Ovatko nämä ihanimmat säkeet kotimaisista eläinrunoista? – Lue katkelmat suosikkirunoista

Ovatko karvaturrit lähellä sydäntäsi? Tiesitkö, että hevosista, koirista, linnuista ja muista eläimistä on kirjotettu kasapäin runoja? Kotiliesi kokosi yhteen suloisimmat, koskettavimmat ja hauskimmat säkeet kotimaisista eläinrunoista.

Luonto ja eläimet ovat aiheina kotimaisen runouden kestosuosikkeja, joista on kirjoitettu kautta aikain. Seuraavista säkeistä vanhimmat on poimittu vuodelta 1870 ja uusimmat säkeet ovat 2000-luvun alusta. Jaa omat eläinrunosuosikkisi kommenteissa!

Säkeitä hevosista

Hevonen, kaviot, kipinät, lakeutta
ja kuva on täysi.
Mutta maisema keinuu, ojat lentävät taakse,
taivaanranta pakenee.
Kaviot kipinöivät.

Väinö Kirstinä: Lakeus, 1961

Me varustamme hevoset sillä
mikä meiltä puuttuu: uskollisuudella
ja rohkeudella. Me rakastamme niiden
uskollisuutta ja rohkeutta. On marraskuu,
tuulee lempeästi päin kasvoja, pieniä kylmiä
vesikuuroja syöksee puitten
latvoista. Hevoset säikähtävät
kuvitelmiaan.

Tua Forsström: Lumileopardi, Puistot, kaksi runoelmaa, suom. Caj Westerberg, 1993

Unihevonen avaa oven omilla avaimillaan
ja sen kavio kiiltää jäisenä,
avaimet kilisevät kuuran hopeaa.
Minä tunnen sen huurteiset ripset
kohmeisen harjan
eikä unen tieto ole unohtunut:
hevonen tuli järvestä, uuden jään alta
sieltä minne vanhat sanat on säilötty kellariinsa,
kuka ne haluaa muistaa?

Eeva Tikka: Odotus ja ilo, 2003

hevonen, runo, hevosruno, runo hevosesta, eläinrakkaus

Säkeitä muurahaisista

Hiljaisia ovat muuahaisten polut. Männyn
neulasesta tipahtaa juolukan lehdelle pisara
syksyn vettä. Lampeen kuvastuu oksa kuin
veitsi.
Etten unohtaisi.

Matti Jama: Jossain välissä on rakkaus, 1976

Säkeitä koirasta

Musta koira nukkuu vieressäni, sielun veli,
sen sydän lämmittää pienen huoneen,
rannan kivet ja järven jään.
Ilman lävistää vanha rakkauslaulu

Sirkka Turkka: Sielun veli, 1993

perhonen, runo, runous, runoja eläimistä, eläinruno, perhosruno

Säkeitä oravasta

Laulu oravasta
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Halin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän maailman piirii,
taisteloa allans’ monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1870

Säkeitä siilistä

Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Kirsi KunnasTiitiäisen satupuu, 1956

runo, runous, siiliruno, runo siilistä, eläinruno, runoja eläimistä

Säkeitä linnuista

Haukka
On tilaa taivahalla.
On äärtä yllä, alla.
Tuul’ viuhuu siivissäni mun
ja aurinko on mun.

Mun silmäni ei pettäneet
ma vaikka katsoin aurinkoon,
mun siipeni ei uupuneet
vaikk’ yli vuorten noussut oon.

Aaro HellaakoskiElegiasta oodiin, 1921

Nuorin poikani tietää eläinten oikeat nimet: tuuli soi huilun
kahdeksan säveltä, helmipöllö kirkaisee pihapuussa; yöllä taloa
kiertää haukka,
poika puhuu unissaan, mykkä lintu lehahtaa räystäälle,
poika vaikenee ja nukkuu taas.
Kun hän puhuu eläimille, etäinen metsä
humisee, hän puhuu niille jotka tietävät, yksi niistä.

Pertti Nieminen: Rautaportista tulevat etelätuuli ja pohjoistuuli ja vihassa kaikki tuulet, 1968

Yksinäinen tikanpoika

Emoa kun ei näy missään,
tikanpoika ikävissään
seuraa metsän elämää,
ihmetystä täynnä pää:

Miksi tikan sukuisia
lintuja on lukuisia?
Miksi usein tulee vastaan
laulu tiaisen ja rastaan?

Jukka Parkkinen: Tikanpaja ja muita loruja, 1989

lintu, runous, runo, runoja linnuista, linturuno, eläinruno

Lähteet: Katso pohjoista taivasta, toim. Jenni Haukio, Otava, 2017; Tämän runon haluaisin kuulla, toim. Satu Koskimies, Tammi, 2014

Keskustelu

Kommentoi juttua: Ovatko nämä ihanimmat säkeet kotimaisista eläinrunoista? – Lue katkelmat suosikkirunoista

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X