Iris sai pikkutyttönä leluaarteen äidiltään, joka oli myös leikkinyt samoilla ihanuuksilla – ”Leikkijät saivat harjoitella ihmissuhdetaitoja, kenties orastavaa romantiikkaakin”
Kaarinalaisen Iris Virtasen äiti keräsi ja piirsi paperinukkeja, joihin etsi malleja lehdistä, elokuvista ja sarjakuvista. Menneinä vuosikymmeninä paperinukeilla leikkivät kaikki lapset, vaikka alun perin ne olikin tarkoitettu aikuisille.
Pikkutyttönä 1960-luvulla Iris Virtanen sai äidiltään aarteen, jolla äiti oli leikkinyt itse parikymmentä vuotta aiemmin.
Äiti kaivoi vintin kätköistä suuren määrän paperinukkeja. Joukossa oli sekä kaupasta ostettuja että hahmoja ja asuja, jotka äiti oli loihtinut innokkana piirtäjänä itse.
Iris hurahti ja leikki paperinukeilla aikansa ennen kuin tallensi ne käytöstä poistettuihin kirjekuoriin. Ja kun omat tyttäret tulivat leikki-ikään, kuoret otettiin jälleen esiin. Näin samat paperinuket ovat tulleet leikittäneeksi kolmen sukupolven tyttöjä jo lähes 60 vuotta.
”On se sellainen aarre, että se houkutteli kavereitakin meille leikkimään”, Iris muistelee.
Lue myös: Tervapata, 10 tikkua laudalla, peili – muistatko nämä 10 nostalgista pihapeliä?
Paperinuket oli alunperin tarkoitettu muotia seuraaville aikuisille
Paperinuket ovat kuuluneet monen Iriksen ikätoverin harrastuksiin.
Lelujen historiaan perehtynyt kirjailija Marja-Liisa Lehto on tallentanut paperinukkien historian yksiin kansiin kirjaansa Tytöille huviksi ja hyödyksi. Paperille piirretty nukke on ollut hänestä mainio esine, sillä piirtäminen ja leikkaaminen ovat kehittäneet käden taitoja ja kärsivällisyyttä, vaatteiden suunnitteleminen ja leikkiminen luovuutta ja mielikuvitusta.
Lehto kertoo, että paperinukeilla on pitkä historia, eikä niitä alun alkujaan ollut tarkoitettu lasten leikkeihin. Ensimmäiset paperinuket olivat aikuisille tehtyjä pienoismalleja, joita lähetettiin Ranskasta varakkaille englantilaisrouville esimerkkeinä uusimmista muotivirtauksista. Kun muoti ja mallit muuttuivat, lapset saivat pienoismallit leikkeihinsä.
Suomeen ja nimenomaan lapsille paperinuket saapuivat viime vuosisadan alussa. Aikakauslehtiin niitä alettiin painaa 1930-luvulla. Ensimmäinen lehdissä seikkaillut hahmo oli Uusi Maailma -lehdessä julkaistu amerikkalainen pikkutyttöhahmo Dolly Dingle, joka sai Suomessa nimekseen Tylleröinen.
Aikakauslehtiin paperinukkeja alkoi ilmestyä 1950-luvulla
Etenkin sota-aikana paperinuket tuottivat paljon iloa, kun muut lelut olivat kortilla. Materiaaliksi kelpasi kaikki, mitä oli saatavilla. Paperinukkien vaatteita tehtiin sotavuosina esimerkiksi neuvostokoneiden maahan pudottamista lentolehtisistä.
Paperinukkeja myytiin arkkeina kaupassa, ja kun offset-painotekniikka 1950-luvulla kehittyi, niitä ilmestyi myös aikakauslehtiin, Kotilieteen, Seuraan, Me Naisiin, Annaan ja Hymyyn.
Paperinukkeja piirsivät taitelijat, kuvittajat, graafikot ja muotisuunnittelijat ja tietysti myös Iriksen ja hänen äitinsä tavoin leikkijät itse.
Kotiliesi julkaisi ensimmäiset paperinukkensa lasten kerhosivuilla jouluna 1938. Tytöille oli lehdessä paperinukke, pojille Kieku ja Kaiku -teatteri.
1970-luvun valistushengessä Kotilieteen painettiin vaatesuunnittelija Kaarina Ewartin piirtämä teini-ikäinen Tiina, joka sai myöhemmin kaverikseen saman ikäisen Tommin. Näin pienet leikkijät saivat harjoitella hahmojensa avulla ihmissuhdetaitoja, kenties orastavaa romantiikkaakin.
Uudenlaisen paperinukkebuumin käynnisti 1960-luvulla Apu-lehti, kun se alkoi painaa nukkeja, jotka esittivät suomalaisia julkkiksia. Idea tähän tuli Ruotsista Året Runt -lehdeltä.
Iris muistaa saaneensa näitä lehtiä ja paperinukkeja sotalapsina Ruotsiin päätyneiltä äidin sisaruksilta. Näin Iris sai kokoelmiinsa suuren maailman tähtiä kuten Ingrid Bergmanin ja Hollywoodin lapsitähden Shirley Templen.
Avun ensimmäinen paperinukke esitti vuonna 1968 Suomen euroviisuedustajaksi valittua Kristiina Hautalaa. Hän sai seuraavissa numeroissa lisää asuja ja seurakseen Dannyn, Katri Helenan, Lenita Airiston ja Johnnyn.
Nukkeja piirsi muotisuunnittelija ja alun perin Anna-lehden muotitoimittajana työskennellyt muotisuunnittelija Rauni Palonen. Hyväksi piirtäjäksi tiedetty Palonen kertoo kirjassaan Tähdet arkilla, että julkkisnukkeja syntyi vuosikymmenien aikana kaikkiaan yli 300.
Julkkiksia piirtäneen Rauni Palosen mielestä miehiä oli helpompi piirtää
Palosen mielestä miesten piirtäminen oli helpompaa kuin naisten. Erityisesti klassisen kauniina pidettyjen naisten hahmottelu oli hankalaa, koska tuloksista tuli helposti persoonattomia. Palonen manaa kirjassaan, että esimerkiksi Ansa Ikosta esittävä nukke näytti lopulta enemmän Eija Vilpakselta.
Vaikka piirtäjä piti miesten tekemisestä, leikkijöitä tuntuivat kiinnostaneen enemmän naiset ja näiden vaatteet. Leikeissä luovuus kuitenkin kukki ja satukirjan prinsessa saattoi saada puolisokseen vaikkapa Keke Rosbergin.
Äiti rakasti piirtämistä ja leikkasi vihkoonsa amerikkalaisten filmitähtien kuvia
Iris leikki paperinukeilla samassa pihapiirissä asuneen serkkunsa kanssa ja usein myös itsekseen.
”Missikisoja leikimme usein. Nuket laitettiin järjestykseen ja niille pidettiin arkipuku-, uimapuku- ja juhlapukukierros. Nukkien taakse kirjoitettiin, mitä maata kukin edusti.”
Kisat voitti useimmiten Suomen edustaja prinsessa Ruusunen, jolla oli ihanat vaaleat hiukset.
Leikeissä kuoltiin ja synnyttiin, rakastuttiin ja elettiin suuria ihmissuhdedraamoja.
Iris kuuluu vielä siihen sukupolveen, joka sai nautiskella lapsuudestaan rauhassa. Hän muistelee leikkineensä vielä 14-vuotiaanakin.
”Hauskinta oli tietysti vaatteiden vaihtaminen, kun nuket lähtivät töihin tai mihin milloinkin”, Iris sanoo.
Iris sai paperinukkeja lahjaksi. Jos jollekin nukelle tarvittiin uusia vaatteita tai perheenjäseniä, äiti piirsi niitä lisää.
Iris muistaa, että piirtämisen lisäksi äiti rakasti elokuvia. Niinpä paperinukeiksi päätyi amerikkalaisia filmitähtiä.
”Äiti ei osannut englantia, mutta oli löytänyt Filmiaitta-lehdestä englanninkielisen tekstin, jolla sai pyytää Amerikasta filmitähdiltä kuvia. Näitä kuvia hänellä olikin sitten vino pino Gregory Peckistä Judy Garlandiin”, Iris kertoo.
Äiri piirsi hahmoja myös sarjakuvista. Iriksen kokoelmaan kuuluvat Justus-sarjakuvissa seikkailleet Valpuri ja Helena, Taika Jimistä tuttu Narda ja Juliet Jonesin sydämen Eve.
Yksi Iriksen lempinukeista on hänen ensimmäisensä, joululahjaksi saatu vauvanukke. Sillä on vaatteiden lisäksi kulissi, jossa on hoitopöytä ja lokeroita tarvikkeille ja leluille.
Pieni osa Iriksen nukeista on lokakuun puoliväliin nähtävillä Tampereen Vapriikissa sijaitsevan Postimuseon seinällä.
Lehtileikkiä-näyttelyyn valitut nuket kuvaavat omaa aikaansa. Kehyksissä komeilevat esimerkiksi Mikko Alatalo, Bruce Springsteen ja Dingon-yhtyeen solisti Pertti Nipa Neumann.
Iriksen 1979 ja 1981 syntyneet tyttäret Henna-Riina ja Helena olivat intohimoisia Dingo-faneja, joten myös paperinukke kiinnosti heitä.
Tytöt tarttuivat mielellään myös Kauniit ja rohkeat -tv-sarjan hahmoihin. Henna-Riina piirsi mielellään vaatteita ja aikoi jossain vaiheessa ryhtyä muotisuunnittelijaksi.
Nykytytöt eivät taida enää paperinukeista innostua. Nukkearkkeja myydään yhä museo- ja kirjakaupoissa, mutta nykyisin ne lienevät keräilijöiden harrastus.
Apuun viimeiset julkkisnuket painettiin vuonna 1998. Ne esittivät Kummelin poikia.
Lue myös Seura.fi: Maritan äiti oli lahjakas piirtäjä, joka loi upeat paperinuket ja laajan kokoelman tyttärilleen: ”Niistä nousee mieleen lämpimiä muistoja”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 19/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Iris sai pikkutyttönä leluaarteen äidiltään, joka oli myös leikkinyt samoilla ihanuuksilla – ”Leikkijät saivat harjoitella ihmissuhdetaitoja, kenties orastavaa romantiikkaakin”