Ihmiset

Paula Koivuniemi oli nuorena kipakka artisti, joka saattoi vaikka viskata mikrofonin lavalle

Laulaja Paula Koivuniemi turhautui uransa alkuaikoina orkestereihin, jotka oli koottu soittotaidottomista ”naapurin isännistä”. 

”Isäni Mauri Koivu­niemi sai minut aikoinaan lähtemään laulajaksi. Asuimme Seinäjoella talossa, jonka ohi kul­­kevaa tietä kaikki sen ajan artistit ajoi­vat keikoilleen Lapualle, Kauhajoelle ja Alavudelle.

Artistit pysähtyivät matkallaan usein meille musisoimaan isän kanssa. Isä soitti haitaria. Jopa Olavi Virta poikkesi meillä. Kun näin, miten mukavaa heillä oli keskenään, sain kipinän alalle. Itsekin olin kerran Olavi Virran kanssa samalla keikalla hänen viimeisinä esiintymisvuosinaan.

Lauloin aluksi isän tanssiorkesterin solistina, mutta sitten isä vei minut Toivo Kärjen luokse. Myös Kärki oli kotoisin Pohjanmaalta. Hän laulatti minua ja sanoi pian, että joo, ­tämä on selvä juttu!

”Luotin siihen, että jos en saisi sanaa suustani, isä auttaisi.

Jännitin, mutta onneksi isä oli vieressäni. Luotin siihen, että jos en saisi sanaa suustani, isä auttaisi. Toisaalta olin aika reipas tyttö ja Kärki lempeä ihminen.

Isosiskoni ei ollut musikaalinen, ja muistan kiusanneeni häntä lapsena siitä, ettei hän osannut laulaa. Sisko opiskeli itsensä hyvään ammattiin, sairaanhoitajaksi. Veljestäni tuli rumpali, ja hän oli myös hyvä laulaja.

Sekä isäni että äitini tukivat minua urani alussa. Tämä on raju ala, ja he pitivät huolta, etten murtuisi, koska oli aika herkkä silloin ja olen edelleen.”

Lue myös Anna.fi: ”Minusta ei ole tullut vieläkään aikuista naista.”

”Ihailin Laila Kinnusta”

”Ensimmäisen levytykseni tein vuonna 1966, ja sen jälkeen lähdin kiertämään tanssilavoja. Reissaaminen oli tuolloin kovin erilaista kuin nykyään, ja menin keikoille milloin junalla, milloin bussilla.

Erityisen raskasta hommasta ­teki se, ettei minulla ollut omaa orkesteria. Orkestereissa, joiden kanssa esiinnyin, oli yleensä yksi tai kaksi soittajaa, jotka osasivat jotain. Muut oli varmaan koottu naapurin isännistä. Joskus heitin mikrofonin lattialle ja sanoin, että tämä loppuu tähän, en pysty laulamaan teidän kanssanne. Olin aika tuima täti.

Esitin sen aikaisia iskelmiä, esimerkiksi ihailemani Laila Kinnusen levyttämiä. Lailan kaltaista laulajaa ei ole hänen jälkeensä tähän maahan syntynyt. Hän lauloi kauniisti ja tunteikkaasti, tekstiä kuljettaen.

”En ole jännittänyt esiintymistä”

En jännittänyt yleisön eteen nousemista. En ole koskaan jännittänyt sitä, vaikka tanssilavoilla saattoi olla tuhansia ihmisiä. Suuret ikäluokat olivat liikkeellä, ja tanssilavat olivat valtavia. Kun nousin lavalle, ihmiset tulivat lavan eteen katsomaan minua ja lähtivät siitä sitten tanssimaan.

Aika oli tuolloin artistille helpompi kuin nykyisin, kun media arvostelee heitä kovasti. Nuoruudessani laulajaa kehuttiin ja kannustettiin joka puolelta.”

Lue myös: Kuka hakee? Opi tanssilavojen etiketti

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 6/22.