Karoliina, 33, joutui valitsemaan kohdunpoiston ja syöpäriskin välillä: ”Missä vaiheessa kertoisin, etten voi saada lapsia?”
Karoliina Puurunen oli kolmekymppinen lapseton sinkku, kun hänellä todettiin kohdunkaulan syöpä. Hän ajatteli toipuneensa kohdunpoistosta hyvin, kun sen seuraukset vyöryivät mieleen.
Kun Karoliina Puurunen, 33, täytti 30 vuotta, hän odotti kutsua papakokeeseen eli kohdunkaulan syövän seulontaan. Sitä ei koskaan tullut.
”Tiesin, että kaikille kolmekymppisille naisille kuuluu tulla kutsu. Mietin, oliko minun kutsuni kadonnut johonkin matkalla.”
Reilua vuotta myöhemmin Karoliina päätti mennä yksityiselle gynekologille, joka lähetti hänet papakokeeseen. Tulosten valmistuttua gynekologi otti häneen yhteyttä ja kertoi, että kokeesta oli löytynyt solumuutoksia, jotka vaatisivat jatkotutkimuksia. Oireita Karoliinalla ei ollut.
”Gynekologi totesi, että solumuutoksissa saattaisi olla kyse jostakin vakavastakin, mutta mitään varmaa hän ei siinä vaiheessa osannut vielä sanoa.”
Lääkäri teki Karoliinalle kiireellisen lähetteen kolposkopiaan eli kohdunsuun tähystykseen. Siinä kohdunsuulta otetaan pieni koepala patologin tutkittavaksi. Ajan toimenpiteeseen Karoliina sai vajaan kuukauden päähän.
Yllättävä kohtaaminen – armeijakaveri kolposkopiassa
Tutkimus jännitti Karoliinaa. Vastassa oli kuitenkin ystävällinen naisgynekologi ja miessairaanhoitaja. Ennen koepalan ottoa lääkäri kyseli Karoliinalta e-pillerien käytöstä. Karoliina kertoi, että hän oli käyttänyt pillereitä monta vuotta ja esimerkiksi varusmiespalvelusta suorittaessaan syönyt monta laattaa tauotta.
Siinä vaiheessa sairaanhoitaja näytti yhtäkkiä tunnistavan Karoliinan. Kävi ilmi, että he olivat aikoinaan suorittaneet varusmiespalveluksen samaan aikaan samassa paikassa.
”Vanhaan armeijakaveriin törmääminen olisi tietenkin voinut olla todella kiusallista. Yllättävä jälleennäkeminen kuitenkin vapautti tunnelmaa ja vei jännityksen mennessään. Ajattelin, että miksi tässä nyt kannattaisi enää mitään muutakaan jännittää.”
Itse toimenpide ei kestänyt kauaa, eikä se myöskään tuntunut Karoliinan mielestä kivuliaalta. Kaksi viikkoa myöhemmin lääkäri soitti Karoliinalle tulokset: kyseessä oli pahanlaatuinen kohdunkaulan syöpä.
”Muistan, että lääkäri sanoi minulle, että kuulostan yllättävän rauhalliselta. Oikeasti pidättelin koko ajan itkua.”
Puhelun jälkeen Karoliina purskahtikin kyyneliin. Kun hän oli hetken saanut koottua tunteitaan, hän laittoi viestin äidilleen, siskolleen ja työkavereilleen Whatsapp-ryhmässä.
”Halusin kertoa kaikille avoimesti, mitä minulle oli tapahtunut.”
Kohdunpoisto pienensi uusiutumisriskiä mutta tuntui kauhealta
Lääkäri määräsi Karoliinan vielä magneettikuvaukseen, jossa selvitettiin, onko syöpä levinnyt kohdunkaulaa laajemmalle alueelle. Niin ei onneksi ollut käynyt.
Karoliinalle tehtiin hoitosuunnitelma, johon kuului syöpäalueen ja kohdun poistaminen leikkauksella. Lääkärin mukaan syövällä oli korkeampi riski uusiutua, jos kohtu säästettäisiin.
”Siinä vaiheessa olin aika sekaisin. Syöpä itsessään tuntui kauhealta, samoin kohdunpoisto. Minulla ei ole lapsia, ja toimenpide tuntui hyvin lopulliselta.”
Karoliina kuitenkin myöntyi kohdunpoistoon, sillä hän ei halunnut ottaa riskiä, että syöpä myöhemmin uusiutuisi.
Huhtikuun alussa, neljä viikkoa huolestuttavan papakoetuloksen jälkeen koitti Karoliinan leikkauspäivä Tyksissä. Tähystysleikkaus tehtiin vatsaontelon läpi nukutuksessa.
Illalla Karoliina heräsi heräämössä. Hän sai kuulla, että leikkaus oli mennyt hyvin.
”Olin onnellinen ja sillä hetkellä tunsin olevani elämäni kunnossa.”
Psyykkistä tukea hoitajalta – ”Annoin tunteiden tulla”
Karoliina pääsi sairaalasta seuraavana päivänä. Lääkäri kirjoitti hänelle kuukauden sairausloman ja antoi puhelinnumeron Naistenklinikalle, josta voisi tarvittaessa pyytää psyykkistä tukea.
Aluksi Karoliinasta tuntui, että hän toipui kokemuksesta hyvin. Keho palautui nopeasti ennalleen. Kotona mieli sen sijaan alkoi prosessoida kaikkea tapahtunutta. Vähitellen Karoliina alkoi tiedostaa, että hän oli lopullisesti menettänyt kohtunsa eikä voisi koskaan saada omia biologisia lapsia.
”Olin siihen aikaan sinkku ja aloin miettiä mahdollisia tulevia parisuhteita. Olisiko vaikea kertoa puolisolle, etten voisi saada lapsia? Entä missä vaiheessa olisi oikea hetki kertoa?”
Karoliina yritti jatkaa normaalia elämää, mutta siihen palaaminen tuntui vaikealta. Somen kautta hän löysi onneksi vertaistukea. Eräs kohdunkaulan syövän sairastanut nainen kannusti Karoliinaa ottamaan välittömästi yhteyttä Naistenklinikkaan, jotta tämä pääsisi puhumaan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.
”Hetken vastustelin ajatusta, mutta päätin kuitenkin soittaa heti seuraavana päivänä.”
Soittaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Puhelimessa Karoliinaa jännitti niin, että hänen oli vaikea muistaa omaa henkilötunnustaan. Hän onnistui kuitenkin saamaan ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle muutaman viikon päähän.
”Ensimmäisellä tapaamisella pidättelin ensin itkua, mutta sen jälkeen annoin tunteiden tulla. Oli helpottavaa päästä puhumaan mieltäni painaneista asioista.”
Syksyllä Karoliina sai sairaalasta kirjeen. Siinä kerrottiin, että leikkauksessa oli saatu kaikki syöpäalueet pois, eikä jatkohoitoja tarvittaisi. Hänen tarvitsisi vain käydä säännöllisissä kontrolleissa.
Samoihin aikoihin hänestä alkoi tuntua, että kohdunpoisto oli käsitelty.
”Olin valmis jatkamaan elämässä taas eteenpäin.”
Avointa puhetta sairastetusta syövästä ja kohdunpoistosta
Viimeisten kahden vuoden aikana Karoliina on opetellut kertomaan syövästään ja kohdunpoistostaan avoimesti läheisilleen, työkavereilleen ja deittikumppaneilleen.
”Kaikilta olen saanut vain kannustavaa palautetta.”
Joskus Karoliinan on kuitenkin vaikea katsella odottavia tai lastenvaunuja työntäviä äitejä. Välillä hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi seurueissa, joissa kaikilla muilla on lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän haluaisi tavata perheellisiä ystäviään.
”Viihdyn edelleen lasten kanssa, mutta ajattelen, että oman elämäni on ollut tarkoitus mennä näin. Elämästä ei voi koskaan tietää, mitä se tuo tullessaan, mutta se voi olla rikasta monin eri tavoin.”
Lue myös Anna.fi: Taru Salovaaran väsymys, yöhikoilu ja oudot vuodot paljastuivat kohdunkaulan syöväksi: ”En ollutkaan kuvitellut oireitani”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Karoliina, 33, joutui valitsemaan kohdunpoiston ja syöpäriskin välillä: ”Missä vaiheessa kertoisin, etten voi saada lapsia?”