Kun Maarit jäi työttömäksi, hän keksi nerokkaan tavan säästää ruokakuluissa – niksi jäi pysyväksi tavaksi

Kun rovaniemeläinen Maarit jäi työttömäksi, rahankäyttö piti saada kuriin. Budjetointi helpottui, kun hän alkoi ostaa lahjakortteja ruokakauppoihin. 

Kuukausittaisiin ruokakustannuksiin voi upota sievoinen summa, jos kauppareissuilta tarttuu mukaan joka kerta yksi sun toinen heräteostos.

Rovaniemeläinen Maarit on keksinyt nerokkaan tavan pitää ruokaostokset ja kaupassa iskevät mieliteot kurissa. Aina palkkapäivänä hän ostaa lahjakortteja ruokakauppoihin sen verran, kuin mitä hän on varannut kuukauden ruokabudjetiksi. Hän ikään kuin maksaa loppukuun ruokaostokset kerralla pois.

Maarit esitteli niksin TikTok-kanavallaan @maarittitok, missä tapa on herättänyt suurta innostusta. Moni on kertonut aikovansa ottaa kikan testiin.

Lue myös: Miten voi säästää rahaa ruokamenoissa? Näillä vinkeillä säästät ruokakuluissa vuodessa jopa tuhansia

Voisiko ruokamenotkin suoraveloittaa tililtä?

Maarit kertoo Kotiliedelle keksineensä idean, kun hän jäi työttömäksi liki kymmenen vuotta sitten. Ansiosidonnaisella rahaa ei ollut tuhlailtavaksi samalla tapaa kuin ennen.

”Olen ongelmanratkaisijatyyppi, ja ajattelin, että joku ratkaisu tähän on keksittävä”, Maarit kertoo.

Maaritilla on ollut aina tapana maksaa kaikki laskut suoraveloituksena tililtä samana päivänä, kun rahaa tulee. Näin hän pysyy kuluistaan täysin kärryillä.

Sitten hän hoksasi, että myös ruokakulut voisi ”suoraveloittaa” tililtä. Hän muisti saaneensa joskus lahjakortin ruokakauppaan. Sillä maksaessa oli helppo pysyä kärryillä menoista.

Niinpä hän alkoi ostaa itselleen lahjakortteja ruokakauppohin samana päivänä, kun rahaa tuli tilille.

”Tykkään olla perillä siitä, missä rahani liikkuvat. Lahjakorttien ostaminen on helppo tapa suunnitella rahankäyttöä.”

Maarit ostaa joka kuukausi lahjakortteja vähintään 400 eurolla. Sen verran kuluu ruokaan kahden hengen taloudessa. Kuva: Sonja Huhtaniska

Maarit ostaa joka kuukausi lahjakortteja vähintään 400 eurolla. Sen verran kuluu ruokaan kahden hengen taloudessa. Kuva: Sonja Huhtaniska

Maaritilla on tapana hankkia useampia lahjakortteja ruokakauppoihin kerralla, tavallisesti vähintään 400 eurolla. Hän tietää, että hänen ja puolison kahden hengen taloudessa ainakin tämä summa menee ruokaan joka kuukausi. Kustannuksiin osallistuu myös puoliso.

Ruokamenojen tarkka budjetointi hillitsee kalliita heräteostoksia. Toki joskus kuukauden ruokamenot ylittyvät suunnitellusta. Hyvänä kuukautena ne voivat kuitenkin jopa alittua.

”Joskus saattaa käydä niin onnellisesti, että kun seuraava palkkapäivä tulee, kaikkia lahjakortteja ei vielä ole edes käytetty.”

Yhdelle lahjakortille hän lataa maksimissaan 100 euroa. Näin ei tarvitse kantaa huolta siitä, että kortin hukkuessa koko kuukauden ruokabudjetti katoaisi.

Vapaa-ajan tuhlailut kuriin käteisen avulla

Ollessaan työtön Maarit keksi lahjakorttiniksin lisäksi toisenkin tavan hallita kulujaan. Hänellä oli tapana nostaa joka kuukausi 20 euron seteleitä, jotka hän laittoi erillisiin kirjekuoriin. Setelit olivat niin kutsutut ”hurvittelurahat”.

”Joka viikko sain ottaa yhden kaksikymppisen, ja käydä sillä vaikka kaverin kanssa kahvilla tai leffassa. Muuten oli riski, että tilille tuleva raha vain lipsahtaisi johonkin”, Maarit kertoo.

Maarit tiedostaa, ettei kaikilla ole edes sen vertaa ylimääräistä hurvittelurahaa. Kaiken voi kuitenkin skaalata aina omaan budjettiin sopivaksi.

”Toiselle humputtelukulu voi olla 10 euroa ja toiselle 70 euroa viikossa.”

Sittemmin Maaritin elämäntilanne on muuttunut ja hän ei enää ole työtön. Käteisen nostaminen sai jäädä, mutta lahjakorttiniksi jäi pysyvään käyttöön budjetointia rakastavalle naiselle.

Lue myös: Miten säästää rahaa? Lukijat paljastavat 50 vinkkiä!

Avainsanat

Keskustelu

Selkeästi on aistittavissa että he eivät hallitse rahan käyttöä, sillä jos hallitsisi niin miksi ei voisi yhtä hyvin maksaa rahalla. 🙄

Vastaava menetelmä on ollut minullakin käytössä jo reilut 15 vuotta pitkäaikaistyöttömyyden ja pätkätöiden vuoksi vähävaraisena kuluttajana. En ole ostanut muoviläpysköitä, vaan toteuttanut tuota Maaritin kirjekuorimenetelmää sekä rahapussukkamenetelmääni, jossa käteistä rahaa on jaettuna pieniin kukkaroihin tietty määrä eri ostoja varten (esim. ruoka ja naisten hygieniatarvikkeet, siivous ja pyykki sekä huvittelu). Kun käteinen on loppu, niin sitten ei enää ostella mitään. Oikeita hätätilanteita varten on pieni hätävara, mutta siihen en koske normaalissa ”rahat on loppu” tilanteessa kuun lopussa. Tilipäivänä maksan vuokran ja kaikki muut laskut sekä jätän maksuvaran tiedossa olevia tulevia laskuja varten. Laskut ovat pakollisista menoista kuten puhelin ja vakuutukset. Matkakortillekin lataan heti tilipäivän jälkeen sen verran lisää, että tietty itse asettamani minimisaldo on käytössä joka kuukausi. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, kunnes taloudellinen tilanne paranee. Käteisellä maksaessa näkee konkreettisesti, paljonko minulla on vielä varaa käyttää tässä kuussa. On hyvin opettavaista huomata, että jokin ostotavoissa on pielessä, kun budjetoitu kuukausisumma ruokaostoihin on lopussa jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen ja rahapussissa nököttää enää 40 senttiä, joka sekin on saatu kahden palautuspullon panttirahana.

Eihän tuossa ole kyse mistään ”säästämisestä”, vaan rahan jemmaan laittamisesta.

Minä en kyllä kutsuisi tätä tapaa nerokkaaksi, toki jutun kirjoittaja voi näin sanoa. Minä teen vähintään viikon ruokalistan etukäteen ja tiedän aika hyvin, mitä kauppaan menee ko. viikolla. Käytän myös hyväkseni kaikki tarjoukset, jotka minua kiinnostaa. Joissain tilanteissa muutan suunnitelmia tarpeen mukaan. Käytän kauppaketjun mobiiliapplikaatiota ja lisäksi kirjaan kaikki ruokakauppamenot Excel-taulukkoon. Jokainen tietysti toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta eiköhän unohdeta nämä ylisanat.

Onkohan tuo vaivan arvoista pidemmän päälle? Korttien veivailu voi olla kivaa hommaa, mutta kauppiaalle ei otollisin; muovikortitkin kustantavat valmistus- ja tuontikuluineen, jatkotoimenpiteet ovat henkilökunnan muusta ajasta pois. Ilmiö olisi vältettävissä kohtuullisen rahan käytön opettelulla. Valitettavaa että taas yksi turhamaisuus lisää ajattelemattomien ihmisten keskuudessa.

Lahjakortin käsittelyyn kassalla menee yhtä kauan kuin minkä tahansa maksukortin käsittelyynkin, siinäpä se.

Kommentoi juttua: Kun Maarit jäi työttömäksi, hän keksi nerokkaan tavan säästää ruokakuluissa – niksi jäi pysyväksi tavaksi

Vastaa käyttäjälle Vanhassa vara parempi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X