Maalla-kolumni: Mökille vain kaikkein kauneinta

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän kotiaan. Hän pohtii astioiden ja liinavaatteiden merkitystä mökkitunnelman luojina.

Taas on Meirän mies päässyt helpolla: kesällä hän voi ennustaa tulevaa päiväänsä ja Kiljuskärjen mökkiemännän tuulta kahvikupeista. Jos katan lasikuistin pöydälle 60-luvun sinivalkoiset retroraitakupit, luvassa on reipas päivä. Silloin raivataan vintti, käydään mattorannassa tai punamullataan varasto.

Jos kattaukseen ilmestyvät 30-luvun hempeät ruusukupit, haluan viipyä aurinkotuolissa kirjan kera ja nauttia illalla rantasaunan pitkistä, pehmeistä löylyistä. Meirän mies voi leppoisan tunnelman vallitessa vetäytyä rauhassa rakkaan klapipinonsa kasvattamiseen.

Mökillä on sallittua hupsutella ja käyttää vanhoja astioita, kun kiireisen arjen tiimellyksessä Teemat rysäytetään tiskikoneeseen ilman ruusuja ja krusidulleja.

Älä tyydy halpahallin rumiin astioihin

Astioiden merkitystä mökkitunnelman luojina ei voi vähätellä. Kehotankin uuden suvilan – kuten virolaiset sanovat – perustajia ja maallemuuttajia ostamaan alusta asti vain kaikkein kauneimpia esineitä.

Että ei käy niin kuin Kiljuskärjessä, jossa hätäisesti haalittiin paikallisesta halpahallista 20 kaikkein edullisinta puolalaista lautasta talkooväkeä varten. Parikymmentä vuotta myöhemmin lautaset ovat edelleen ehjiä ja siksi käytössä, vaikka kauneussilmään sattuukin.

Ensihankintoja mökille tehdessä kannattaa olla järkähtämätön rumuuden vastustaja.

Ensihankintoja mökille tehdessä kannattaa olla järkähtämätön rumuuden vastustaja, sillä koskaan ei voi tietää, kuinka kauan hankinnat kestävät.

Lue myös: Maalla-kolumni: Nyt on harjalla töitä

Lakanoiden sylissä palaa nuoruuteen

Myös lakanat ja muut vuodevaatteet luovat mökkitunnelmaa. Lakanoista syntyy jopa vuosikymmenien mittaisia muistoja, jos on onnistunut ostamaan laatua eikä ole mennyt halpaan ja tehnyt valintaansa tuotteen alennusprosentin suuruuden perusteella.

Olen vienyt Kiljuskärkeen ylioppilaslahjaksi saamani pussilakanat samoin kuin parikymppisenä Ruotsissa käyttämäni liinavaatteet. Niiden pehmeässä sylissä palaan nuoruuteen ja näen suloisia unia.

Lue myös: Maalla-kolumni: Kelpaako mökki etätyöhön?

Joka kerta kun levitän mökkivuoteisiin Virosta kokousmatkalla ostamani sinivalkoiset pellavalakanat, muistelen naurussa suin sitä sunnuntaiaamua, jolloin kaarsin taksilla ystävättären kanssa ostosreissulta pärnulaisen hotellin eteen. Muu kokousseurue jo odotteli pihalla matkalaukkujensa kanssa ja katseli suu auki meitä, jotka nousimme taksista lakanaostoksiamme kaksin käsin raahaten.

Yksi miekkonen oli aidosti kauhistunut nähdessään taksilla ajelevat, elämän lavealle laidalle luiskahtaneet shoppailijat ja lausui ääneen: ”Tuollaisista naisista äiti on minua aina varoittanut!”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/2020

Riitta Lehtimäki on vapaa toimittaja ja vuodesta 2005 ilmestyneen Maalla-lehden perustaja. Idean lehteen antoi hänen ja Meirän miehen aiemmin hankkima satavuotias huvila Kiljuskärki. Riitta pakinoi myös asumisestaan Puu-Käpylässä.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Mökille vain kaikkein kauneinta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X