Millaista on viettää 10 kuukautta merellä aivan yksin? Maailman ympäri purjehtinut Tapio Lehtinen, 62, kertoo

Yksinpurjehtija Tapio Lehtinen rentoutuu pitkillä purjehduksilla lukemalla kirjahyllyssään pölyttyneitä klassikkoja ja soveltamalla juhlaruokia matkamuonasta. Joskus hän käy herkkulaatikollaan.

Purjehtija Tapio Lehtinen, 62, osallistui vuonna 2018 Golden Globe Race -maailmanympäripurjehdukselle, joka toteutui ilman pysähdyksiä. Päiviin mahtui rutiineja, mutta myös elämyksiä ja nautintoja.

Lehtinen kertoo kokemuksistaan Ari Pusan kanssa kirjoittamassaan kirjassa Yksin seitsemällä merellä (Docendo). Yle Radio Suomen Kutsuvieras-ohjelman jaksossa (julkaistaan 17. 7.) Lehtinen soittaa myös lempimusiikkiaan ja lausuu pätkiä Lauri Viidan runoista.

Kun purjehtii yksin kymmenen kuukautta, ehtii ainakin lukea. Tapion mukaan kirjat ovat hyvä seuralainen merellä. Muuta seuraa merellä Tapio ei suuremmin kaipaa.

Purjehtiessa Tapio nauttii yksin olosta. Silloin hänellä on oma, erityinen rauha.

”Veneessä on oma mikrokosmoksensa, kaikkeus pienoiskoossa”, Tapio sanoo.

Lue myös: Ekopappi Ilkka Sipiläinen muistuttaa: ”Luontoon kuuluu myös pahuus”

Taitava purjehtija selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas purjehtija ei joudu, ajattelee Tapio Lehtinen. ”Koetan olla sekä viisas että taitava.” 

Taitava purjehtija selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas purjehtija ei joudu, ajattelee Tapio. ”Koetan olla sekä viisas että taitava.”  Kuva: Tapio Lehtinen

Veneessä yksin muttei yksinäinen

Tapio tottui jo pienenä olemaan yksin. Hän ei kärsi yksinäisyydestä, vaikka olisi yksin kuukausia.

Koska Golden Globe Race toteutui ilman vierailuja satamissa, Tapio ei nähnyt läheisiään kymmenen kuukauden aikana. Käytössä oli satelliittipuhelin, mutta vain hätätilanteita varten ja vaadittuun yhteydenpitoon kilpailun järjestäjien kanssa.

Läheistensä kanssa Tapio soitti lyhytaaltoradiolla, mutta harvoin. Kyse on amatööritaajuuksista, ja puhelua varten läheisten piti mennä tutun radioasemalla asuvan henkilön luokse.

”Välillä yhteys onnistui, välillä ei. Emme soitelleet usein.”

Merellä Tapio keskittyi purjehtimiseen ja omaan mieleensä.

”Kun olen merelle vapaaehtoisesti lähtenyt, silloin nautin purjehduksesta ja merellä olosta.”

Lue myös Seura.fi: Lietolainen purjehtija Raija Alapeteri astui purjeveneen kannelle ensi kertaa yli nelikymppisenä

Kun avomerellä iskee myrsky, Tapion täytyy keskittyä. Tapion alus on käytännössä uppoamaton, sillä siinä on useita vesitiiviitä osastoja. ”Toki aina tarvitaan taidon ja viisauden lisäksi myös tuuria ja elämähän on hengenvaarallista, sen hyväksyn.” 

Kun avomerellä iskee myrsky, Tapion täytyy keskittyä. Tapion alus on käytännössä uppoamaton, sillä siinä on useita vesitiiviitä osastoja. ”Toki aina tarvitaan taidon ja viisauden lisäksi myös tuuria ja elämähän on hengenvaarallista, sen hyväksyn.”  Kuva: Tapio Lehtinen

Millaisia unia aallot herättävät esiin?

Pitkällä yksinpurjehduksella uni pilkkoutuu pätkiksi. Purjehtijan pitää tarkistaa 1–3 tunnin välein, onko kaikki veneessä kunnossa. Pitääkö esimerkiksi purjeita säätää.

”Kun herään, muistan mielessä olleen unen. Unet jäävät pyörimään mieleeni tavallista pidempään.”

Maailmanympäripurjehduksella Tapion unet liittyivät usein elettyyn elämään. Ne toimivat virikkeenä miettiä ja muistella omia kokemuksia ja valintoja.

Ja silloin kun auringonlasku oli huikean kaunis, Tapio istahti ihailemaan sitä pienen viski- tai rommihömpsyn kanssa.

”Olen elämänuskovainen. Katsoin kaunista maisemaa ja kiitin päivästä.”

Purjehtijalle auringonlaskut ovat hienoja hetkiä. ”Jos keli on nätti, on tapana ottaa hömpsy.”

Purjehtijalle auringonlaskut ovat hienoja hetkiä. ”Jos keli on nätti, on tapana ottaa hömpsy.” Kuva: Tapio Lehtinen

Säilykkeistä voi koota juhla-aterian

Valtamerien aallokoissa kahvikuppi saattaa kaatua. Maailmanympäripurjehduksen alussa se kyllästytti Tapiota. Silloin hän kippasi kahvin murut aamupuuroonsa. Puurossa oli jo sitä ennen yhdeksän ainesosaa, muun muassa riisi- ja herneproteiinia, tahinia ja hunajaa.

”Se oli sellaista ruskeaa ja hyvänmakuista mämmiä.”

Tapio ei kyllästynyt aterioihinsa, vaan tottui niihin.

”Minulla oli sellainen asenne, että näitä ruokia nyt syödään. Harmi kun 10 kuukauden proteiinilisät eivät näy kropassa”, hän vitsailee.

Peruslounas oli näkkileipää ja purkki säilykekalaa, kuten makrillia, sardellia tai savusärkeä. Illalliseksi Tapio valmisti päivän lämpimän aterian, joka sisälsi pastaa, riisiä tai perunajauhemuruja sekä kalaa tai kanaa säilykkeenä. Lisukkeina oli oliiveja, parsaa, säilykehedelmiä, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja energiapatukoita.

Juhlapäiviä varten Tapiolla oli säilykkeenä vorschmackia. Jouluna kalkkunasäilyke sai rinnalleen stroganoff-purkin kastikkeen ja kuivattuja luumuja.

Makeaa vettä vuorokaudessa kului vain 2–3 litraa. Normaalisti länsimaisella ihmisellä menee helposti 150 litraa vuorokaudessa muun muassa suihkutteluun ja vesivessan käyttöön. Purjehtija peseytyy merivedellä.

Herkuttelullekin oli merellä tilaa. Kahden viikon välein Tapio piti karkkipäivän. Silloin hän valitsi jotakin namilaatikostaan: lakritsia, salmiakkia tai suklaata.

Eteläisellä valtamerellä Tapio Lehtinen luki punkassaan turvaremmien alla. Lämpötila veneessä oli tuolloin alle kymmenen astetta.

Eteläisellä valtamerellä Tapio luki punkassaan turvaremmien alla. Lämpötila veneessä oli tuolloin alle kymmenen astetta. Kuva: Tapio Lehtinen

Laineilla klassikot ovat loistavaa seuraa

Tapiolla oli maailmanympärimatkallaan seuranaan laatikollinen kirjoja, esimerkiksi James Joycea, Volter Kilpeä ja Lauri Viitaa. Klassikoita, joita Tapio ei ollut onnistunut lukemaan arjen keskellä.

”Tykkään lukea merellä. Siellä voi keskittyä rauhassa myös sellaisiin teoksiin, joihin syventyminen arjessa tuntuisi raskaalta.”

Esimerkiksi James Joycen Odysseus oli ollut 30–40 vuotta Tapion kirjahyllyssä odottamassa sopivaa hetkeä.

”Olen vitsaillut, että luen klassikkoja sitten, kun olen merillä tai vankilassa. No, olen ollut kaidalla tiellä, joten pitää lähteä purjehtimaan.”

Lehtisen poika yritti ennen kilpailun starttia vähentää isänsä veneestä painoa ja pälyili kirjalaatikkoa. Tapio esteli.

Svinhufvudin elämäkerran hän onnistui nappaamaan.”

Yksin merellä viihtyvä Tapio Lehtinen vakuuttaa, ettei ole erakkoluonne. Hänestä on mukava seurustella ihmisten kanssa ja pitkillä purjehduksilla hän ikävöi rakkaitaan. Satamissa vastaanotto on usein ollut hieno kokemus. ”Kun rantauduin Ranskaan, olin sankari ja julkkis. Omalla tavallaan se oli sen ajan hauskaa.” Kuva saapumisesta Helsinkiin.

Yksin merellä viihtyvä Tapio vakuuttaa, ettei ole erakkoluonne. Hänestä on mukava seurustella ihmisten kanssa ja pitkillä purjehduksilla hän ikävöi rakkaitaan. Satamissa vastaanotto on usein ollut hieno kokemus. ”Kun rantauduin Ranskaan, olin sankari ja julkkis. Omalla tavallaan se oli sen ajan hauskaa.” Kuva saapumisesta Helsinkiin.

Volter Kilven Alastalon salissa jäi. Onneksi. Se kirvoitti merelle naurun hörähdyksiä.

Volter Kilven teksti oli Tapiosta paikoin ”aivan ratkiriemukasta”.

Kun maailmanympäripurjehdus venyi pohjaan tarttuneiden simpukoiden vuoksi, Tapiolla oli vielä säilykkeitä ja vettä, mutta hän oli huolissaan, että lukeminen loppuu. Hän suunnitteli, että aloittaa uudelleen alkumatkasta lukemansa Alastalon salissa.

”Iän karttuessa on hienoa, kun ei kaikkea ihan niin tarkkaan muista, niin voi uudelleenkin nauttia.”

Avainsanat

Keskustelu

Huh, siinä oikea sankari! Aivan uskomaton selvitymismoodi miehellä ja vaikutti vielä tasapainoiselta ihmiseltä. Onnittelut hienosta purjehduksesta ja kiitos että jaat kokemuksiasi meille muille.

Kommentoi juttua: Millaista on viettää 10 kuukautta merellä aivan yksin? Maailman ympäri purjehtinut Tapio Lehtinen, 62, kertoo

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X