kolumnit

Japanilainen shinrin yoku eli metsäkylvyt hurmaavat – ”Tämä ihmelääke on ilmainen!”

Verenpaineesi tasoittuu. Stressisi hellittää. Verenkiertosi ja aineenvaihduntasi vilkastuvat. Keskityt ja muistat paremmin. Masennuskin helpottaa. Kivut tuntuvat vähemmän. Olosi on energisempi. Vastustuskykysi kohenee. Irrottaudut helposti kännykästä ja tavoitettavissa olon paineesta. Unirytmisi palautuu.

Ja tämä ihmelääke on ilmainen!

Shinrin yoku on kirjaimellisesti metsäkylpy. Japani on antanut meille jo konmarin, kodin järjestyksen, ja wabi-sabin, kodin epäjärjestyksen. Nyt vuorossa on sisimpäsi ja kehosi järjestyminen: tutkimukseen perustuva kehotus mennä kirjaimellisesti metsään. Ja sehän meillä suomalaisilla on jo perimässämme.

Lue myös: Metsätieteilijä Mirja Nylander löytää metsästä rentouttavaa energiaa: ”Metsä paransi masennukseni”

Metsäsuhde on syvästi persoonallinen asia. Joillekin metsässä jouten samoaminen on olemassaolon täydellistymä: alkukesän lintujen laulu ja syksyn muhevat tuoksut elvyttävät verkkaista vaeltajaa.

Toisille se on ihana runsaudensarvi, täynnä marjojen ja sienien alkuvoimaista löytämisen ja säilömisen iloa.

Metsässä voi huutaa surunsa ulos, ja siellä voi sulkeutua täyteen hiljaisuuteen. Siellä voi piiloutua oravan ja ilveksen äänettömäksi kumppaniksi tai haastaa itsensä pyöräpoluilla.

Metsä puhuu myös syvällä tavalla elämästä. Monelle se on auvoisten lapsuusmuistojen suloisenhaikea elvyttäjä, mutta kelot, sammaleet ja suohon kätkeytyneet puut kertovat myös katoavaisuudesta.

Lue myös: Trendikäs polkujuoksu vie metsään

Metsässä kävijä todistaa myös sen asukkaiden kilpailusta elintilasta, olivatpa kyseessä suuret puut tai pienen linnun jäänteet sammalella.

Ei ihme, että nykyihmisen tautikirjoon on ilmestynyt ympäristöahdistus. Maisema on osa yhteisön kertomusta itsestään, ja kun se muuttuu rajusti, menetämme kirjaimellisesti juuriamme, varoittavat antropologit.

Tähänkin ahdistukseensa ihminen on itse syypää: ilmansaasteet ja ilmastonmuutos autioittavat maailmaa ja ajavat ihmisiä ilmastopakolaisiksi. Kaavoitamme kaiken vihreän asvalttiasujien ulottumattomiin – puiden luo saisi olla vain lyhyt kävelymatka – ja oleskelemme yhä enemmän sisätiloissa.

Lähde siis matkaan, mistä tahansa ja mihin suuntaan tahansa.

”Ei ole väliä, vaikka et päätyisi minnekään – ethän ole matkalla minnekään,” rohkaisee hilpeästi Quing Li, joka kirjoitti metsäkylvyn tänä vuonna maailmankartalle. Jätä teknologia kotiin (paitsi jos epäilet eksyväsi, sanon minä).

Avaa kaikki aistit luonnon aromaterapialle. Jos haluat halata puuta, joogata tai sauvakävellä, käy sekin. Voit osallistua metsäterapiaryhmään tai kokea perisuomalaista yksinäistä pyhän tuntua.

Annostelu on leppoisa. Kaupungin ulkopuolella, ihan oikeassa metsässä, hyvinvoinnin kohenemiseen riittää käynti muutaman kerran kuukaudessa. Niin sanotulla lähiviheralueella voi vierailla jokusen kerran viikossakin.

Mutta Quing Li hymyilee myös niille, jotka eivät etäisyyden tai esteiden takia pääse matkaan metsään asti: myös puisto ja piha käy.

Josko siis jo huomenaamuna ottaisi kahvit termospulloon, istahtaisi omaan pihaan tai lähipuistoon, riisuisi sukat ja kengät, antaisi nurmikon kutitella ja elämän olla kokonaan hyvää.

avatar - Hilkka Olkinuora

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Japanilainen shinrin yoku eli metsäkylvyt hurmaavat – ”Tämä ihmelääke on ilmainen!”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X