Runoilija Katri Vala kuoli tuberkuloosiin 42-vuotiaana – hän sai kokea elämässään vain lyhyitä onnen hetkiä

Runoilija Katri Vala koki lyhyen elämänsä aikana monta syvää surua ja menetystä. Onnellinen hän oli pohjoisen luonnossa.

Katri Valan uurna kuljetettiin juhlallisessa saattueessa olympiasoihdun tavoin Hämeentietä pitkin Sörnäisiin, jossa se laskettiin Marjatanmäen kätköön Vilhonvuorenkujan Soittorasiatalon ja kallioon louhitun väestösuojan väliin.

Runoilija Katri Valan uurnan lasku tapahtui näyttävin menoin toukokuussa vuonna 1945. Valtiollisessa tilaisuudessa näyttelijä Ella Eronen lausui, ja saattoväkeä oli satapäin.

Valan kirjailijaystävä Olavi Paavolainen oli järjestämässä muistotilaisuutta, jossa Valaa luonnehdittiin maailman aamun suureksi runoilijaksi, työväen ja sorrettujen puolella olevaksi ihmisyyden suojelijaksi.

Hautapaikka tunnetaan nykyisin Helsingissä Katri Valan puistona. Sen lähellä, suuressa vaaleapunaisessa talossa, runoilija asui hetken.

Yksi 1920–30-lukujen modernin runoutemme kärkinimistä oli kuollut yksinäisenä tuberkuloosiparantolassa Ruotsissa. Ruotsissa oli pidetty myös varsinaiset hautajaiset.

Kirjallisuushistorioitsija Minna Maijalan teoksesta Katri Vala, kulkuri ja näkijä selviää, ettei runoilijan elämästä puuttunut vaikeuksia. Yksi niistä oli tuberkuloosi.

Lue myös: Tiesitkö että nämä suomalaisten arkea helpottavat asiat keksittiin 100 vuotta sitten

Katri Vala oli isän tyttö

Karin Wadenström syntyi Muonionniskassa 11. syyskuuta vuonna 1901. 23 vuotta myöhemmin, ­kokoelmassaan Kaukainen puutarha Vala kirjoittaa syntymähetkestään:

Kaikki elämä oli silloin kadonnut maasta, ja Lapin aurinko miltei sammunut. Revontulien vihreät ja rikinkeltaiset soihdut häipyivät jo kalveten tunturin huippujen taa, kun suuren tuskan jälkeen lepäsin vihdoin ­kalpean äitini rinnalla aamukuutamossa.

Valan äidin kotiseutu Lappi luontoineen säilyi hänelle tärkeänä ­läpi elämän, mikä näkyy myös runoissa.

Jos kaikki muu olikin läpi hänen elämässään jatkuvassa liikkeessä ja asuinpaikat vaihtuivat tiuhaan, aina oli olemassa Muonio, johon saattoi palata, Maijala pohtii kirjassaan,

Isä, metsänhoitaja Robert Wadenström oli Katrille vanhemmista läheisempi. Perheen asuessa Ilomantsissa isä opasti tyttären kirjallisuuden ja politiikankin pariin.

Sortovuodet poliittisine paineineen olivat jättäneet jälkensä isään. Tämän mielenterveyden järkkyminen ja kuolema Katrin ollessa kymmenvuotias olivat tapahtumia, jotka vaikuttivat vahvasti.

”Jonkinlainen isän kaipuu näkyy hänen elämänvalinnoissaan. Vuonna 1924 hän muutti opettajaksi lapsuudenmaisemiinsa Ilomantsiin, mutta oli lopulta pettynyt, kun isää tai lapsuuden turvaa ei sieltä löytynyt.”

Isä ei jäänyt viimeiseksi Katrin elämän miehistä, jotka kärsivät mielenterveysongelmista.

Isän kuoltua tuli pian selväksi, ettei Sandra-äidistä ollut vastuunkantajaksi. Äiti oli haaveilija ja tarinankertoja. Esikoistyttären tehtäväksi tuli kannatella äitiään ja huolehtia tästä kuten myös skitsofreniaa sairastavasta pikkuveljestä Niilosta.

Katri Vala ystävineen istumassa metsässä Ilomantsin Havukkakalliolla.

Runoilija ja opettaja Katri Vala ystävineen Ilomantsin ­Havukkakalliolla 1920-luvun lopulla. Kuva: Ilomantsin Museosäätiö

Vapaa sielu

Heinolan opettajaseminaaria käydessään Katri Vala sai vahvistusta sille, että hänessä on ainesta runoilijaksi. Hän oli kirjoittanut ensimmäisen vapaamittaisen runonsa Maa palaa ja sai Helsingin Sanomien kriitikolta Anna-Maija Tallgrenilta kannustavaa palautetta. Vuonna 1925 Vala sai Valtion kirjallisuuspalkinnon esikoiskokoelmastaan Kaukainen puutarha ja hänen runonsa olivat esillä kulttuurilehti Nuoressa Voimassa.

Kun opettajana työskentelevältä Valalta oli kysytty, mistä hän oli saanut mallin tuolloin jotain aivan uutta edustavaan, vapaamittaiseen runouteensa, hän oli vastannut, ettei tiedä. Runot olivat syntyneet vuosina 1922–24, jolloin hän eli eristyneenä.

Tärkeä innoittaja oli Olavi Paavolainen. Heidän ystävyyttään Maijala pitää olennaisena suomalaiselle modernistiselle kirjallisuudelle. Tutustumisvaiheen kirjeenvaihto oli intohimoista, ja sittemmin he ottivat aurinkokylpyjä kuumilla kallioilla ja juhlivat Helsingissä.

Paavolainen piti villien juhlien järjestämisestä, joissa päihdyttiin myös oopiumista ja kokaiinista. Sellaisesta Katri ei pitänyt.

Katri varmaan ajatteli, että kukkoilkoot miehet keskenään, hän tekee mitä tekee.

Kun Katri Vala 25-vuotiaana sairastui tuberkuloosiin, välit etääntyivät, mutta eivät katkenneet. Säröjä suhteeseen tuli muistakin syistä.

”Kun he olivat yhdessä intoilleet uudesta runoudesta, oli Paavolaiselle ilmeisen kova paikka, etteivät hänen runonsa saaneet niin kiittäviä arvosteluita kuin Valan. Paavolainen olisi halunnut nähdä itsensä uuden runouden airuena, mutta sellainen tulikin hänen ystävästään.”

Katri Valasta tuli lahjakas, omaääninen runoilija omilla avuillaan, vaikka usein on kirjoitettu, että juuri Paavolainen nosti hänet sellaiseksi. Minna Maijalan mukaan näkemys juontaa meillä pitkään vallinneesta ajattelusta, ettei nainen voi itsessään olla jotain, vaan tarvitsee miehen määrittelijäkseen.

Katria halusi ohjailla ja määritellä myös hänen veljensä , Tulenkantajissa vaikuttanut Erkki Vala, jolla ­tuli kiistaa Paavolaisen kanssa. Katri ei lähtenyt miesten peliin.

”Katri varmaan ajatteli, että kukkoilkoot miehet keskenään ja hän tekee mitä tekee.”

Lue myös Seura.fi: Saima Harmajan lyheen elämään kuului kiihkeä rakkauden kaipuu

Ehdottomasti pasifisti

Minna Maijalan teoksen lähteinä ovat toimineet Katri Valan saamat kirjeet ja päiväkirjamerkinnät sekä aikalaismuistelmat. Teos valottaa runoilijan persoonaa uudella tavalla. Kirjailijaryhmä Tulenkantajien ”papittareksi” luonnehdittu Vala oli syvimmiltään maanläheinen, omissa oloissaan viihtyvä ihminen, joka vastusti fasismia ja pelkäsi sotaa.

Katri Vala oli vahva ihminen, joka uskoi omaan tekemiseensä ajan paineiden keskelläkin.

”Katri koki jo 1920-luvulla vääräksi poliittisesti jakautuneen tilanteen, jossa punaiset eivät voineet ­julkisesti käydä taistelijoidensa haudoilla, ja Lapuanliike herätti hänet ­lopullisesti. Hän ei silti ollut vakaumuksellinen vasemmistolainen, mutta pasifistisen liikkeen esikuva hän oli.”

Sodan aikana, jolloin moni hänen kirjailijaystävänsä kuten Paavolainen ja Yrjö Jylhä olivat mukana oikeiston propagandajoukoissa, hän koki syvää yksinäisyyttä.

Minna Maijala haluaa ymmärtää aikaa, jossa hänen kohteensa elää.

”Uskon lujasti, että elämäkerta on ikkuna kohteensa aikaan, kuten Valan kohdalla hyvin polarisoituneeseen 1930-lukuun, jolloin fasistinen ajattelu normalisoitui Suomessa.”

Katri Vala palmun alla Ranskassa.

Katri Vala, Einari Wehmas ja Yrjö Gustafson matkalla Ranskassa vuonna 1928. Katri oli päässyt pois Ruoveden tuberkuloosi-parantolasta vain hieman ennen matkaa. Kuva: OM-arkisto

Katri Vala oli yksityinen ihminen

Katri Vala piti etäisyyttä julkiseen brändiinsä säilyttämällä ristimänimensä virallisena nimenään kunnes avioitui vuonna 1930.

Se, että hän eli syrjäkylillä opettajana Karin Wadenströminä oli turvallista ja juurevaa verrattuna Katri Valaan, joka oli tunnettu henkilö.

”Julkiseen puoleensa hän ei koskaan täysin samaistunut.”

Katri Vala tunsi olevansa riippumattomampi kirjailijana, kun elätti itsensä opettajana. Hän tiesi, miten politisoitunutta apurahojen jakaminen oli.

”Kun sai apurahan jostakin, ruokkivaa kättä ei voinut purra.”

Opettajana hän olisi varmasti pysynytkin läpi elämänsä, mutta hänet pakotettiin pois virasta tuberkuloosin takia.

Vala kirjoitti myös vahvan eroottisia runoja, ja kirjeenvaihto rakastettujen kanssa oli ­tunteikasta. Kovin pitkäaikaista onnea hän ei parisuhteissaan kokenut. Hänellä oli lyhyt suhde kirjailija Yrjö Jylhän sekä suojeluskuntapäällikkö Edvin Stoltin kanssa.

Katri Vala pitelee sylissään poikaansa.

Vuonna 1934 Katri Valalle ja Armas Heikelille syntyi poika, Mauri Henrik. Esikoistyttö oli kuollut pian syntymänsä jälkeen. Kuva: SKS arkisto

Kuollut tyttö

Naimisiin Katri meni 29-vuotiaana vasemmistoradikaali, kemisti Armas Heikelin kanssa. Liitto vaikutti alusta asti epäonniselta ja mies hermoheikolta. Vuosi vihkimisen jälkeen Katri synnytti tytön, joka eli vain muutaman tunnin. Lapsi oli vaurioitunut Katrin saaman tuberkuloosilääkityksen vuoksi.

Esikoisen menettäminen oli raskas kokemus, ja Katri Vala yritti sen jälkeen itsemurhaa kaasun avulla.

”Armas Heikel on kirjoittanut, ettei hän osannut puhua vaimonsa kanssa lapsen kuolemasta ja näki sen lähinnä vaimon omana suruna. Hän kuitenkin ymmärsi, että Katri tarvitsee jonkun, jonka kanssa puhua.”

Presidentin puoliso Ester Ståhlberg, jonka kanssa Vala teki kirjallista yhteistyötä, näki surun Katrin silmissä. He myös keskustelivat aiheesta.

Katri Valan runot, jotka puhuvat lapsen menettämisestä kokoelmassa Paluu, ovat koskettavia.

Olen tuskanpimeä maa, kaukaiset auringot eivät valaista voi, yöni on vain tihenee niistä. Oma aurinkoni on kuollut. Sinä vaikenet, elämäni.

Vuonna 1934 Katrille ja Armakselle syntyi poika Mauri Henrik. Lapsella oli vaikea huuli- ja kitalakihalkio, minkä vuosi hän joutui olemaan pitkään sairaalassa. Vain Katri kävi siellä lastaan katsomassa.

Maijala sanoo, että vaikka tutkimusmatka Valan elämään oli antoisa, oli myös raskasta kulkea runoilijan elämän monien vaikeuksien rinnalla.

”Onnenhetket olivat niin lyhyitä.”

Lyhyt oli elämänsäkin: Katri Vala kuoli tuberkuloosiin 42-vuotiaana.

Sitaatit Minna Maijalan teoksesta Katri Vala, kulkuri ja näkijä (Otava).

Tietokirjapalkinto Minna Maijalalle

Otavan Kirjasäätiön vuoden 2022 tietokirjapalkinto on myönnetty kirjailija Minna Maijalalle. Ennen Katri Valaa hän on kirjoittanut muun muassa Minna Canthista.

Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinto on tunnustus merkittävästä saavutuksesta tietokirjallisuuden alueella. Tietokirjapalkinto on perustettu 2012, ja se jaetaan vuosittain. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Runoilija Katri Vala kuoli tuberkuloosiin 42-vuotiaana – hän sai kokea elämässään vain lyhyitä onnen hetkiä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X