Tarinat

Kun Teija menetti työnsä 59-vuotiaana, hän pelkäsi, miten hänen käy – sitten hänet rekryttiin firmaan, jossa vanhin kollega on 72-vuotias

Teija Kupari arveli, ettei uuden työpaikan löytäminen ole helppoa. Mutta toisin kävi, eikä Teija ole ainoa kypsässä iässä oleva työntekijä, jota yritykset nyt havittelevat.

Päivä viime syyskuulta on painunut Teija Kuparin, 60, mieleen. Parisataa henkeä oli kutsuttu teknologiajätti Thermo Fisherin Vantaan-toimipisteen ruokalaan. Kutsu oli singahtanut sähköpostiin edellisenä iltana.

Tilaisuuteen kävellessään Teija ajatteli, että heille kerrotaan lomautuksista. Mutta kun hän näki paikalla yrityksen henkilöstöpäällikön, ­joka pyysi ihmisiä kirjaamaan nimensä listaan, hän tiesi. Heidän projektinsa lakkaa. Hommat loppuvat.

Teijan ajatukset sinkoilivat moneen suuntaan. Edelliset muutosneuvottelut oli pidetty vasta edellisvuoden syksyllä, ja silloin Teija sai jatkaa.

”Nyt olin varma, että minut irtisanotaan. Olin 59-vuotias, ja sen alan analytiikkaa, jolla työskentelin, on Suomessa hyvin vähän. Näiden muutosneuvotteluiden myötä markkinoille tulisi yhtäkkiä paljon tämän alan osaajia”, Teija sanoo.

Itku tuli illalla saunassa

Moni Teijan työkaveri itki tilaisuudessa. Teija oli tiiminsä esihenkilö, ja hänelle tuli hirveä hätä järkyttyneiden nuorten työkavereiden ­puolesta.

Illalla kotiin päästyä mieliala oli muuttunut. Teija oli vihainen. Tapa, jolla asia kerrottiin ilmoitusluontoisesti vailla mahdollisuutta keskustella, loukkasi.

”En vaipunut missään kohtaa epätoivoon, mutta kyllä minä salaa saunassa sitten itkin”, Teija sanoo.

Hän oli suunnitellut työskentelevänsä loppu-uransa yrityksessä, jossa hän oli tehnyt laboratoriotöitä kahdeksan vuoden ajan.

Taloudellista hätää Teija ei kokenut. Lapset olivat jo aikuisia, ja hän asui miesystävänsä kanssa. Mutta töitä hän halusi tehdä.

Lue myös: Miksi musliminaisten huivit herättävät töissä niin paljon tunteita?

50-plussien työllistyminen on noussut tuntuvasti

Helmikuussa Teija on yhtä hymyä. Tapaamme hänen uudessa työpaikassaan, lääkekehitysyritys Nanoformissa Helsingin Viikissä, johon hänet rekrytoitiin loppusyksystä laboratorioteknikoksi. Virallinen titteli on senior laboratory technician. Edellisestä työpaikasta Teija poistui allekirjoittamalla suosiolla irtisanomissopimuksen.

Teija on esimerkki siitä, että tällä hetkellä myös ikääntyneemmät työntekijät työllistyvät. Yli viisikymppisiä tarvitaan monilla aloilla, koska pula osaajista on kova. Myös huoltosuhde on Suomessa sellainen, että työuria pyritään pidentämään monin keinoin.

Erityisesti 55–59-vuotiaiden joukossa on tapahtunut silmiinpistävä muutos.

”Heidän työllisyysasteensa on noussut vuodesta 2015 kymmenen prosenttia, mikä on todella paljon. Nyt tämän ikäisten työllisyysaste on 80 prosenttia”, kertoo yliaktuaari Pertti Taskinen Tilastokeskuksesta.

Vanhimmissa ikäryhmissä nousunvaraa on toki ollut enemmän kuin nuoremmissa, jo entuudestaan hyvin työllistyneissä.

Asiantuntija jaksaa tehdä töitä pidempään

Käänne työllisyydessä liittyy myös ammattirakenteen muuttumiseen. Monia työntekijäammatteja on poistunut, ja yhä useampi työskentelee asiantuntijana.

”Monet heistä, jotka ovat nyt poistumassa työmarkkinoilta eläkkeelle, ovat jo aika korkeasti koulutettuja. Asiantuntijatyötä pystyy tekemään pidempään kuin fyysistä työtä”, sanoo erityisasiantuntija Liisa Larja Työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Niin sanottuun eläkeputkeen tehdyt muutokset ovat osaltaan parantaneet varttuneiden työtilannetta viime vuosina.

Putkeen pääsyn ikärajaa on korotettu useampaan kertaan, eikä mahdollisuutta päästä eläkeputkeen ole enää lainkaan, jos on syntynyt vuonna 1965 tai sen jälkeen.

”Kun työttömyysputki luotiin laman jälkeen, sillä oli hyvä tarkoitus, että työtä jaetaan nuoremmille. Toisaalta se oli yrityksille turvallinen tapa karsia väkeä, koska vanhemmilla oli mahdollisuus varhaisempaan eläköitymiseen työttömyysputken kautta. Putki ohjasi karsimaan ikääntyneemmistä.”

55 vuotta täyttäneiden asemaa työmarkkinoilla on parannettu myös uudella muutosturvakokonaisuudella. Siihen kuuluvat tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuille työntekijöille maksettava muutosturvaraha sekä koulutus.

Irtisanovalle työnantajille tämä tarkoittaa uutta muutosturvamaksua.

Lue myös: Moni painaa töitä vielä eläkkeelläkin

”Make me proud”, sanoi toimitusjohtaja työhaastattelun päätteeksi

Teija Kupari pisti syksyllä toimeksi heti muutosneuvotteluista kuultuaan. Hän laittoi ilmoituksen työntekijöiden verkostoitumispalelu LinkedIniin: open to work, avoin työtarjouksille. Se kannatti,

”Aiemmin Thermo Fisherillä HR-johtajana työskennellyt ihminen ­näki ilmoitukseni. Hän oli vaihtanut jo ­aiemmin Nanoformille ja viestitti, että tietäisi minulle sieltä hyvän paikan, ja kehotti miettimään asiaa”, Teija kertoo.

Teija hyppäsi ilosta ”melkein kattoon”, laittoi cv:nsä kuntoon ja lähetti sen yritykseen.

”Ikäni ei näy cv:ssä, eikä sitä myöskään kysytty missään vaiheessa rekrytointia. Toki siitä voi päätellä jotain, että ihmisellä on 30 vuotta työkokemusta.”

Tapahtui muutakin odottamatonta. Myös muutama muu mahdollinen työnantaja otti yhteyttä, ja Teija oli ihmeissään.

Ensimmäisessä haastattelussa Nanoformilla hän kertoi kokemuksestaan laboratoriotyössä. Ennen Thermoa hän oli ehtinyt työskennellä Nesteellä, Säteilyturvakeskuksessa ja Suomen Punaisen Ristin veripalvelussa.

Teija on tehnyt koko uransa ­töitä proteiinien parissa, niin veren pro­teiinien kuin mikrobiproteiinien kanssa. Nyt hän kehittelee lääke-ehdokkaiden ominaisuuksia, toimii laboratoriossa yleismies Jantusena ja huolehtii osaltaan työturvallisuudesta.

Teijaa haastateltiin kolmesti.

”Minulle korostettiin koko ajan, että he arvostivat sitä, että minulla oli kokemusta tiimin vetämisestä ja myös kokemustani analytiikan perustamisesta.”

Viimeisen haastattelun piti toimitusjohtaja, joka sanoi lopuksi: ”­Make me proud.” Tee minut ylpeäksi. Se tarkoitti, että tervetuloa vakituiseen pestiin.

Viikonloppuna Teija poksautti kuohuviinipullon yhdessä miesystävänsä kanssa.

Tytär laittoi viestin: ”Äiti mä tiesin, että sä teet sen.”

80 prosenttia palkkaisi yli 55-vuotiaan

Yli viisikymppisten parantunut työllisyystilanne ei Työ- ja elinkeinoministeriön Liisa Larjan mukaan johdu pelkästään työvoimapulasta. Myös asenteet ovat muuttuneet.

”Koska monilla aloilla on tarve työvoimalle, asenteiden pitää muuttua. Jos ne eivät muutu, yritys ei saa työvoimaa ja se kaatuu.”

Varttuneet työntekijät ovat myös aiempaa terveempiä ja jaksavat pidempään. Eläketurvakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta selviää, ­että vuonna 2021 yli 70 prosenttia työnantajista ajatteli, että useimmissa työtehtävissä voi hyvin työskennellä 65-vuotiaaksi saakka.

Vuonna 2004 vastaava luku oli 50 prosenttia.

Tutkimuksesta selviää myös, että lähes 80 prosenttia työnantajista uskoo voivansa palkata uudeksi työntekijäksi yli 55-vuotiaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitokselta tekee tutkimusta lähiesihenkilöiden parissa ja on huomannut myös heillä myönteistä suhtautumista kokeneita työntekijöitä kohtaan.

”He näkevät vanhemmissa työntekijöissä vahvuuksia, kuten sitoutuneisuutta, kokonaisuuksien hallintaa, ongelmanratkaisutaitoja ja vahvaa ammatillista osaamista sekä kykyä itseohjautuvuuteen.”

Toisaalta lähiesihenkilöt eivät usko, että vanhemmat työntekijät olisivat motivoituneita oppimaan uutta tai sopeutuvaisia muutoksiin.

”Siinä suhteessa asenteissa on parannettavaa”, Ruokolainen sanoo.

Hänen mukaansa muutoshalukkuus ei ole ikäkysymys. Tärkeää on se, ymmärtääkö ihminen muutoksen merkityksen työlleen, voiko hän vaikuttaa muutokseen ja millaista tukea siihen saa.

Parasta olisi, että työyhteisöt olivat mahdollisimman heterogeenisia. Sellaisissa tiimit suoriutuvat ongelmanratkaisusta paremmin ja ovat luovempia.

”Vanhemmat työntekijät ovat nuoremmille työssä kannatteleva voimavara, koska he pystyvät asettamaan asioita mittasuhteisiin ja luomaan verkostoja myös nuoremmille.”

Lue myös Seurasta: Miksi työ kaataa tekijänsä?

72-vuotias kollega ja 33 eri kansallisuutta

Teija Kupari on yllättynyt siitä, miten nopeasti hän sai 59-vuotiaana uuden työpaikan. Hän uskoo, että uuden työpaikan kulttuuri vaikutti asiaan.

”Täällä työskentelee 33 eri kansallisuuteen kuuluvaa ihmistä. Ehkä silloin ei tuijoteta myöskään ikää.”

Työntekijöiden keski-ikä on Nanoformilla noin 35 vuotta, ­eikä Teija suinkaan ole vanhimmasta päästä. Joukossa on myös seitsemänkymppinen työntekijä.

Uudessa pestissä aloittaminen ei jännittänyt Teijaa, mutta tavallista väsyneempi hän huomasi olevansa.

”Arvasin, että minua väsyttää ensimmäisten viikkojen aikana. Kun menin kotiin, söin ja annoin itseni vaan olla.”

Hän uskoo, että kypsässä iässä oppii uutta, jos haluaa oppia. Se vain tapahtuu hieman eri tavalla, usein vertaamalla asioita aiemmin työuralla opittuihin taitoihin.

Tietotekniikkataitojen kanssa hänellä ei ole ollut koskaan ongelmia.

”Se etten pelkää tekniikkaa, on auttanut minua. Jos en osaa jotain, kysyn viisaammilta.”

Ehkä Teija ryhtyy jossain vaiheessa vielä kellomyyjäksi

Edellisessä työpaikassaan Teija ehti pohtia, pitäisikö hänen opiskella jotain lisää, koska hän oli saavuttanut sen, minkä laboratorioanalyytikon koulutuksella yleensä voi saavuttaa.

Silloinkin hän pani toimeksi, ­otti opintovapaata ja suoritti kelloseppäkoulussa erikoiskellojen ja korujen myyjän pätevyyden.

”Olen aina halunnut olla kelloseppä, ja tämä oli nopea väylä siihen, että pääsen mahdollisimman lähelle sitä alaa. Rakastan näpertämistä ja kelloja.”

Myyjän töitä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun Thermolla pyydettiin jo uuteen haasteeseeni tiiminvetäjäksi.

Nyt Teija toivoo saavansa olla terve ja tehdä uutta työtään.

”Haluan lunastaa tulevan kuuden vuoden aikana lupaukset, jotka olen antanut. Toivon pystyväni luomaan vielä jotain uutta.”

Eläkkeellä Teija voisi ajatella myyvänsä vielä kelloja. Mutta otettaisiinko 66-vuotias tiskin taakse?

Teija hymyilee.

”En kertoisi, kuinka vanha olen.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/23.