Toimittaja Marina Ovsjannikova heilutti sotaa vastustavaa kylttiä Venäjän televisiossa – nyt hän kertoo, mitä sen jälkeen tapahtui
Protesti on maksanut Marinalle paljon, muun muassa suhteen omaan poikaansa ja äitiinsä. Tyttärensä Marina sai vaarallisen pakomatkan onnistuttua luokseen Pariisiin.
Venäjän valtiollisella tv-kanava Ykkösellä työskennellyt Marina Ovsjannikova, 45, vietti vapaaviikkoa, mutta uutiset tulvivat arkeen. Hän ei halunnut uskoa näkemäänsä. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan täydellä voimalla 22. helmikuuta 2022 pommittaen Harkovia, Odessaa ja jopa pääkaupunki Kiovaa.
Marina oli ollut viimeiseen asti varma, että aseiden kalistelu loppuu. Nyt hän ymmärsi, että presidentti Putin oli hallintoineen tehnyt kohtalokkaan ja historiallisen virheen.
Marina kävi seuraavan viikon töissä Vremja-ohjelman ulkomaantoimituksessa, mutta eli kuin sumussa. Ulkomaantoimittajana hänellä oli pääsy kansainvälisten uutisten äärelle – toisin kuin kollegoilla tai kansalla. Hän näki tankit, pommitukset, ruumiit, pakolaisvirrat ja kärsivät lapset. Mutta venäläisille näytettiin ainoastaan hyvin sujuvaa sotilaallista erikoisoperaatiota.
Jotakin pitäisi tehdä. Marina aikoi lähteä Punaiselle torille osoittamaan mieltä vangitun oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin puolesta, mutta hänen 17-vuotias poikansa Kirill piilotti auton avaimet, jotta äiti ei pääsisi liikkeelle. Kirillin mielestä äiti oli hullu ja tuhoaisi toiminnallaan koko perheen elämän.
Marina Ovajannikova alkoi suunnitella protestointia televisiossa.
Sodan kolmannella viikolla hän osti kartonkia ja tusseja ja kirjoitti ison plakaatin, jota aikoi heiluttaa televisiossa. Hän oli jo pitkään nähnyt valtavan kuilun, joka vallitsi hänen työnsä ja todellisuuden välillä.
”En ollut katsonut venäläisiä uutisia kymmeneen vuoteen, sillä sieltä tulee vain propagandaa ja valeuutisia. Myös kaikki kollegani ymmärsivät varsin hyvin, miten Putin on 20 vuodessa tuhonnut kaikki itsenäiset mediat”, Marina sanoo.
”Meidän päätehtävämme oli luoda rinnakkaistodellisuus. Mutta jos olet journalisti ja haluat pysyä Venäjällä, ei ole muuta mahdollisuutta. On pelattava Kremlin säännöillä. Jos et tee niin, on lähdettävä.”
Protesti suorassa lähetyksessä kesti kuusi sekuntia
Maaliskuun 14. päivänä vuonna 2022 Marina Ovsjannikova kerää kaiken rohkeutensa. Hän vetää kirjoittamansa plakaatin pusakkansa hihasta, vie sen uutishuoneeseen ja nousee nopeasti uutistenlukijan selän taakse. Sitten hän huutaa kylttiä heiluttaen: ”Ei sotaa! Lopettakaa sotiminen!”
Oma ääni kuulostaa oudolta, kun hän etsiytyy oikean kameran puoleen. Kyltissä lukee: ”No war. Ei sotaa. Lopettakaa sota. Älkää uskoko propagandaa. Täällä teille valehdellaan. Russians against war.”
Parhaaseen katseluaikaan yhdeksältä illalla esitetty protesti on ohi kuudessa sekunnissa. Uutisselostus keskeytetään ja tilalle pannaan jokin reportaasi.
Marinan jalat ovat hyytelöä, kun hänet viedään varajohtajan työhuoneeseen, jonne tulee myös poliisi. Poliisit, vartijat ja turvamiehet ovat tuttu näky tv-talossa ja sen eri tunnistuspisteillä. Yksi poliisi istuu aina uutishuoneessa muutaman metrin päässä toimittajista.
Joitakin päiviä aiemmin on säädetty uusi laki, joka kieltää ”valeuutisten levittämisen” eli sodan kritisoinnin. Marinan pahviplakaatista voi saada 15 vuotta vankeutta. Myös kollegat joutuvat kuulusteluihin, jotka kestävät koko yön.
”Mielenosoitukseni vuoksi Venäjällä lopetettiin kaikki suorat lähetykset. Nyt jopa uutiset lähetetään hieman viiveellä, jotta hallinto ehtii puuttua sisältöön.”
Uhkana 10 vuotta vankeutta
Journalistien protesteja oli toki nähty jo aiemmin. Monet valtion mediassa työskennelleet erosivat heti sodan alettua, Marina kertoo tuoreessa kirjassaan No war – Toimittajan taistelu sotaa vastaan. Jopa tunnetut uutistenlukijat vaihtoivat maisemaa.
Myös esihenkilöitä lähti kävelemään, kerran kesken suoran lähetyksen. Moni matkusti heti ulkomaille. Venäjällä on murhattu sodan alettua nelisenkymmentä journalistia, vankeudessa on parikymmentä ja 200 tiedotusvälinettä on julistettu ulkomaiseksi agentiksi. Internetissä on blokattu 10 000 sivustoa.
”Nuoret sinkut voivat ehkä lähteä ulkomaille, mutta jos on pieniä lapsia tai vanhoja vanhempia, ei ole helppoa lähteä maasta. En itsekään olisi koskaan lähtenyt Venäjältä, jos minua ei olisi uhannut yli kymmenen vuoden vankilatuomio”, Marina Ovsjannikova sanoo.
”Journalistit ovat nyt Putinin panttivankeja. Jos on journalisti, on valittava. Jos alkaa protestoida, on muutettava ulkomaille. Toinen vaihtoehto on pitää päänsä alhaalla, olla hiljaa ja vakuuttaa uskovansa Venäjään”, Marina sanoo, kyyristyy ja laittaa kätensä päänsä päälle kuin suojaksi.
Marina itse alkoi saada outoja yskänkohtauksia. Tuntui kuin hän ei saisi enää henkeä.
Lue myös: Pietarissa kasvanut tv-toimittaja Maxim Fedorov oppi suomen kielen kääntämällä Pikku G:n kappaleita
Marina Ovsjannikova menetti paljon: poika ja äiti eivät ymmärrä häntä
Marinalla oli lähdön tiellä hankala avioero, kaksi lasta, keskeneräinen talo, iäkäs äiti, autovelka ja paljon muita ongelmia. Mutta myös kaunis elämä: suurella vaivalla pystytetty parisataaneliöinen talo vehreällä ja vauraalla alueella Moskovan ulkopuolella, hyvä auto, vuorotyön ansiosta paljon vapaa-aikaa harrastuksille ja ystäville sekä työ hienossa ympäristössä Moskovassa.
Hänellä oli myös mukavat naapurit. Kermankeltainen keskieurooppalaistyylinen vankka talo sijaitsi vartioidulla alueella lähellä kylän palveluja.
”Olin ajatellut asuvani talossani koko elämäni, ensin lasteni ja sitten lastenlasteni ympäröimänä.”
Edes ammatin vaihtaminen ei olisi rauhoittanut tilannetta.
”Ehkä olisin voinut ryhtyä jonkinlaiseksi yrittäjäksi, mutta tuskin sekään olisi ollut mahdollista. Meillä ei ole mitään vapautta, koskee se sitten journalismia, oikeuslaitosta, politiikkaa tai bisnestä. Kreml kontrolloi kaikkea elämässämme. Jos joudut tähän b-joukkueeseen, ne tuhoavat yrityksesi, työsi, kaiken.”
Marina Ovsjannikovan kyltti uutisissa osoitti venäläisille, että protestihenki oli tunkeutunut jopa kaikkein pyhimpään, yhteen Kremlin propagandan keskeisimpään ohjelmaan. Sellainen ei saanut toistua. Hänet pantiin eroamaan työstään.
Myös ydinperhe alkoi rakoilla. Poika ei ymmärtänyt äitinsä toimintaa, kääntyi tätä vastaan ja muutti isänsä luo. Marinan oma äiti, joka oli menettänyt nelikymppisenä työnsä ja kotinsa Tšetšenian-sodan seurauksena, oli vakaasti ikätoverinsa Putinin kannalla. Äidin mielestä Marina edusti viidettä kolonnaa, joka pettäisi Venäjän – vaikka tytär oli elättänyt varatonta äitiään ja ostanut tälle oman pienen asunnon.
Marina Ovsjannikova ymmärtää silti äitiään. Tämä ei ole koskaan käynyt ulkomailla eikä voi ymmärtää, miten muualla ajatellaan ja eletään.
”Sodan alettua Venäjällä asuvat sukulaiseni eivät halunneet puhua kanssani, mutta Ukrainassa kaukana asuvien serkkujen kanssa tulimme hyvin toimeen”, Marina Ovsjannikova sanoo.
Silmukka alkaa kiristyä Marinan ympärille
Seurasi sekava ajanjakso, jolloin Marina alkoi työskennellä saksalaiselle Die Welt -lehdelle. Hän kävi myös reportaasimatkalla Ukrainassa, mutta joutui lopettamaan työnsä, koska ukrainalaiset protestoivat ja pitivät Marinaa venäläisen propagandakoneiston epäluotettavana agenttina. Kun hän palasi heinäkuussa Venäjälle työmatkalta, tilanne kiristyi.
Entinen aviomies ei myöntänyt lupaa hakea passia tuolloin 11-vuotiaalle tyttärelle Arišalle. Marina puolestaan ei voinut kuvitella jättävänsä tytärtään, joka ei halunnut jäädä isänsä luo.
”Venäjän yhteiskunnan muuttuminen autoritaariseksi oli aikoinaan pääsyy avioeroomme. Viimeiset vuodet meillä oli aviomieheni kanssa aivan eri näkemykset politiikasta. Hän teki nousevaa uraa Russia Today -kanavalla, ja minä työskentelin perheen ehdoilla toisella propagandakanavalla. Riitelimme. Hän kannatti Putinia, minä vastustin”, Marina Ovsjannikova sanoo.
Nyt Marinan arki alkoi muuttua tukalaksi. Ensin koiranruokakaupan kortti ei toiminut, sitten kuntosalin jäsenyys katkaistiin ja sosiaalisen median tilit kaapattiin. Kännykät ja tietokoneet syynättiin. Marinaa alettiin varjostaa, ja hänen taloonsa tehtiin kotietsintä kuudelta aamulla, kun hän ja tytär vielä nukkuivat.
Ankeat putkat, toistuvat, tuntikausia kestävät kuulustelut ja nöyryyttävät fyysiset tutkimukset alkoivat tulla tutuiksi. Yhtäkkiä tutuista paikoista, kuten puistoista, löytyi poliisiasemia, joista Marina ei aiemmin puistossa kävellessään ei ollut lainkaan tietoinen.
”Totalitaarisessa maassa poliisi on kaikkialla. Ehkä kolme miljoonaa ihmistä työskentelee näissä kontrollointitehtävissä. Kidutuskeskuksia on kaikkialla, erityisesti vankiloissa. Jos et ole tunnettu tai merkittävä henkilö, sinua kidutetaan joka päivä, ja vaikka olisit koko maailman tuntema, kuten Navalnyi, häntäkin rääkätään.”
Lue myös: Suomessa asuvat venäjänkieliset kertovat, miten musertavasti sota vaikuttaa heihin
Marina Ovsjanikova teki hurjan pakomatkan tyttärensä kanssa
Sitten Marina Ovsjannikova sai tietää, että hän voisi ostaa tyttärelleen tarvittavat matkustusasiakirjat 40 000 ruplalla. Tapahtui ihme: tämäkään Venäjällä tyypillinen tapa hoitaa asioita ei toiminut. Jopa pimeät markkinat pelkäsivät.
Asianajajan mukaan Marinalla oli vain muutama päivä aikaa lähteä maasta ennen seuraavaa oikeudenkäyntiä lokakuussa. Siellä häkki vihdoin heilahtaisi.
Kotiin asennettiin kuuntelulaitteita, ja Marinan jalkaan kiinnitettiin elektroninen seurantapanta. Tytär erotettiin koulusta, ja hänen paperinsa katosivat sieltä. Asianajaja ei päässyt autolla Marinan kodille asti.
Marina ja tytär pakenevat päätä pahkaa Venäjältä Toimittajat ilman rajoja -järjestön avulla. Pako oli henkeäsalpaavan dramaattinen. Autoja vaihdettiin matkalla seitsemän kertaa. Lopulta saviset, nääntyneet pakolaiset suunnistavat jalkaisin tähdistä suunnistaen raja-aidalle, jonka ali voisi luikahtaa vapauteen.
Lue myös Seura.fi: Seura selvitti: Miksi Putin pysyy vallassa?
Marina Ovsjannikova on vihdoinkin vapaana
Ranskan presidentti Emmanuel Macron oli luvannut heti tv-protestia seuranneena päivänä Marinalle poliittisen turvapaikan ja diplomaattisen suojelun Ranskassa. Näin äiti ja tytär päätyivät Pariisiin.
”Olen hyvin kiitollinen Toimittajat ilman rajoja -järjestölle ja Ranskan hallitukselle. Ne pelastivat minun ja tyttäreni elämän”, Marina sanoo.
Nyt tuota elämää kursitaan kokoon pala palalta. Ei ole työtä eikä oikeaa kotia. Välillä Marina tuntee masennusta ja pettymystä, koska ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
”Välillä on vaikeata. Ariša käy onneksi koulua, ja minä olen alkanut käydä taas kuntosalilla. Mutta minulla ei ole vielä veronumeroa, henkilökorttia eikä passia. On paljon hoidettavaa ennen kuin voin alkaa työskennellä. Elämä on kuitenkin enemmän tavallista kuin pitkään aikaan.”
Marina opiskelee ranskaa, mutta ottaa aikaa ennen kuin siitä voi tulla työkieli. Hän voi toistaiseksi työskennellä venäjäksi ja englanniksi.
”Meidän on valmistauduttava pitkään informaatiosotaan Venäjän kanssa. Jos Putinin organisaatiota on rakennettu 20 vuotta, ei se heti katoa. Ehkä voin luoda jonkin oppositiomedian tai liittyä muutoin Venäjän opposition toimintaan. Siellä tarvitaan enemmän naisia. Uusi, itsenäinen tv-kanava on haaveeni.”
Yskiminen on lähes lakannut. Marina Ovsjannikova uskoo tämän johtuvan siitä, että hänen ex-kollegansa ja Putinin hallinto ovat lakanneet maalittamasta ja taistelemasta häntä vastaan. Elämä on siltä osin rauhallisempaa.
Entä oliko perheen, kodin, työn ja kotimaan menettäminen protestoinnin arvoista?
”Kysymys on minulle hyvin vaikea. Vaikka kaikki tietävät, että on kyse propagandakoneistosta, he pysyvät hiljaa. Venäläiset yrittävät vain piiloutua todellisuudelta ja pelastaa oman ja perheensä elämän. Moni syö masennuslääkkeitä.”
Kun sota alkoi, Marina ei enää voinut vaieta. Hänen täytyi tehdä jotakin.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Toimittaja Marina Ovsjannikova heilutti sotaa vastustavaa kylttiä Venäjän televisiossa – nyt hän kertoo, mitä sen jälkeen tapahtui