Terveys

Valkojäkälä voi hoitamattomana johtaa jopa ihosyöpään – näin tunnistat vaivan, joka oireilee sukuelimissä ja iholla

Valkojäkälä on krooninen ihotauti, jota ei kannata jättää hoitamatta. Ihotautilääkäri kertoo, miten valkojäkälän voi tunnistaa ja miten sitä kannattaa hoitaa.

Ihotauti valkojäkälä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan aiheuttaen tulehdusreaktion. Valkojäkälän laukaisevaksi tekijäksi on arveltu infektiota, esimerkiksi hepatiittia tai papilloomavirusta. Tauti ei kuitenkaan tartu ihmisestä toiseen.

”Autoimmuunisairaudet kulkevat usein käsi kädessä, siksi valkojäkälää sairastavalla voi olla tavallista suurempi riski sairastua myös muihin autoimmuunisairauksiin, kuten valkopälviin, pälvikaljuun eli alopeciaan, kilpirauhastulehdukseen tai keliakiaan”, kertoo ihotautilääkäri Sonja Hahtola Suomen Ihosairaalasta.

Yleensä valkojäkälä ilmaantuu sukuelinten alueelle. Sitä voi esiintyä ihollakin, mutta ihon valkojäkälä on huomattavasti harvinaisempi vaiva.

”Tavallisimmin valkojäkälää esiintyy sukuelinten limakalvoalueilla, naisilla häpyhuulissa ja miehillä terskassa ja esinahassa sekä peräaukon ympärillä.”

Oireena voi olla kutinaa tai kirvelyä. Lisäksi voi esiintyä verenpurkaumia, haavaumia sekä vaaleita, kiristäviä alueita.

Iholla tyypillisiä valkojäkälän ilmaantumispaikkoja iholla ovat rinnat, dekolteealue, hartiat, pakarat ja reidet. Iholle voi ilmestyä pieni vaalea rinkula tai täplä, joka kasvaa vähitellen isommaksi, arpimaiseksi vaaleaksi alueeksi.

Miltä valkojäkälä näyttää? Katso kuvat Terveyskirjaston artikkelista. 

Valkojäkälä on yleinen ihosairaus – katso, kuulutko riskiryhmään

Valkojäkälä on huomattavasti harvinaisempi tauti kuin sukulaissairautensa punajäkälä. Naiset sairastuvat valkojäkälään selvästi miehiä useammin. Limakalvojen valkojäkälää voi esiintyä myös lapsilla. Valkojäkälää esiintyy myös suvuittain, jolloin sairastumiseen voi olla perinnöllinen alttius.

”Valkojäkälää ei voi ennaltaehkäistä mitenkään, sillä kuka tahansa voi periaatteessa sairastua siihen. Naisilla tautia esiintyy kuusi kertaa todennäköisemmin kuin miehillä.”

Naisilla valkojäkälän esiintyvyys on noin 0,1–0,3 prosenttia väestöstä. Iholla esiintyvä valkojäkälä on erittäin harvinainen vaiva. Limakalvojen valkojäkälää potevista vain kymmenellä prosentilla on myös ihon valkojäkälä.

Vaikka valkojäkälän esiintyvyys väestötasolla ei ole kovin suurta, vastaanotollaan ihotautilääkäri törmää siihen tiuhaan.

”Kohtaan ihotautilääkärinä melko usein valkojäkälästä kärsiviä potilaita. Ihosairauksien joukossa tämä on siis suhteellisen yleinen vaiva”, Hahtola toteaa.

Valkojäkälän säännöllinen seuranta on tärkeää

Valkojäkälä voi johtaa vähitellen ihon arpeutumiseen. Sukuelinalueen valkojäkälään liittyy etenkin hoitamattomana pieni riski okasolusyövän kehittymiselle. Valkojäkälän takia tulisikin aina hakeutua lääkäriin, jotta voidaan varmistaa diagnoosi ja saada oikeat hoito-ohjeet.

Taudin diagnosoimisessa riittää useimmiten kliininen tutkimus ja epäselvissä tapauksissa koepalan ottaminen oireilevalta alueelta.

”Limakalvoilla esiintyvä tauti edellyttää säännöllistä ihotautilääkärin, gynekologin tai urologin seurantaa vuosittain tai kahden vuoden välein. Näin mahdollinen ihosyöpä voidaan havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”, Hahtola sanoo.

Valkojäkälän aiheuttamia ikäviä oireita pystytään lievittämään lääkityksellä. Hoidon tavoitteena on lisäksi hidastaa taudin etenemistä ja estää arpimuutosten syntyminen.

Valkojäkälää hoidetaan tulehdusta hillitsevillä voiteilla, kuten kortisonivoiteella tai takrolimuusivoiteella, joka ei sisällä kortisonia mutta hillitsee autoimmuunitulehdusta.

”Useimmilla voiteet riittävät lievittämään tulehdusta. Vaikeaoireisessa taudissa voidaan käyttää myös immuniteettiin vaikuttavaa sisäistä lääkitystä. Lisäksi vaikeissa tapauksissa saatetaan joutua turvautumaan kirurgiseen hoitoon, sillä valkojäkälä voi aiheuttaa ihon arpeutumista.”

Arpia ja kiinnikkeitä voidaan poistaa kirurgisesti ja virtsaputken kureumia laajentaa leikkauksen avulla. Tarvittaessa voidaan tehdä ympärileikkaus, jos esinahka on arpeutumisen vuoksi kiristynyt.

Limakalvoilla esiintyvä valkojäkälä on krooninen sairaus, josta ei hyvällä hoidollakaan pääse täysin eroon. Hoidon avulla tauti voi pysyä kuitenkin pitkään oireettomana. Etenkin lapsuudessa alkanut valkojäkälä voi olla pitkiäkin jaksoja oireeton.

Ihosta kannattaa pitää huolta säännöllisellä rasvauksella ja välttämällä saippuaa ja muita ihoa ja limakalvoja kuivattavia ja ärsyttäviä pesuaineita.

”Intiimialueen ihosairaudesta kärsivän kannattaa välttää liiallista pesua, koska se voi kuivattaa ja pahentaa tilannetta entisestään. On myös syytä välttää hautovien ja kiristävien vaatteiden ja esimerkiksi hajusteellisten pikkuhousunsuojien käyttöä”, Hahtola toteaa. 

Lue myös Anna.fi: Valkojäkälä tekee paksuuntunutta, vaaleaa arpikudosta sukuelinten ja peräaukon alueelle – Maarit, 65: ”Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on hyvä parisuhde”