Tean, 37, ”karmea krapula” olikin puutiaisaivokuume – rajut oireet jatkuivat viisi viikkoa
Korkea kuume ja kova päänsärky kaatoivat Tea Pasasen petiin keskellä koronaepidemiaa. Vasta kuukauden sairastamisen jälkeen selvisi, mistä pelottavat oireet johtuivat. Tea oli saanut punkin puremasta puutiaisaivokuumeen.
Punkeilta ei yksinkertaisesti voi välttyä. Tähän lopputulokseen Tea Pasanen, 37, oli tullut vuosien varrella, kun sekä perheen Espoon-kodin että Tammisaaren-mökin ympärillä vilisti jatkuvasti punkkeja.
Koronakeväänä kolme vuotta sitten niitä oli erityisen runsaasti. Tea teki punkkisyynin joka ilta ja löysi itsestään muutaman kuukauden aikana ainakin parikymmentä punkkia. Ne eivät kuitenkaan häntä hätkähdyttäneet: Hän tiesi, että jos punkin sai ripeästi pois, borrelioosi ei todennäköisesti ehtinyt tarttua. Puutiaisaivokuume eli TBE taas oli vielä suhteellisen harvinainen tauti, joten sen riski ei tuntunut kovin suurelta.
”Tiesin kyllä, että puutiaisaivokuume tarttuu lähes välittömästi sitä kantavan punkin puremasta. Olin miettinyt TBE-rokotussarjaa jo pitkään, mutta jotenkin sen ottaminen aina jäi, kun arjessa oli paljon muita asioita hoidettavana. Meidän alueellamme Espoossa TBE-rokote ei kuulu rokotusohjelmaan, vaan se on omakustanteinen.”
Päänsärky parista viinilasillisesta – vai sittenkin puutiaisaivokuume?
Tea ja hänen miehensä lähtivät viettämään juhannusta ystävineen Tammisaaren-mökille. Juhannusaaton aattona Tea heräsi kovaan päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Ensimmäinen ajatus oli, että kamala olo johtui hänen edellisiltana juomistaan kahdesta viinilasillisesta.
”Mietin ihmeissäni, miten niin pieni määrä voi aiheuttaa niin kovan krapulan.”
Olo oli koko päivän hieman huono. Seuraavana yönä vointi paheni, ja Tea alkoi vuorotellen palella ja hikoilla. Aamulla Oura-sormus näytti 40 astetta kuumetta.
”Oli juhannusaatto, ja minua harmitti aivan valtavasti sairastua juuri silloin.”
Kun muut nauttivat keskikesän ihanuudesta ulkona, Tea eristi itsensä makuuhuoneeseen sairastamaan. Päänsärky oli edelleen kova, ja kuume kävi välillä hyvin korkealla. Sairastuminen saaressa kaukana mantereesta ei tuntunut ollenkaan hyvältä.
”Mieleeni välähti, että kyseessä saattoi olla puutiaisaivokuume, koska olin kevään aikana löytänyt iholtani paljon punkkeja.”
Tarkoitus oli jäädä mökille viettämään kesälomaa. Juhannussunnuntaina Tea kuitenkin totesi miehelleen, että heidän oli pakko palata mantereelle, sillä hänen oli päästävä lääkäriin.
Ajankohta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin suosiollinen lääkäriin pääsylle. Tea soitti HUSin päivystykseen, josta kerrottiin, että päivystyksessä oli pitkä jono.
”Sain ohjeeksi mennä koronatestiin ja sen jälkeen kotiin nukkumaan.”
Mantereella odotti tutkimuskierre – ”Huomio oli koronassa”
Koronatesti osoittautui negatiiviseksi, ja Tea päätti varata ajan työterveyslääkärille. Hän kertoi juhannuksen tapahtumista ja iholtaan löytämistään punkeista. Lääkäri ei vaikuttanut ajattelevan punkkisairauksien mahdollisuutta kovinkaan paljon.
”Tuolloin kaikki huomio tuntui olevan koronassa. Lisäksi puutiaisaivokuume oli ja on edelleen aika harvinainen sairaus.”
Lääkäri määräsi Tean perusverikokeisiin. Tulokset viittasivat siihen, että kyseessä oli hyvin todennäköisesti jokin virusinfektio, joka alkaisi pikkuhiljaa parantua itsestään.
Niin myös näytti tapahtuvan, sillä parin päivän päästä kuume alkoi laskea. Hetken aikaa Tea ehti ajatella, että kaikki olisi kohta taas hyvin.
Vajaan viikon päästä Tea heräsi kuitenkin yltä päältä hiessä. Oura-sormus näytti jälleen 40 asteen kuumetta, ja päätä särki kovemmin kuin koskaan ennen. Tea hakeutui nopeasti terveyskeskukseen tutkittavaksi.
”Minulla alettiin epäillä jotain aivotulehdusta. Kukaan ei kuitenkaan edelleenkään osannut tarkkaan sanoa, mikä minua vaivasi.”
Kun sairauden syytä ei löydetty, Tea sai lähetteen Jorvin infektiopoliklinikalle Espooseen. Siellä hänelle tehtiin vihdoin myös tutkimus, jota hän oli toivonut alusta alkaen: puutiaisaivokuumeen vasta-ainetesti. Tulosten valmistumista piti kuitenkin odottaa.
Puutiaisaivokuume löytyi yli kuukauden kuluttua ensioireista
Kotona Tean vointi heikkeni päivä päivältä. Yhtäkkiä hän ei jaksanut enää olla pystyssä viittä minuuttia kauempaa. Se oli uutta naiselle, joka oli ennen sairastumistaan juossut ja pyöräillyt kevyesti pitkiä lenkkejä.
Epätietoisuus tuntui kiduttavalta. Teaa ahdisti koko ajan enemmän. Hän pelkäsi, että kyse oli jostakin vakavasta sairaudesta, kuten leukemiasta. Pelkojaan hän purki puhelimessa äidilleen joka aamu.
”Minun oli vaikea ymmärtää sitä, että oireiden syytä ei löydetty. Pelkäsin tosissani kuolevani.”
Reilun kuukauden kuluttua ensimmäisistä oireista puhelin vihdoin soi. Sairaanhoitaja soitti tartuntatautiyksiköstä: puutiaisaivokuumeen vasta-ainetesti oli osoittautunut positiiviseksi. Tean alkuperäinen aavistus oli pitänyt paikkansa.
”Tiedon saaminen helpotti valtavasti. Vaikka sairauteen ei ole olemassa lääkehoitoa, oli huojentavaa vihdoinkin tietää, mistä oli kyse.”
Vähitellen oireet alkoivat lieventyä. Viisi viikkoa sairastumisen jälkeen kuume oli vihdoin poissa. Lääkäri antoi Tealle luvan alkaa harrastaa jälleen liikuntaa. Hän oli kuitenkin vielä niin väsynyt, että lenkkeily piti aloittaa hyvin kevyesti, välillä penkillä levähtäen.
Lue myös Anna.fi: Kuinka todennäköisesti punkin puremasta saa borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen? Riskit vaihtelevat suuresti alueittain
Muistona elinikäinen immuniteetti
Suurelle osalle puutiaisaivokuumeeseen sairastuneista jää pitkäkestoisia tai pysyviä keskushermosto-oireita, kuten ärtyneisyyttä, muisti- ja keskittymisvaikeuksia, kuulovaurioita tai lihasheikkoutta. Lisäksi jälkioireena voi olla raajan halvaus.
Tealle sairaus ei jättänyt pysyviä vaurioita. Sairastumisen myötä hän sai elinikäisen immuniteetin puutiaisaivokuumetta vastaan. Muu perhe, mies ja kolme lasta, taas on ottanut sairautta vastaan TBE-rokotuksen. Lisäksi punkkiaikaan kaikki käyvät iltaisin läpi tarkan punkkisyynin borrelioosin varalta.
”En edelleenkään pelkkää punkkeja. Mutta kaikille läheisille ja ystäville olen sanonut, että TBE-rokote kannattaa ottaa, koska sairaus on todella hurja kokemus”, Tea kertoo.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tean, 37, ”karmea krapula” olikin puutiaisaivokuume – rajut oireet jatkuivat viisi viikkoa