Tarinat

Seura: Ukrainalainen Iryna, 23, pakeni sotaa Suomeen – poikaystävä jäi sotimaan Ukrainaan

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, 23-vuotias Iryna Marychenko joutui hyvästelemään asepalvelukseen astuvan poikaystävänsä. Sitten pakotie johdatti Irynan ystävän avulla Suomeen.

Eräänä tavallisena keskiviikkona kiovalainen Iryna Marychenko, 23, vietti iltaa poikaystävänsä Vladimir Protsenkoa, 28, kanssa. Vladimir oli lähdössä seuraavana päivänä työmatkalle Saksaan. Tai niin he luulivat. Aamu valkeni käsittämättömänä. Lahteen Ukrainan sotaa paennut Iryna kertoo nyt tarinansa Seurassa.

Torstaina 24. helmikuuta Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan. Vladimir halusi Irynan pakkaavan välittömästi laukkunsa ja poistuvan maasta. Iryna halusi kuitenkin viettää yhdessä vielä yhden illan.

Pari makasi valveilla koko yön ja kuunteli pommien ja sireenien ääniä.

”Olin sokissa. Aivan kuin silloin, kun loukkaantuu pahasti, ei ensin tunne mitään. Mielessä oli vain valtavasti kysymyksiä: mitä, miksi, mitä seuraavaksi ja onko tämä oikeasti totta”, Iryna sanoo Seurassa.

Seuraavana päivänä Iryna halasi poikaystäväänsä  viimeisen kerran ilman tietoa siitä, koska näkisi tämän uudestaan. Vladimir lähti ilmoittautumaan asepalvelukseen. Irina suuntasi askeleensa kahden matkalaukun kanssa Kiovan juna-asemalle.

”Sillä hetkellä ei ollut sanoja.”

Uhkaavalta poliittinen tilanne oli alkanut vaikuttaa vuodenvaihteessa. Irynan äiti puhui tyttärelleen sodan mahdollisuudesta, vaikkei tuntunut uskovan siihen. Ei uskonut tytärkään. Vielä tovi sitten Iryna oli suunnitellut ostavansa maaliskuussa pääkaupungin keskustasta oman asunnon. Nyt hän joutui jättämään kotikaupungin taakseen. Ja ennen kaikkea Vladimirin.

Taakse jäivät myös Irynan äiti ja sisko puolisonsa ja pienen lapsen kanssa.

Ukrainalaisesta Irynasta tuli pakolainen

Rautatieasemalla vallitsi paniikki, kun ihmiset rynnivät lähteviin juniin. Poliisit joutuivat ampumaan varoituslaukauksia ilmaan.

Lue myös: Älä jaa väärennettyä tietoa Ukrainan sodasta somessa! Asiantuntija kertoo, miten tunnistat feikit kuvat ja videot aidoista

”Ihmiset pakenivat henkensä edestä ja siinä tilanteessa ei ollut kohteliaisuudelle sijaa.”

Iryna oli ollut aikeissa ottaa kissansa ja kaksi kaniaan mukaansa pakomatkalle. Onneksi ei ottanut. Ne eivät olisi selviytyneet junamatkan vallinneesta kaaoksesta hengissä. Matka alle sadan kilometrin päähän Puolaan kesti lopulta 20 tuntia. Vain osa matkustajista pääsi istumaan. Loput ahtautuivat käytäville. Ilma muuttui tukahduttavaksi talvivaatteet päällä, ja ihmiset tappelivat. Iryna oli lähtenyt matkaan vain omena taskussaan.

Lopulta juna pysähtyi.

Iryna pääsi Lvivistä Medykan raja-aseman kautta Przemyślin kaupunkiin Puolaan. Avustustyöntekijät jakoivat pakolaisille juotavaa, syötävää, lääkkeitä ja vaatteita. Iryna pääsi järjestetyllä bussikyydillä Krakovaan, jossa odotti majapaikka. Oli sunnuntai-ilta. Kotoisasta keskiviikkoillasta oli kulunut vasta neljä päivää. Iryna oli pakolainen, eikä hänellä ollut vielä tietoa matkansa määränpäästä.

Lue myös: Miten voi auttaa ukrainalaisia? Paikan päällä toimiva kotimainen avustusjärjestö on luotettavin tapa lahjoittaa, sanoo asiantuntija

Päivittäin tekstiviestejä poikaystävän kanssa

Iryna pyöritteli mahdollisuuksia mielessään. Yksi vaihtoehto olisi matkustaa kavereiden luo Saksaan tai Portugaliin. Sitten Iryna sai kutsun Suomeen. Kauneus- ja tatuointistudioita pyörittävä yrittäjä Ringa Niemi toivotti hänet tervetulleeksi luokseen. Iryna oli käynyt Vladimirin kanssa Suomessa peräti kolmesti, sillä mies oli tehnyt artistina töitä Ringan yrityksessä.

”Tiesin Ringan ystävälliseksi ja saavani häneltä apua tarvittaessa. Tiedostin myös, että Keski-Euroopassa pakolaistulva olisi suurempi ja tilanne ehkä vaikeampi kuin Suomessa”, Iryna sanoo Seurassa.

Irynalla oli lähtiessään mukana lähinnä paikallista valuuttaa. Sodan alkaminen romautti sen arvon. Ringa osti Irynalle lentolipun, ja Iryna lensi Krakovasta Suomeen 2. maaliskuuta ja jatkoi junalla Lahteen. Ringa odotti asemalla ja vei Irynan asuntoon, joka on toistaiseksi hänen kotinsa.

Toistaiseksi Iryna on pystynyt lähettelemään tekstiviestejä Vladimirin kanssa päivittäin.

”Vladimir on aina sanonut, että jos jotain tapahtuu, hän haluaa puolustaa maataan. Ymmärrän ja kunnioitan hänen valintaansa enkä halua kuormittaa häntä omilla peloillani”, Iryna sanoo Seurassa.

Lohtua ovat tuoneet viestit myös äidiltä ja ystäviltä. Ne auttavat selviämään hetkestä toiseen. Tulevaisuutta on vielä mahdotonta miettiä.

Lue myös Seuran juttu: Sota erotti rakastavaiset: ”Jäähyväisten hetkellä ei ollut sanoja” – Iryna käveli Kiovan juna-asemalle, Vladimir ilmoittautui asepalvelukseen