Runo äidille: Koskettavimmat runot äideistä ja isoäideistä

Äideistä kertovat kotimaiset runot ovat tunnetta täynnä! Runojen äidit ovat turvallisia, rakastavia ja helliä. Poimi tästä ihanat säkeet vaikka äitienpäiväkorttiin!

Äitienpäivän korvilla on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä runo äidille sopii ja mitä kirjoittaa äidille tai isoäidille onnittelukorttiin. Kokosimme seitsemältä runoilijalta kauniita, äideistä kertovia säkeitä, jotka sopivat mainosti myös onnitteluvärssyksi!

Runoja äidin turvallisuudesta

Äiti istuu pimeässä, kun me nukutaan,
pitää kädestä jos täytyy.
Silloin ei sais puhua enää
kun melkein nukutaan
Äiti ei koskaan lähde pois.
Maila Pylkkönen: Ilmaa/kaikuu, 1960

Kaipaan luoksesi, äiti.
Sinä otat minut vastaan.
Et torju.
Annat levätä.
Sinä vartioit untani, painajaisunet eivät pääse sisään.
Eila Pennanen: Kiitos harhaluuloista, 1970

Ilta
Rakastan lapsuuteni iltaa
Äitini hiljaista ääntä
Vanhan laulun sanoja
pysähtyneitä unen portille
Elisabet Laurila: Elisabetin runoja, 1972

äitienpäivä, runo, runous, äitienpäiväruno, runoja äideistä, runo äidille, äitiruno

Runo äidille: Kiitos elämästä, äiti!

Minä yritän selittää sinulle
miten kaikki on kirjoitettu,
ja kirjoittaa,
kun sanot pihlajanmarjahelminauha,
pistä neula kirjainten lävitse,
äitienpäivänä ojentaa pikkutyttö
odottaa variksia, nokkivia.
Sanna Karlström: Taivaan mittakaava, 2004

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Lauri Viita: Uuden runon kauneimmat I, 1968

Yhtenä iltana minä putosin niinkuin
patjan alle
[…]
Äiti kääri minut omaan villatakkiinsa,
minä sain olla tuolilla ja juoda teetä
isän ja äidin kanssa,
lamppu paistoi.
Maila Pylkkönen: Monologit, 1976

äitienpäivä, runo, runous, runoja äideistä, runot äideistä, äitiruno, äitienpäiväruno

Runoja isoäideistä

Vanhalle äidille
Ota minut mukaan, äiti,
älä jätä tänne.
Olen iso jo.
Olen valmis.
Olen nähnyt että aikuisten maa
on vielä ankarampi kuin lasten
ja kaikki mitä luulin kauniiksi
onkin julmaa.
Eeva Kilpi: Animalia, 1987

Mummu ei näytä vanhalta virsikirjalta,
ei sillä tavalla selatulta
Hän on kookas nainen,
roteva kuin kangaspuut
Pian vintillä on lämmin, lumiaura ulkona
ryöpyttää valkenevaa tietä esiin
Arto Melleri: Puukkobulevardi, 1978

Isoäidin silmissä asustavat sukupolvien katseet,
ne jotka ovat ennen häntä
kätkeneet ja vuodattaneet kyyneleitään,
kysyneet ja kimaltaneet hymystä
ja joissa elää hymyn ja kyynelten jatkuvuus,
nauru, ilo ja suru, kysymykset ja lannistumattomuus.
Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä, 1996

Keskustelu

Kommentoi juttua: Runo äidille: Koskettavimmat runot äideistä ja isoäideistä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X