Hyvinvointi

Harri-Pekka Pietikäinen sai yläkoulussa turpiin ja siitä jäi trauma – näin hän kohtasi pelkonsa aikuisena

Harri-Pekka Pietikäinen on pelännyt elämänsä aikana monia asioita. Nyt hän kertoo, mitä on oppinut peloista ja niiden kohtaamisesta.

Tietokirjailija ja puhuja Harri-Pekka Pietikäinen ­kertoo, miten pahimmista peloista saa otteen. Hän on pelännyt monia asioita – ja löytänyt pelon alta muun muassa häpeää.

1. Pelkojen taustalla on evoluutio

”Pelko on jokaiselle tuttu tunne. Se voi liittyä todelliseen, ulkoa tulevaan vaaraan tai mielen aiheuttamaan uhkakuvaan. Käytös pelottavassa tilanteessa ilmenee usein taistelemisena, pakenemisena tai paikalleen jähmettymisenä.

Kun pelkoa lähestyy evoluution näkökulmasta käsin, käy ilmi, kuinka hyödyllisestä asiasta on kyse. Pelon perimmäinen tarkoitus on pitää ihminen elossa – vältetään turhia riskejä ja suojaudutaan vaaralta. Pelottomuus väärässä paikassa voi johtaa esimerkiksi onnettomuuksiin.

Jaan pelot kahteen osaan. Yksilölliset pelot syntyvät usein elämän kipeistä kokemuksista, jotka ovat tapahtuneet silloin, kun meillä ei ole ollut kykyä käsitellä hankalaa tunnetta. Kollektiiviset pelot taas ovat yhteisiä useimmille ihmisille. Niihin kuuluvat muun muassa hylätyksi tulemisen pelko ja pelko ulkopuolelle jäämisestä.

On olennaista erottaa, mitkä peloista ovat sellaisia, jotka rajoittavat turvaamisen sijaan. Niistä kannattaa yrittää päästä eroon.”

Lue myös: Näetkö kaikkialla ympärilläsi uhkia? Terapeutti neuvoo 5 keinoa, joilla mielen valtaavia kauhukuvia voi hillitä

2. Harri-Pekan haikammo helpotti matkalla

”Sain lapsena kuulla, että olen hyvin herkkä. Minulla oli vilkas mielikuvitus, ja aistin ihmisiä tarkasti.

Herkkyyteeni liittyi monenlaisia pelkoja, joista olen kärsinyt myös aikuisena. Välillä pelot ovat olleet niin voimakkaita, että ne ovat rajoittaneet ­elämääni.

Minulle jäi lapsena näkemästäni Tappajahai-elokuvasta vedenalaisen petoeläimen kammo. Pelkäsin uida jopa matalissa suomalaisjärvissä, sillä tumma vesi epäilytti minua. Sen jälkeen, kun matkustin näkemään hain sen omassa ympäristössä Etelä-Afrikan vesillä, pelkoni helpotti.

Aikuisena ymmärsin, että annamme pelkojen määritellä elämäämme usein paljon enemmän kuin kuvittelemme. Halusin lähteä tutkimusmatkalle mieleeni ja ottaa selvää siitä, mistä pelkoni kumpuavat. Työkaluja pelkojeni ymmärtämiseen olen saanut terapiasta, alan kirjallisuudesta ja vertaistuellisista keskusteluista toisten kanssa.

Oivalsin, että on olennaista nähdä pelon taakse ja ymmärtää, mistä se on peräisin. Sama pelko, esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko, voi näyttäytyä lukuisin eri tavoin.

Löysin monen oman pelkoni alta nimenomaan hylätyksi tulemisen pelkoa. Lisäksi ymmärsin, kuinka häpeä on tyypillisesti pelon erottamaton kumppani.”

Lue myös: Terapeutti Eevi Vuoristo pelkäsi ennen, että hänet hylätään ja että hän jää yksin – miten hän oppi taltuttamaan pelon?

3. Harri-Pekan neuvo: ”Toimi pelosta huolimatta”

”Pelot kannattaa kohdata, muuten ne voivat alkaa rajoittaa elämää. Silloin moni asia saattaa jäädä kokematta. Pelon vallan alle jääminen on kuin yrittäisi ajaa autoa käsijarru päällä.

Pelossa on se inhottava puoli, että ­mitä enemmän sitä pakenee, sitä enemmän sille antaa valtaa. Pakeneminen lamaannuttaa, mikä aiheuttaa häpeää. Syntyy kierre, jossa omasta mielestään on yhä vaikeampi saada otetta.

Satujen supersankarit voittavat pelkonsa ja pieksevät vastustajansa. Minun viestini on se, että pelkoa ei tarvitse voittaa. Riittää, että sitä kohti kulkee. Pelkoa kohti kulkeminen ja sitä lempeästi tutkiminen on jo reagoimista, joka on vastakohta lamaantumiselle. Silloin pelko ei jumiudu kehoosi.

Pelkoa päin kulkeminen tarkoittaa tunteen kohtaamista. Se voi olla vaikka sitä, että siedättää itseään kapuamalla toistuvasti korkeaan paikkaan, vaikka kärsii korkeanpaikankammosta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi loiventaa hakeutumalla tietoisesti juttelemaan ihmisille, vaikka se pelottaa.

Ihmiselle tekee hyvää huomata, että hän pystyy toimimaan pelosta huolimatta.”

4. Harri-Pekka Pietikäinen uskoo, että yleensä käy hyvin

”Pelkojen kohtaaminen on vaikeaa, sillä se vaatii astumista pois omalta mukavuusalueelta. Pelossa eläminen on näennäisen helppoa, sillä se on passiivinen tila. Pelon kohtaaminen taas vaatii aktiivisuutta.

Pelon kohtaamiseen liittyy myös epävarmuutta tulevasta. Tyypillinen esimerkki on toimimattomaan parisuhteeseen jääminen. Ihminen ei ole tyytyväinen tilanteeseen, muttei uskalla erota, koska ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Huolen hetkellä kannattaa muistaa, että yleensä meille käy hyvin. Vain harvoin koittaa äkkipudotus tai vastaan tulee mörkö.

Minulle pelkojen voittamisessa on ollut tärkeää ymmärtää kehon ja mielen yhteys. Usein pelko ei haihdu pelkällä järkeilyllä, vaan kehoa on syytä opettaa reagoimaan uudelleen pelottaviin tilanteisiin. Tätä voi tehdä vaikka hengitysharjoitusten avulla.

Olen saanut voimaa myös vertaistuesta. Olen osallistunut miesten viikonloppuretriitteihin, joissa olemme käsitelleet pelkoja. Niistä olen saanut ystäviä, joiden kanssa tulen nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin olen.”

Lue myös: Pelkäätkö korkeita paikkoja, lentämistä, sosiaalisia tilanteita…? Asiantuntija kertoo, miten piinallista pelkoa voi oppia lievittämään

5. Peloista kannattaa päästää irti

”Sain yläasteella kerran turpiini. Olin tilanteen sattuessa niin peloissani, etten uskaltanut reagoida mitenkään, vaan jähmetyin paikoilleni.

Tämän vuoksi olen kokenut itseni aikuisiälläkin epävarmaksi tilanteissa, joissa paikalla on minua fyysisesti voimakkaampia miehiä, vaikka syytä varuillaan oloon ei olisi ollut.

Joitakin vuosia sitten halusin päästä traumastani eroon. Aloitin harrastaa nyrkkeilyä. Kyseessä on hieno laji, jossa vallitsee ottelijoiden keskinäinen kunnioitus. Sain kokea kerta toisensa jälkeen itseni uhatuksi – ja opetella puolustautumaan. Aluksi hanskan osuessa poskeeni tunsin samoja tunteita kuin yläasteella tullessani kiusatuksi. Hiljalleen kehoni oppi, että minun ei tarvitse jähmettyä, vaan voin reagoida ja selviän.

Peloista vapautuminen on ollut minulle suuri hyvinvointiteko. Itseluottamukseni on kasvanut ja elinvoimaisuuteni on lisääntynyt. Pelkoja kohtaamalla olen vapautunut elämään kokonaisvaltaisemmin.

Kokemukseni mukaan parasta pelonhallintaa on päästää irti ja antaa olla. Sen sijaan, että yrittäisi hampaat irvessä pyristellä pelosta eroon, kannattaa tunnetta tarkastella lempeästi.”

Lue myös Anna.fi: Milloin ahdistus ei ole enää normaalia? 6 paljastavaa oiretta

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2023