Kun Leenan, 48, äiti näki tyttärensä uuden puolison, hän ei osannut piilottaa rasistisia mielipiteitään – asiantuntija neuvoo, miten tilanteessa kannattaa toimia

Miten lapsen pitäisi suhtautua, jos vanhempi käyttäytyy rasistisesti hänen puolisoaan kohtaan? Psykoterapeutti Katriina Järvinen Terapia- ja koulutuskeskus Ikaroksesta vastaa. 

Leena, 48, erosi kaksi vuotta sitten nuoruuden rakkaudestaan. Puoli vuotta sitten hän tapasi etnofestivaaleilla ihanan miehen, jonka kanssa on seurustellut ja miettinyt yhteistä tulevaisuutta. Kun Leena esitteli kumppaninsa äidilleen, seurasi kriisi.

”Mies on tummaihoinen ja kotoisin Guineasta. Äitini, 75, unohti kaikki käytöstavat ja sanoi miehen nähtyään vain: ’Jaa, vai että sillä viisiin.’ Minulle hän supatti kahvipöydässä mieheni kuulleen, että ’en kai minä tosissani ole neekerin kanssa’. Äiti on jo vanhuuden höppänä, mutta minua käytös ahdistaa. Haluaisin pitää välit äitiini hyvänä, enkä riidellä. Mitä minun pitäisi tehdä?” Leena miettii.

Pykoterapeutti Katriina Järvinen vastaa:

”Usein aikuinen lapsi yrittää pelastaa vanhempaansa murheelta. Poikkiteloin suorasukaisesti asettuminen todennäköisesti tuo äidille pahan mielen. Leenan ei kuitenkaan pidä hyväksyä rasismia eli toisen ihmisen arvottamista jonkin synnynnäisen ominaisuuden, kuten ihon värin tai syntyperän, perusteella. Leenan on siis hyväksyttävä, että kaikki joutuvat kokemaan ikäviä tunteita ja pettymyksiä, myös vanhempamme.

Lue myös: Mika, 36: ”Esitän äidilleni pärjäävää, vaikka oikeasti tunnen itseni epäonnistujaksi – mitä tehdä?”

Vaikka kulttuurissamme vanhemmat nostetaan jalustalle ja heitä tulee kunnioittaa, se ei tee heistä henkilöitä, jotka toimisivat aina oikein ja hyvin. Myös omaan vanhempaansa on osattava suhtautua kriittisesti.

Eri aika, eri puheet

Sukupolvien välillä olisi hyvä kulkea tietoa siitä, mitkä asiat eivät enää ole hyväksyttyjä. Leenan äiti on ehkä kasvanut aikana ja ympäristössä, jossa ajateltiin eri tavoin kuin nykyisin. Tummaihoisia oli Suomessa vähemmän ja neekeri-sana ei ollut niin arvolatautunut kuin nykyisin. Leenan kannattaa kertoa äidilleen, että samoin kuin sana ryssä, myös neekeri-sana on nykyisin hyvin loukkaava ja viestittää, että tummaihoinen on jotenkin ihmisenä vähemmän arvokas kuin valkoihoinen.

Leenan kannattaa puhua asiasta konkreettisella tasolla: ”Minua loukkaa, että puhut miehestäni noin. Nykyään ihmiset eivät tee niin. Se on väärin ja kiellettyä laissa. Sitä kutsutaan rasismiksi.”

Lue myös: Lola Odusoga koki rasismia jo lapsena, mutta oppi kovettamaan itsensä muiden mielipiteiltä: ”En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään joukkoon”

Häpeä voi luoda vihaa

Maailma muuttuu koko ajan. On onnekasta, jos aikuiset lapset huomaavat asioita, joita itse ei huomaa eri sukupolven edustajana. Ehkä Leena voisi keskustella äitinsä kanssa, millaiset suhteet tämän nuoruudessa olivat sopivia ja millaiset sopimattomia ja miksi? Oliko jo silloin ihmisiä, jotka rakastuivat ulkomaalaistaustaiseen henkilöön? Leena voisi kertoa, että se on nykyisin hyvin yleistä.

Ennen Suomessakin ajateltiin, että säätyläiset olivat ihmisinä synnynnäisesti arvokkaampia kuin rahvas. Heillä oli silloisen ajattelun mukaan parempi veri, ja jotkut puhuivat heikommasta aineksesta. Jos Leenan äiti on syntynyt 1940-luvulla, hän on kenties imenyt tällaista ajattelua lapsuudessaan. Miten äiti ajan ilmapiirin muistaa? Onko tällainen ajattelu äidistä moraalisesti oikein vai väärin?

Lopuksi Leena voisi todeta, että ei ole ihmekään, että äidille on vaikeaa ymmärtää muuttunutta maailmaa. Keskustelu antaisi äidille mahdollisuuden pelastaa kasvonsa. Usein on nimittäin niin, että se, joka tulee nolatuksi, tuntee häpeää käytöksestään ja voi peittää sen vihalla.

Lue myös: Häpeä iskostui näyttelijä Satu Silvoon jo lapsena, ja hän on kahlannut siinä koko ikänsä

Äidin huolta ei pidä paheksua

Äidillä voi olla aiheellisiakin huolia. Vanhemmat pyrkivät sosiaalistamaan uudet puolisot perheeseen ja sukuun, jossa valitsevat tietynlaiset tavat ja arvostukset. Ehkä äiti miettii, miten se onnistuu, tunteeko Leena riittävän hyvin kulttuurierot.

Hän saattaa myös pelätä, että Leena joutuu suhteessa pettymään. Äidin huolta ei pidä paheksua. Huolista pitäisi vain puhua toisella tavalla.

Lue myös: Tytär ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, mitä tehdä? Asiantuntija neuvoo

Kumppani itselle vai äidille?

Leena voi kertoa, että itselle eri kulttuurista tuleva puoliso on elämää rikastuttava asia.

Leenan on myös hyvä tiedostaa, kenelle kumppaninsa valitsee. Hän on valinnut puolisonsa itselleen, ei vanhemmilleen. Jos valinta ei ole yhteisön arvostusten mukainen, siitä voi koitua seurauksia sosiaalisissa suhteissa. Mutta toisaalta, jos ihminen valitsee vanhemmille tai yhteisölleen sopivan kumppanin, voi olla, että hän on itse tilanteeseen tyytymätön.”

Muista nämä

  1. Opettele kyseenalaistamaan myös vanhempasi käytös.
  2. Pyri ymmärtämään häntä ja johdata hänet oivaltamaan, miksi rasistinen ajattelu ei sovi.
  3. Mieti, kenelle puolisosi valitset: itsellesi vain vanhemmillesi?

Asiantuntijana psykoterapeutti Katriina Järvinen, Terapia- ja koulutuskeskus Ikaros.

Lähteet ja lisätietoja: Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella: irtiottoja vanhempien vallasta (Kirjapaja 2014); Katriina Järvinen & Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia: lempi, luokka ja suomalainen parisuhde (Kirjapaja 2019).

Avainsanat

X