Hormonit!-sarjan Karoliina Blackburn: ”En jäänyt kärvistelemään, kun tajusin olevani vaihdevuosien romahdusvaiheessa”
Hormonit!-sarjassa pääosaa näyttelevä Karoliina Blackburn ihmettelee, miksi vaihdevuosista ei puhuta selkeämmin ja suoremmin – koskettavathan ne puolta ihmiskuntaa. Myös häntä itseään.
Näyttelijä Karoliina Blackburn muistaa ajankohdan tarkoin: tämän vuoden kesäkuun 1. päivä hänen päässään syttyi lamppu.
Aktiiviseen ja liikunnalliseen elämään tottunut näyttelijä oli jo jonkin aikaa miettinyt, mikä kumma häntä oikein vaivaa. Arki näyttäytyi ankeana ja harmaana, olo oli vetämätön ja koko ajan väsytti. Tähän asti aina toiminut tapa vetää sisäinen sähköjänis käyntiin reippaalla liikunnalla ei sekään enää toiminut – päinvastoin. Liikunnan jälkeen olo vasta väsynyt olikin. Edes nukkuminen ei auttanut, vaan olo oli puolikuollut jo herätessä.
Sitten hän muisti edellisvuoden kuvaukset ja oman roolityönsä Hormonit!-sarjan Elenana.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaan uutuus kertoo nimensä mukaisesti erilaisten hormonien vaikutuksesta kaikenikäisten ihmisten elämään. Karoliinan esittämä Elena on sarjan keskushahmo: naistentautien erikoislääkäri, joka pelkää sairastuneensa johonkin kuolemanvakavaan, mutta ei ilahdu, kun nukkumisvaikeuksien ja kohonneen leposykkeen syyksi paljastuvat vaihdevuodet.
Seuraavaksi Karoliinan mieleen nousi keskustelu hyvän ystävän kanssa. Tämä oli kuvaillut vaihdevuosioireitaan hitaaksi hiipimiseksi, kunnes eräänä päivänä tuli romahdus ja kaikki oireet löivät päälle yhtä aikaa.
”Tajusin, että ei herranjumala, minähän olen nyt tuossa romahdusvaiheessa. En jäänyt kärvistelemään, vaan menin saman tien koneelle ja varasin ajan gynekologille seuraavaksi päiväksi.”
Lääkäri ehdotti hoidoksi seksiä
Karoliina kattaa kotonaan Tampereen Viinikassa pöytään Marimekon punapalloiset Siirtolapuutarha-mukit, minttutee hautuu kannussa. Keittiön ikkunasta avautuu näkymä pörriäisille pyhitettyyn puutarhaan, ja pöydän alla rescuekoirat Sulo ja Prinsessa työntävät päätään rapsutettavaksi.
Karoliina on näytellyt kymmenissä tv-sarjoissa ja elokuvissa Pirunpellosta Ex-Onnellisiin, mutta Hormonit!-sarjan kaltaista huomiota hän ei ole kokenut aiemmin. Sarja alkoi pyöriä TV1:llä syyskuun alussa, ja Areenassa se nousi vajaassa viikossa vuoden suosituimpien kotimaisten draamojen joukkoon.
”Muutamassa päivässä sain ihmisiltä enemmän palautetta kuin muista rooleistani koskaan. Kadun miehet ja puolitutut, jotka eivät ole antaneet minulle ikinä palautetta, ovat tulleet vetämään hihasta, juttelemaan ja kiittelemään.”
Ihmiset ovat kertoneet itkeneensä ja nauraneensa sarjaa katsellessaan. Joku oli alkanut miettiä omaa ja tytärtensä elämää uusin silmin, joku kiitellyt sitä, kuinka paljon vaihdevuosien hoito on vuosien varrella muuttunut.
”Erästä vaihdevuosioireista kärsinyttä iäkkäämpää naista lääkäri oli aikoinaan neuvonut harrastamaan enemmän seksiä. Ajatella mikä neuvo, jos limakalvot ovat jo valmiiksi arat ja kipeät”, Karoliina Blackburn taivastelee.
Sarja on siis osunut maaliinsa, mutta ei pelkästään naisiin. Myös miehet ovat kertoneet vaikuttuneensa siitä, kuinka hienosti sarja käsittelee miesten menopaussia, tunteita ja impotenssia aiheuttavaa testosteronivajausta.
Karoliina Blackburn jahtaa dopamiinia eli haluaa elämyksiä
Ihmiskehossa jyllää estrogeenin ja testosteronin lisäksi monia muitakin hormoneita, muun muassa onnellisuushormoniksi kutsuttu dopamiini ja rakkaushormoni oksitosiini. Karoliinalle tutuin niistä on dopamiini.
”Kärjistäen voin sanoa, että kaikki valinnat elämässäni ovat menneet dopamiinin ehdoilla. Ajan itseni jatkuvasti uusiin, jännittäviin ja pelottaviin tilanteisiin ja koen suurta tyydytystä, kun selviän niistä.”
Se näkyy vaikkapa uravalinnoissa. Valmistuttuaan näyttelijäksi vuonna 2000 Karoliina sai heti kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin, mutta kahden vuoden jälkeen hän irtisanoutui ja jäi freelanceriksi. Itsensä työllistämistä on jatkunut 23 vuoden ajan.
”Kuukausipalkkaa enemmän minua motivoi se, että saan jahdata erilaisia asioita ja olen mentaalimielessä koko ajan vähän nälissäni. Joka kuukausi taion itselleni jostain erilaisia työnantajia ja rahat elämiseen.”
Lue myös: Dopamiini on onnellisuushormoni – näin lisäät sen tuotantoa itse
Karoliina metsästää dopamiinia myös harrastamalla lajeja, joissa kuljetaan äärirajoilla. 28-vuotiaana hän aloitti thainyrkkeilyn, koska se oli rankin mahdollinen laji, jonka hän tuolloin keksi ja jota hän ei ollut vielä kokeillut.
”Oli pimeää ja satoi lunta ja räntää, kun kävelin tammikuisena iltana Chitaladan salille Tampereen puutarhakadulle ensimmäisiin treeneihini.”
Viisi vuotta myöhemmin Karoliina Blackburn voitti lajin SM-kultaa alle 60-kiloisten sarjassa.
Nelikymppisenä hän pohti ystävänsä, kirjailijan ja poliitikon Rosa Meriläisen kanssa yhteisen harrastuksen aloittamista. Vaihtoehtoina olivat tankotanssi, paini ja uimahypyt. Lajiksi valikoitui uimahypyt, jota naiset alkoivat treenata aikuisten valmennusryhmässä.
”Hyppäsimme ihan maanisesti 5–6 vuotta monta kertaa viikossa ja opimme nopeasti todella vaikeita juttuja.”
Kun Rosa muutti Helsinkiin, Karoliina jatkoi treenaamista lajin huippuihin kuuluvan Aatu Keräsen kanssa.
”Kuukausi sitten voitimme ikäihmisten masters-sarjassa SM-kultaa. Hyppäsimme 7,5 metristä synkrossa eli yhtä aikaa. Hyppäsin myös yksin ja sain sarjassani SM-hopeaa.”
Onnistumisten jälkeen Karoliina leijuu muutaman päivän ihanassa tyytyväisyyden tilassa. Sitten hän alkaa jahdata samaa tunnetta uudestaan.
Vanhukset innostuivat tankotanssista
Karoliinalla on freelance-vuosina riittänyt töitä. Taideammatissa voi myös itse työllistää itsensä.
Ennakkoluulottomuudesta kertoo esimerkiksi näyttelijäkollega Elina Piispasen kanssa ideoitu esitys, joka yhdisti kotimaista runoutta ja tankotanssia. Vanhuksille suunnattu teos kiersi 50:ssä Invalidiliiton hoitoyksikössä ja vanhainkodissa ympäri Pirkanmaata ja Etelä-Suomea.
”Samalla kun toinen liikkui tangossa levollisesti ja rauhallisesti, toinen lausui runoja rakkaudesta ja ystävyydestä. Olimme kuin käärmeenlumoojia ja vanhukset rakastivat sitä.”
Esitysten jälkeen vanhusten oli mahdollisuus tehdä tuttavuutta tanssitangon kanssa. Se kiinnosti heitä kovasti.
”Monta kertaa sattui niin, että joku dementoitunut tai muuten lähes liikuntakyvytön vanhus silpasi pelkillä käsivoimilla itsensä ylös kattoon saakka.”
Karoliina selittää tapahtunutta läheisellä yleisökontaktilla. Se sai vanhusten peilisolut ja kinesteettisen muistin heräämään.
Varo rajoittavaa sisäistä puhetta, Karoliina Blackburn muistuttaa
Karoliinalla on voimakas usko siihen, että aika harva asia on mahdotonta, kun vain motivaatio on kohdallaan. Tankotanssinkin hän aloitti vasta muutama vuosi sitten.
Miten niin vaativan lajin voi aloittaa tuossa iässä?
”Tuo on vaarallista puhetta”, Karoliina Blackburn näpäyttää.
”Jos oma sisäinen mantra on sitä, että olen liian vanha, kankea tai huono tekemään jotain, siitä tulee totta eli ihminen alkaa elää sen mukaisesti. Oma sisäinen puheeni sanoo, että ainoat esteet ovat omien korvieni välissä. Tietenkin on olemassa fyysisiä rajoitteita, mutta niiden sisällä olen vapaa tekemään mitä vaan.”
Lue myös Anna.fi: Perheen sisäinen puhe hoivaa tai haavoittaa – piikitteletkö vai paijaatko sinä rakkaitasi?
Tämä ei koske pelkästään fysiikkaa, vaan kaikkea oppimista, taitoja, mahdollisuuksia ja unelmia. Viimeisin esimerkki Karoliinan omasta elämästä on värikkäiden hattujen kasa alakerran työhuoneen pöydällä.
”Olin aina ajatellut, etten osaa ommella, mutta sitten näin niin kauniin kankaan, että päätin tehdä siitä puseron.”
Kotona oli jo kaksi lasten käytössä ollutta ompelukonetta. Toisella poika oli tuunannut vaatteitaan, toisella tytär tehnyt keppihevosia.
Karoliina kävi ostamassa käsityölehden ja alkoi opetella ompelemista Youtube-videoilta. Hän katsoi niitä kerta toisensa jälkeen, välillä hidastettuna, kunnes tajusi, miten jokin asia piti tehdä.
”Ompelin 15 hattua, joista neljäs tai viides alkoi näyttää hatulta. Tärkeää oppimisessa on se, ettei luovuta kesken.”
Tärkeää on sekin, millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
”On inspiroivaa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat suvereeneja siinä, mitä he tekevät. He voivat myös olla ihmisinä niin rakastettavia, että haluaa itse olla samanlainen. Heistä voi ottaa oppia, kurottaa samaan suuntaan. Niin on itsekin menossa koko ajan vähän eteenpäin.”
Gynekologina mainio vanhan liiton muija
Mutta palataan vielä vaihdevuosiin. Miten Karoliinan kävi kesäkuisella lääkärin vastaanotolla?
”Gynekologi oli mainio vanhan liiton muija, joka kirjoitti minulle saman tien reseptin progesteronia ja estrogeenia. Niitä määrätään naisille, joilla on vielä kuukautiset.”
Kun Karoliina ihmetteli, eikö hänestä oteta verikokeita tai kuunnella sydänääniä, lääkäri tuohtui.
”Hän huusi minulle, että kun vastaanotolleni tulee vaihdevuosi-ikäinen nainen, joka sanoo, että hänellä on huono olo, minä uskon häntä! Sanoin siihen, että selvä.”
Kun Karoliina oli syönyt estrogeenipillereitä seitsemän päivää, tuntui kuin virtapiirit olisivat kytkeytyneet uudestaan.
”Seitsemän päivää! Ja sitten huomasin jännittävän asian: minua alkoi taas naurattaa.”
Pian palasivat myös Karoliinalle ominainen toimeliaisuus ja liikunnan tuoma nautinto. Ihokin näyttää erilaiselta, hehkuvammalta.
Vaikka Karoliina Blackburn on hoitoon tyytyväinen, hän pyörittelee päätään yksityislääkärin kalleudelle. 15 minuutin potilaskäynnin hinnaksi tuli 290 euroa.
Naisten on kuitenkin käytännössä liki pakko mennä yksityiselle vastaanotolle, sillä julkisella puolella jonot gynekologin pakeille ovat kuukausien pituiset eikä aikaa saa välttämättä ollenkaan.
Kaikilla ei yksityislääkäreihin ole varaa. Nuo naiset päätyvät terveyskeskuksiin yleislääkäreille, joille vaihdevuosioireet eivät välttämättä ole tuttuja.
”Eräällä viisikymppisellä ystävälläni ehdittiin epäillä masennusta, burnoutia, ahdistusta ja syöpää ennen kuin eräs lääkäri lopulta keksi että kyseessä voi olla estrogeenivaje. Miten helvetissä se voi olla mahdollista?”
Naistenvaivojen väheksyntä harmittaa Karoliinaa.
”Tuntuu, että ne ovat alilääkittyjä ja alidiagnosoituja, vaikka ne koskettavat puolta väestöstä. Siksi moni joutuu kärsimään vuosikausien ajan kivuliaista kuukautisista, liian runsaan vuodon aiheuttamasta anemiasta tai vaihdevuosioireiden aivosumusta, nivelkivuista ja unettomuudesta. Niiden hoitamatta jättäminen on kansantaloudellisestikin järjetöntä.”
Nyt asiasta ainakin puhutaan, kiitos mustaa huumoria ja lämpöä tihkuvan tv-sarjan.
Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 20/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Hormonit!-sarjan Karoliina Blackburn: ”En jäänyt kärvistelemään, kun tajusin olevani vaihdevuosien romahdusvaiheessa”
Oli kyllä todella hyvä kuvaus vaihdevuosien tuomista odottamattomista ja hämmentävistä oireista. Olin samassa tilanteessa noin 54 vuoden iässä. Yhtäkkinen muutos yamaline kuumine aaltoineen ja mielentilan vaihtelut, unettomuus ja tuskainen olo. Jäljestäpäin ihmettelen, miksei edes lääkäri osannut kohdata ja ohjata avunsaantiin, vaan suositteli mielenterveys toimistoa. Lopulta ihan raakkina suostuin lähtemään sairaalaan, jossa olisin tullut turrutetuksi mielialalääkinnällä ja kun en suostunut moiseen, kylmänoloinen lääkäri totesi opiskelijoidensa kuullen, sitten sinä menet takaisin töihin. Sinnittelin yhden yön siellä ja voimaannuin suorastaan, nähdessäni, kuinka ongelmaisia kohdataan(ei kohdata) vaan lääkitään pyörryksiin. Lopulta Taivaallinen Isä puuttui peliin, ottaen elämäni lopullisesti haltuunsa ja paraneminen sai alkaa.