Aino viettää kuukauden purjehdusloman moottorittomalla veneellä: ”On varauduttava siihen, että jään moneksi päiväksi ulapalle”
Purjeveneilyä harrastavasta Ainosta on vapauttavaa, kun ei voi itse täysin määritellä, mitä lomalla tapahtuu.
”Kun tapasin Sampsan 13 vuotta sitten, hän oli vastikään perinyt isänsä Folkbåtin. Isä ja poika olivat purjehtineet yhdessä puisella, moottorittomalla ”Folkkarilla” siitä asti, kun mieheni oli viisivuotias. Minulla oli moottorivene, mutta luovuin siitä nopeasti, sillä purjehdus oli paljon kovempi juttu”, hankolainen Aino Laurinen, 38, kertoo.
”Moottorittomalla perinneveneellä liikkuminen on oma lajinsa. On oltava aikaa, sillä kun ei tuule, ei päästä mihinkään. On myös varauduttava siihen, että tuuli loppuu ja jäämme moneksi päiväksi ulapalle. Veneessämme ei ole sähköjä, mutta pilssissä piimä ja juusto säilyvät muutaman päivän. Myöskään vessaa ei ole, vaan tarpeet tehdään ämpäriin, jonka tyhjennämme saaressa tai satamassa.
Satamaan tulo ja sieltä lähteminen pelkillä purjeilla vaatii taitoa. Satamapaikka täytyy valita tarkkaan, sillä tuuliselta rannalta on todella vaikea päästä pelkillä purjeilla pois.
Teemme joka kesä noin kuukauden matkan Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle. Päätös siitä, mihin menemme, syntyy vasta matkalla ja suunnitelma muuttuu tuulten takia monta kertaa. Kahdeksanvuotiaalla lapsellamme on omat lempisaarensa, ja yritämme käydä ainakin niissä.
On vapauttavaa, kun ei voi itse täysin määritellä, mitä lomalla tapahtuu. On hyväksyttävä se, että kaikkialle ei aina pääse. Toisaalta kun vihdoin pääsee johonkin vaikeasti tavoitettavaan paikkaan, kuten Sälskärin majakalle tai Björköhön, se tuntuu suurelta palkinnolta.
Pidän siitä, ettei kaikki tule valmiina, vaan pitää vähän taistella. Meillä ei ole autoa ja vältämme lentämistä, joten on luonnollista, ettei venekään kulje bensalla.
Kerran tuuli loppui neljä mailia ennen Kastelholmaa ja ulapalle oli tulevan myrskyn takia vaarallista jäädä. Soudimme neljä tuntia satamaan. Kun myrsky aamulla ujelsi mastoissa, olo oli euforinen ja juhlimme satamaan pääsyä syömällä hyvin Smakbyn ravintolassa.
Tällaisia seikkailuja ei kokisi ikinä, jos olisi mahdollisuus laittaa moottori päälle ja ajaa satamaan.”
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 5/2023
Kommentoi
Kommentoi juttua: Aino viettää kuukauden purjehdusloman moottorittomalla veneellä: ”On varauduttava siihen, että jään moneksi päiväksi ulapalle”