Merja kaipasi elämänmuutosta – perusti kotikylään ranskalaispuodin, jossa arkihuolet saa unohtaa
Tarvittiin neljänkympin kriisi ja lomamatka Ranskaan. Teatteriammattilainen Merja Torri-Seppälä perusti Kärkölän kirkonkylään kuudessa viikossa ranskalaisen puodin, kahvimyymälän ja tapahtumakeitaan, jonne sopii tulla liitelemään arjen yläpuolella.
Tarvittiin kolmen lapsen synnyttäminen neljässä vuodessa, neljänkympin kriisi ja lomamatka Ranskaan. Teattereissa 15 vuotta maskeeraaja-kampaajana työskennellyt Merja Torri-Seppälä oli väsynyt ajamaan 120 kilometriä edestakaisin Kärkölästä Tampereen teatteriin. Hän oli näytösiltoina kotona vasta puoliltaöin ja aamulla piti taas elää perheen tahdissa.
”Päivät teatterilla olivat pitkiä. Olin aloittanut Tampereen teatterissa 2022 tammikuussa, mutta jo toukokuussa irtisanouduin. Olin miettinyt pidempään, mitä tekisin isona. Pohdin kuka olen, mitä haluan tehdä ja mitkä ovat tarpeeni”, Merja sanoo.
Hän oli saanut esikoisensa nuorena ja tunsi huolehtineensa muiden tarpeista jo parikymmentä vuotta. Neljä lasta, koti maatilalla ja työ – elämä oli kerta kaikkiaan liian täynnä. Merja oli työskennellyt monessa eri teatterissa ja lisäksi tehnyt yhteistyötä Sinfonia Lahden kanssa. Hän tunsi tehneensä kaiken haluamansa teatterissa.
Lomamatka Ranskan rivieralle Vencen keskiaikaiseen pikkukaupunkiin sai aikaan ihmeellisen sysäyksen uuteen. Kun Merja tuli jutelleeksi suomalaisesta kahvikulttuurista majapaikkansa alakerrassa kahvilaa pitävien omistajien kanssa, ideoiden palaset alkoivat loksahdella kohdalleen.
”Kuudessa viikossa olin perustanut yrityksen. Tehnyt liiketoimintasuunnitelman, hankkinut toimitilan ja ranskalaiset yhteistyökumppanit, saanut starttirahan ja suunnitellut Kärkölän oman nimikkokahvin.”
Vahva palo ranskalaisuuteen
Kärkölän kirkonkylän entiseen osuuskauppaan remontoitiin pikavauhdilla myymälä, jonka avajaisia vietettiin lokakuussa 2022. Vuodenaikaan, kun suomalaiset käpertyvät villahuopiensa alle television eteen.
”Totta kai otin ison riskin! Olen kai hullu. Mutta yrittäjyys on aina riski, eikä riskin ottaminen ole kuukaudesta kiinni.”
Merjalla on aina ollut vahva palo Ranskaan ja ranskalaisuuteen. Häämatkankin hän teki Jussin kanssa 15 vuotta sitten Venceen. Merja on opiskellut työväenopistossa neljä vuotta ranskaa ja pyrkii altistamaan itsensä kielelle koko ajan. Jos ei muuten niin tuoteselosteita purnukoista tankaten.
”Minulle ovat tärkeitä ranskan kieli, sikäläinen perhekulttuuri, jossa lapset ovat tervetulleita joka paikkaan, herkullinen ruoka ja käytöstavat. Ranskassa sanotaan kiitos ja tervehditään, eikä ihmetellä ja pyöritellä silmiä.”
Kun Merja toi pienen palan Ranskaa Kärkölän kirkonmäelle, tuntui kuin Ranska olisi jo hiipinyt 4 000 asukkaan kuntaan takaovesta. Uimarannalta oli ennen yrityksen perustamista löytynyt suomalais-ranskalainen perhe, jonka äidistä Merja sai sydänystävän. Uusgoottinen Kärkölän tiilikirkkokin oli mennyt valmistumaan 1889 – samana vuonna kuin Eiffel-torni!
Kärkölän kuuluisuus, suurmaanomistaja Carl Constantin Collin (1863–1941) oli kouluttautunut Pariisissa ja rakennuttanut huvilan Nizzaan. Nyt Merja käyskentelee Collinin perustamassa Huovilan maisemapuutarhassa ja nauttii kansainvälisestä tuulahduksesta kivenheiton päässä kaupastaan.
Pois arkuus ja halu maastoutua
Merjan puoti Mersailles rönsyää koko ajan uusiin suuntiin, sillä luovuuteen uskova yrittäjä antaa sattuman kuljettaa.
Puodissa on 50 asiakaspaikkaa, jossa asiakkaille voi tarjota vaikkapa ginimaistelun. Ehkä Mersailles voisi saada joskus jopa oman nimikkoginin, pidetään peukkuja! Tarjolla on myös hollolaisen Ainoa Wineryn palkittua marja-merlotviiniä. Viinin vadelmat ovat peräisin Kärkölästä Uotilan tilalta. Tiskille voi tulla myös nimikkohunaja, miksipä ei!
Mersailles’ssa on ollut niin musiikki- kuin stand up -keikkoja. Kirjallisuusiltakin on pidetty, ja Merja on järjestänyt Oluen historia -tapahtuman sekä villasukkafestarit.
Tuolla on suomalaisia hatukkeita, täällä käsityönä tehtyjä kotimaisia korvakoruja, kivijalkana eläkkeelle jääneen sisustusyrittäjän koko varasto. Pariisissa piipahtaessaan Merja iski silmänsä Impatiens-vaatemerkkiin, ja vips, hänellä oli merkin yksinmyyntioikeus Suomessa. Nyt rekeillä on värikkäitä yhden koon vaatteita silkistä, pellavasta, mohairista.
”Haluan muuttaa suomalaisnaisten pukeutumista. Yllä voi olla muutakin kuin mustaa, valkeaa ja beigeä. Arkuus, halu maastoutua ja älkää katsoko minua -ajattelu ei vaivaa minua.”
Kaikki ovat tervetulleita puotiin
Mersailles on paikka, jossa arkihuolet saa luvan unohtaa. Asiakkaiden kohtaaminen on Merjan mielestä parasta, tietotekniikka kamalinta.
”Täällä käyvät niin mökkiläiset kuin lähistöllä sijaitsevan Minnesota-hoitolan asiakkaat. Mersailles tarjoaa pienen palan kiltteyttä, täällä kukin saa olla oma itsensä. Kaikki ovat minulle samanarvoisia, en tuomitse ketään.”
Vain Mersailles’ssa voi käydä niin, että kun viinikaappi menee rikki juuri gini-illan alla, sen korjaa alkoholiriippuvuushoitolan asiakas.
Torstaisin Merja tanssii kaupassaan kameralle – ja julkaisee videon siitä Instagramiin satojen seuraajien iloksi.
”On ihanaa olla päivätöissä! Voin elää perheen aikataulussa, eikä arkeni ole enää yhtä oravanpyörää ja suorittamista. Aikaa on muuhunkin kuin työhön”, Merja sanoo.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Merja kaipasi elämänmuutosta – perusti kotikylään ranskalaispuodin, jossa arkihuolet saa unohtaa