Kehittyikö näyttelijä Jaska Saariluomasta mestarikokki Kapen opein? Uutuuskirja paljastaa, mitä eroa on ruoanlaitolla ja kokkaamisella

Kokki Kape Aihisen uusin keittokirja on enemmän kuin vain reseptikirja. Kirjassa mestari ja oppipoika Jaska Saariluoma syventyvät ruoanlaiton saloihin ja siihen, miten voi oppia paremmaksi kokkaajaksi. Tuliko Jaskasta Kapen opeilla mestarikokki?

Näyttelijä ja tv-alan monitoimitekijä Jaakko Jaska Saariluoma on aina pitänyt hyvästä ruoasta. Omasta mielestään hän on ollut myös kelvollinen kotikokki. Mitä enemmän hän kokkasi, sitä enemmän hän halusi oppia lisää. Kape & Jaska – mestarin otteessa -kirja (Tammi) sai alkunsa Jaskan uteliaista kysymyksistä ruoanlaitosta.

Lue myös: Jauhelihan paistaminen täydelliseksi – Kape Aihisen muistisäännöllä onnistut

”Luin keittokirjoja ja juttelin kokkien kanssa aina, kun siihen tuli tilaisuus. Jossain vaiheessa huomasin, että osasin ehkä laittaa ruokaa, mutta en osannut kokata. Näillä kahdella asialla on mielestäni merkittävä ero. Henkilö, joka osaa kokata, ymmärtää, mitä pannulla tai kattilassa tapahtuu. Hän tietää, miksi jokin maistuu siltä, miltä se maistuu, ja miten sen saa maistumaan siltä, miltä haluaa. Tämän minäkin halusin oppia”, Jaska Saariluoma toteaa kirjan alkusanoissa.

Saariluoman oma kokkaaminen oli enemmänkin reseptien toteuttamista, vailla syvällistä ymmärrystä asioista. Hän käyttääkin mielellään muusikkovertausta kertoessaan asiasta.

”Sä voit soittaa nuoteista tosi hyvin, mutta et ehkä ymmärrä mitä siinä tapahtuu. Mutta siinä vaiheessa, kun osaat soittaa biisin ilman nuotteja, se alkaa kuulostamaan paremmalta ja mielenkiintoisemmalta, oman näköiseltä.”

Kape ja Jaska kokkasivat kahden mausteen taktiikalla

Kokki Kape Aihinen tarttui innoissaan haasteeseen ja halusi antaa Jaskalle vastauksia.  Tästä ystävyydestä ja yhteistyöstä syntyi Kape & Jaska – mestarin otteessa, joka ei vain opasta perusasioiden äärelle keittiössä, vaan vie lukijansa piirun verran syvemmälle ruoanlaiton ideologiaan kirjan sivuilla sekä äänikirjana.

”Tarkoituksena on, että lukija tajuaisi, että kokkaamisen opettelu voi olla helppoa ja hauskaa. Se ei oikeasti ole vaikeaa. Laittamalla perusasiat kuntoon kotikeittiössä ja asennoitumalla oikein pääsee jo tosi pitkälle,” mestari ja oppipoika toteavat yhdestä suusta.

Molemmat herrat korostavat nimenomaan helppoutta.

”Ihmisillä on usein väärä käsitys siitä, että ruoanlaitossa tarvitaan pelit ja vehkeet, isot maustekaapit ja miljoona purnukkaa ja raaka-ainetta. Voin kertoa totuuden: tämä kirja on tehty kahdella mausteella, suolalla ja pippurilla. Ei kaapin tarvitse pullistella mausteista. Myös veitsisarjat ovat ihan älyttömiä. Yhdellä hyvällä pärjää, parilla pääsee jo vähän pidemmälle”, Kape sanoo ja nauraa.

Kokkaamisen opettelu on parhaimmillaan rakkaudenteko

Onko ruokaa pakko opetella tekemään, jos ei halua. Mestari ja oppipoika ovat eri linjoilla tästä.

”Suoraan sanottuna, kyllä jokaisen pitäisi opetella perusasiat. Elämä on aika tylsää, jos joutuu syömään ja tarjoamaan perheelle pelkkiä eineksiä, valmislihapullia tai pizzaa. Kyllä jokaisella pitäisi olla perusylpeys kohdillaan ja halua panostaa ainakin perusasioihin”, Aihinen sanoo.

Saariluoma sanoo, että mitään ei ole pakko. Ei ole edes pakko opetella kokkaamaan. Kokkauksen opettelu voi kuitenkin olla lopulta positiivinen kokemus ja elämä on silloin yksinkertaisesti paljon helpompaa.

”Ei todellakaan ole pakko opetella kokkaamaan. Eihän purjehtimaankaan ole pakko opetella, mutta se voi olla pirun kivaa. Parhaassa tapauksessa se voi tuoda elämääsi niin paljon uutta ja upeaa, että yllätyt itsekin lopputuloksesta. Ja helpottaahan se elämää kivasti, kun nälkä iskee, voi tehdä itselleen hyvää ruokaa”, Saariluoma sanoo ja nauraa.

Hän puhuu lämpimästi perheestään ja tunteesta, jota voi jakaa yhteisen pöydän äärellä hyvän ruoan parissa koko perheelle.

”Onhan se pirun upeaa, kun saa tehdä perheelleen ruokaa ja oivaltaa sen, että tässä tehdään muutakin kuin ruokitaan perhettä. Itselleen ei ole kiva kokata. Se fiilis on mahtava, kun tajuaa, että tässä ovat nyt ne ihmiset, joille haluan tehdä tämän ja haluan tehdä sen niin hyvin kuin osaan. Yhdessä tekeminen koko perheen kesken vahvistaa tätä tunnetta. Syöminen on kuitenkin perustarve, ja mikäs sen mukavampaa, kun sen kanssa voisi olla omavarainen, eikä tarvitse aina turvautua valmisruokaan.”

Aihisen mielestä kokkaamisen opettelu on parhaimmillaan yhdessä oloa, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.

”Toivoisin kovasti, että pääsisimme siitä ajatuksesta, että ruoka on vain polttoainetta. Kokkaamisen opettelu ja ruoanlaitto on suurempi asia, jonka perheet voisivat ottaa yhteiseksi harrastukseksi. Se voi olla parhaimmillaan upeaa yhdessäoloa ja nautintoa, eikä vain pakkopullaa, josta saa polttoainetta rientoihin.”

Kiireen kuulee olevan usein syy siihen, että jossain kodeissa ei tehdä ruokaa. Aihisen mielestä se on huono tekosyy.

”Ruoanlaitolle pitäisi ottaa aikaa, mutta myös antaa aikaa. Ottakaa sitä aikaa vaikka pari tuntia viikossa, se ei voi kaataa kenenkään elämää.”

Onko oikotietä onneen?

Molemmat herrat ovat sitä mieltä, että oikotietä onneen ei ole. Jos haluaa päästä ruoanlaitossa seuraavalle tasolle eli opetella kokkaamaan ja ymmärtämään syvemmin, mitä keittiössä voi parantaa tai miten tulla paremmaksi kotikokiksi, matkalle kannattaa lähteä eikä oikopolkuja ole.

”Se juttu siinä seuraavalle levelille siirtymisessä on se matkan teko. Kokkaaminen on yksinkertaista, mutta täytyy vain tietää mitä tekee. Olen saletisti sitä mieltä, että kun tälle tielle lähtee niin paluuta ei ole”, Saariluoma sanoo.

Hän korostaa kuitenkin sitä, että kaikkien ei tarvitse olla huippukokkeja. Ruoanlaitossa on niin monta tasoa.

”Kokkaamisen opettelemisesta tekee mielenkiintoista se, että sitä voi tehdä perustasolla todella hyvin ja silti saada todella hyvää ja laadukasta ruokaa, ja sitten tasoa voi nostaa, joka tuo taas uusia yllätyksiä omaan repertuaariin.”

Suurin oivallus syntyi sen ajatuksen ymmärtämisestä, että ruoanlaitossa rajat eivät tule koskaan vastaan eikä siinä voi koskaan osata kaikkea. Aina voi oppia jotain uutta.

”Tämä perustuu puhtaasti siihen, mitä enemmän sulla on kilometrejä alla, käytät aikaa ja paneudut siihen, opit koko ajan lisää ja pääset eteenpäin. ”Kölvistä mestariksi” olikin meidän keskinäinen työnimi kirjalle. Kannattaa ottaa opit vastaan. Vain tekemällä oppii”, Saariluoma vinkkaa.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kehittyikö näyttelijä Jaska Saariluomasta mestarikokki Kapen opein? Uutuuskirja paljastaa, mitä eroa on ruoanlaitolla ja kokkaamisella

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X