Ihmiset

Näyttelijä Eve Hotti masentui isänsä itsemurhan jälkeen: ”Avun hakeminen ei ole noloa”

Kun Eve Hotti oli lapsi, hänen isänsä teki itsemurhan. Parikymppisenä Eve sairastui itse masennukseen ja päätyi sen jälkeen näyttelemään skitsofreenikkoa palkittuun Sekasin-tv-sarjaan. Nyt hän haluaa hälventää mielenterveysongelmiin liittyvää häpeää puhumalla niistä avoimesti.

Eräs joulukuinen päivä lapsuudesta on piirtynyt tarkasti Eve Hotin muistiin. Hän oli yhdeksänvuotias ja saanut luvan järjestää kotona pikkujoulut ystävilleen. Tytöt olivat syömässä pizzaa, kun ovikello soi.

Oven takana oli kaksi miestä ja nainen. Miehet näyttivät Evestä jotenkin tutuilta.

”Onko äitisi kotona? Ai ei ole, mistäköhän voisimme tavoittaa hänet”, he kysyivät.

Äiti oli kieltänyt antamasta numeroa tuntemattomille.

”Nyt on sellainen tilanne, että sinun täytyy antaa se”, miehet jatkoivat.

Vieraat poistuivat, mutta palasivat jonkin ajan kuluttua äidin seurassa. Äiti vaati keskeyttämään juhlat.

”Olin siitä tosi vihainen”, Eve muistelee.

Kun kaverit olivat lähteneet, Evelle kerrottiin syy. Isä oli kuollut. Hän oli tehnyt kotonaan itsemurhan.

Lue myös: Isänsä lapsena menettänyt näyttelijä Katariina Kaitue: ”Pelkäsin pitkään rakastua”

Liikaa huomiota

Mutta eihän isä voinut olla kuollut! Eve oli soittanut hänelle vain tuntia aiemmin ja kysynyt, saisiko tulla käymään tämän luokse. Isä oli vastannut välttelevästi ja sanonut, ettei se nyt oikein sopinut. Hän oli väsynyt.

Vanhemmat olivat eronneet, kun Eve oli viisivuotias. Eve asui äidin kanssa, mutta vietti viikonloppuja ja lomiaan samassa kaupungissa asuvan isänsä luona.

Even mielikuvat tapahtuman jälkeisistä ajoista ovat sumuisia. Sen hän kuitenkin muistaa, miten suruun sekoittui vihaa. Ja että sinä jouluna hän sai sukulaisilta paljon lahjoja.

”Kriisiavun nainen kävi tapaamassa minua kotona useampaan kertaan. Hän halusi tietää, miten voin ja miltä suru minusta tuntui. Pidin ahdistavana, että minuun kiinnitettiin niin paljon huomiota.”

Nainen oli sama, joka oli ollut joulukuun iltana oven takana. Miehet olivat isän poliisikollegoita.

Voice of Finlandista näyttelijäksi nuortensarjaan

Eve Hotti on nyt 24-vuotias. Viisi vuotta sitten hän osallistui television laulukilpailuun The Voice of Finlandiin. Sen jälkeen hänet keksittiin näyttelijäksi Ylen nuorista mielenterveyspotilaista kertovaan draamasarjaan Sekasin.

Kellokosken mielisairaalassa kuvatun sarjan ensimmäinen tuotantokausi valmistui vuonna 2016. Neljän päähenkilön hahmot perustuvat todellisiin tapauksiin, ja kuvauksissa oli mukana mielenterveyskuntoutujia.

Suosittu ohjelma palkittiin lasten- ja nuorten sarjojen Kultaisella Venlalla. Absurdin huumorin höystämän sarjan toinen tuotantokausi valmistui marraskuun alussa.

Eve näyttelee sarjassa koulukiusattua Satakieltä, joka sairastaa skitsofreniaa. Satakieli kotiutetaan sairaalasta, mutta oman jaksamisen raja on häilyvä. Hän kamppailee harhojen kanssa ja jännittää, osaako enää elää sairaalan ulkopuolisessa maailmassa. Ja jollei osaa, pääseekö varmasti takaisin hoitoon.

”Tiesin heti koekuvauksissa, että siinä on rooli, jonka todella haluaisin. Taustani vuoksi tunsin, että minulla olisi paljon annettavaa hahmolle. Tiesin, miltä ahdistus tuntuu.”

Mielenterveysongelmat ovat koskettaneet Eve Hotin sukulaisia useampaan otteeseen.

”Olen joutunut katsomaan vierestä, kuinka hyvinä pitämäni ihmiset ovat joutuneet kärsimään sairaudestaan. Se on tuntunut epäreilulta. Vaikka heitä on yrittänyt tukea, ongelmia ei ole pystynyt poistamaan.”

Tunteet purkissa

Eve sanoo puhumattomuutta ja tunteiden purkittamista sukujensa vitsauksiksi. Puhumattomuus on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja kasvattanut ongelmia entisestään.

”Äitini on opetellut puhumaan ajoissa, ja hän on opettanut tunteista kertomisen tärkeyden myös minulle. Kun sanoo ääneen omat ongelmansa, jo se helpottaa oloa. Samalla oppii tunnistamaan asioita itsessään.”

Sekasin-sarjan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen Eve kiersi kouluissa puhumassa mielenterveysongelmista. Hän kertoi oman tarinansa kaikkine vaikeuksineen, mitään kaunistelematta. Yläasteikäiset kuuntelivat hiirenhiljaa.

Even viesti oli aina sama: ei ole noloa puhua tunteista.

”Kerroin myös, ettei ole noloa hakea apua. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kaikille tulee elämässään rankkoja hetkiä.”

Lue myös: Tero Kaino: Wanda-koira pelasti masennukselta

Isän vaikea lapuus

Eve Hotti on palannut isänsä itsemurhaan moneen kertaan eri ikävaiheissa.

”Olen lähestynyt sitä aina uusin näkökulmin, kun olen oppinut ymmärtämään maailmasta enemmän. Aikuisiällä olen ollut harmissani siitä, etten ehtinyt tutustua häneen paremmin.”

Isällä oli ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, eikä hän ollut oppinut avaamaan omia asioitaan. Häntä yritettiin taivutella terapiaan, mutta hän ei suostunut siihen.

Isä oli mummonsa kasvattama.

”Ehkä isä tuli sen vuoksi aina niin hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Isä oli ammatiltaan poliisi, mutta olisi luultavasti sopinut paremmin johonkin ihan muuhun työhön.”

Eve sanoo perineensä isänsä ulkonäön ja räiskyvän luonteen.

”Olin isän ainoa lapsi ja tiesin olevani hänelle maailman tärkein. Kävimme yhdessä uimassa, keilaamassa ja pelasimme lautapelejä. Hän oli aina kiinnostunut harrastuksistani.”

Luisumassa raiteiltaan

Kesällä 2014 Eve tunsi, että hänen elämänsä alkoi luisua raiteiltaan. Hän oli 20-vuotias ja eroamassa pitkästä seurustelusuhteesta.

”Ero vei minut pohjamutiin, vaikka suhde oli epäterve. Sulauduin liikaa toisen ihmisen tahtoon. Annoin kohdella itseäni huonosti, mutta en olisi silti halunnut päästää irti.”

Ongelmat lähtivät kasvamaan vierivän lumipallon lailla. Eve ei jaksanut lähteä töihin, vaan jäi kotiin. Tuli sairauslomapäiviä, ja raha-asiat menivät sekaisin.

”Olin väsynyt ja nukuin aluksi paljon. Velloin päivät kotona omissa ongelmissani. Suihkussa käyminenkin tuntui isolta ponnistukselta.”

Masennusoireet pahenivat, ja äiti yritti taivutella tytärtään lääkärille.

Työpaikalla esimies puuttui jatkuviin poissaoloihin ja siihen, ettei Eve pystynyt enää suoriutumaan tiukoista tavoitteista, joita teleoperaattorifirman puhelimessa ja chatissa työskentelevältä palveluneuvojalta edellytettiin.

”Sitten tuli stoppi. Tajusin, että minun oli tehtävä jotain. Tarvitsin työpaikkani elääkseni. Menin työterveyslääkärille.”

Lääkäri totesi Even sairastavan keskivaikeaa masennusta, johon liittyi unettomuutta ja ahdistuneisuutta. Hän jäi pitkälle sairauslomalle ja pääsi terapiaan.

Psykoterapiaa on nyt jatkunut puolitoista vuotta. Sinä aikana Eve on pyrkinyt avaamaan elämänsä solmukohtia ja käsitellyt myös menettämisen pelkoaan. Hän on alkanut ymmärtää, miten paljon vanhat asiat aina isän itsemurhasta lähtien ovat painaneet hänen mieltään.

Onko itsemurhalla ollut osuutta siihen, että hän on kokenut miehet epäluotettaviksi? Minkälaiset ihmiset oikeastaan vetävät häntä puoleensa? Toistaako hän tiedostamattaan joitain lapsuuden tai nuoruuden käyttäytymiskuvioita?

Kun on oppinut ymmärtämään omaa käyttäytymistään, osaa varautua paremmin uusiin tilanteisiin.

Kohtaus omasta elämästä

Eve Hotti luki Sekasin-sarjan käsikirjoitusta epäuskoisena. Voiko tämä olla mahdollista?

Hänen näyttelemänsä Satakieli yrittää sairaalan vessassa itsemurhaa, ja tekotapa on täsmälleen sama kuin hänen isällään.

”Tulisin toistamaan kuvauksissa omaan elämääni kuuluvan traagisen tapahtuman. Kohtaus jännitti minua, ja pelkäsin, nousevatko vanhat tunteet pintaan. Mutta porukkamme oli hyvä, ja tiesin saavani kaiken tuen, jos alkaisi ahdistaa.”

Kohtaus kuvattiin yhdellä otolla, eikä Satakieltä tarvinnut juuri maskeerata.

”Mustat rinkulat silmien ympärille syntyivät ihan luonnostaan”, Eve Hotti sanoo.

Jälkeenpäin se tuntui hänestä vain yhdeltä kohtaukselta muiden joukossa.

”Pystyin erottamaan roolin ja oman elämäni toisistaan. Samankaltaisuus ei lopulta vahingoittanut minua.”

Terapia kuin laskuvarjo

Eve Hotti tuntee elämänsä olevan nyt järjestyksessä. Terapia jatkuu ja tukee jaksamista. Se on kuin laskuvarjo, johon voi tarvittaessa tukeutua.

”Myös äitini on iso tuki ja turva. Hänen kanssaan olen aina voinut puhua kaikista asioistani. Hän on toiminut välillä myös ärsyttävänä omanatuntonani, puuttunut tarvittaessa asioihini ja puskenut eteenpäin.”

Kahden vuoden takaista persoonaansa Eve ei enää tunnista. Hän ei ole enää itseltään hukassa, kuten silloin.

Hän seurustelee ja on suhteessaan tyytyväinen.

”Nyt tiedän, miltä hyvän ihmissuhteen kuuluu tuntua. Tiedän myös, ettei suhdetta tarvitse saada onnistumaan väkisin.”

Masennustaipumuksen vuoksi säännöllinen vuorokausirytmi tuo turvaa arkeen. Myös espanjalainen löytökoira Elmeri auttaa osaltaan.

”En juhli ja rieku viikonloppuisin, vaan nukun paljon ja syön säännöllisesti. Yritän löytää elämääni pieniä hyviä asioita, jotka auttavat voimaan paremmin.

Musiikki on niistä yksi. Eve rakastaa myös juhlapyhiä. Jo niiden odottaminen kohottaa arjen tunnelmaa.

”Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että olen parin viime vuoden aikana tutustunut itseeni.”

Lue myös: Kun kriisit hiertävät, auttaako terapia?

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 1/2019.