Hyvinvointi

Miksi naisella kasvaa tummaa karvaa kasvoissa? Erikoislääkäri kertoo, milloin se on täysin normaalia ja milloin taustalla voi piillä sairaus

Kauneusihanteet vaikuttavat siihen, millainen karvankasvu koetaan normaaliksi. Moni häpeää tummaa karvoitusta syyttä suotta. Toisinaan karvat voivat kuitenkin olla merkki sairaudesta. 

Kun leukaan tai huulien yläpuolelle ilmestyy tummia karvoja, moni nainen kokee häpeää. Mistä karvankasvu johtuu? Milloin on syytä kääntyä lääkärin puoleen? Milloin kyseessä on hirsutismi? Naistentautien, synnytysten ja lisääntymislääketieteen erikoislääkäri Kaisu Luiro-Helve vastaa yhdeksään kysymykseen naisten kasvojen alueen liikakarvoituksesta.

1. Mitä liikakarvoituksella tarkoitetaan?

Liikakarvoitus on subjektiivinen asia. Yleensä sillä tarkoitetaan häiritsevää tummaa karvoitusta jossain osassa kehoa. Lääketieteellisesti liikakarvoitusta on kahta eri tyyppiä.

Hirsutismiksi kutsutaan niin sanotuilla miestyypillisillä alueilla, kuten ylähuulessa, leuassa, poskissa sekä rintojen ja lapojen välissä, esiintyvää karvoitusta. Hirsutismissa tyypillisesti myös häpykarvat leviävät sisäreisien puolelle tai nousevat napaan kolmiomaisesti. Syynä ovat androgeenit eli mieshormonit.

Hypertrikoosi on perintötekijöihin tai lääkitykseen liittyvää yleistynyttä karvankasvua. Hypertrikoosille tyypillistä karvoitusta kasvaa säärissä, käsissä ja yleensä muuallakin kehossa. Usein potilaat kertovat, että myös muilla sukulaisilla, kuten vanhemmilla ja sisaruksilla, on samantyyppinen karvankasvu.

2. Miten kauneusihanteet vaikuttavat siihen, millaista karvankasvua pidetään liiallisena?

Kauneusihanteet vaikuttavat määritelmään hirveästi. Karvoituksessa on maantieteellisiä eroja. Etelä-Euroopassa tai Lähi-idän alueella ihmisillä on geneettisesti enemmän ihokarvoja, ja ne ovat tummempia ja paksumpia. Suomalaiset ovat yleensä aika karvattomia, ja karvat kasvavat melko vaaleina.

Jos kehossa sattuu kasvamaan tummempia karvoja, ne voidaan herkästi kokea poikkeaviksi ja häpeää aiheuttaviksi. Lapsettomuusvastaanotolla kohtaan sitä, että naiset eivät halua puolison kuullen keskustella omasta karvoituksestaan. Todella moni käyttää paljon aikaa, vaivaa ja rahaa karvojen poistamiseen ja nyppimiseen. Osa vaalentaa karvoja tai käy hyvin kalliissa laserhoidossa.

Lue myös: Miten eroon häpeästä? Anni ei kerro kivuliaasta sairaudestaan kenellekään

3. Miten yleistä kasvojen alueen liikakarvoitus on naisilla?

Maailmanlaajuisesti noin 10 prosenttia naisista kokee kärsivänsä liikakarvoituksesta eli hirsutismista. Tietyissä gynekologisissa sairauksissa kasvojen alueen karvankasvu on kohtalaisen yleistä.

Itse hoidan myös transihmisiä, joilla kasvojen alueen karvoitus on tärkeä osa prosessia riippuen siitä, mihin suuntaan sukupuolta ollaan korjaamassa: toivotaan lisää karvoja tai niistä halutaan eroon mahdollisimman nopeasti.

4. Milloin kyseessä on hirsutismi?

Jos potilas ei itse tuo karvoja esille tai koe niitä häiritseviksi ja hänellä ei ole muita oireita, jotka viittaisivat mieshormonin ylimäärään, en halua tehdä karvoituksesta sairautta. Diagnoosi lähtee siitä, että potilas toivoo asiaan apua. Karvoja näkee harvoin vastaanotolla, sillä potilas on usein poistanut ne. Tällöin pyydän potilasta näyttämään ne kohdat, joissa karvoja kasvaisi, jos niitä ei olisi poistettu.

Jotta hirsutismi voidaan todeta, apuna käytetään näköhavaintoihin perustuvaa Ferriman–Gallwey-luokittelutaulukkoa. Siihen on merkitty yhdeksän karvoitukselle tyypillistä aluetta. Joka alueelle annetaan pisteitä 0–4 karvoituksen runsauden mukaan. Jos kokonaispisteet jäävät alle 8:n, karvankasvua pidetään normaalina. 8–15 pistettä viittaa lievään hirsutismiin, yli 15 vaikeaan. Taulukossa on kasvojen alueen karvoitukselle vain kaksi aluetta, ylähuuli ja leuka. Pelkkä kasvojen alueen karvoitus ei täytä hirsutismin kriteerejä.

Oman kokemukseni mukaan normaaliin viittaava pistemäärä 8 on jo monelle potilaalle häiritsevää karvoitusta, mikä johtuu siitä, että länsimainen kauneusihanne on aika karvaton.

5. Mistä naisen liiallinen kasvojen alueen karvoitus johtuu?

Tavallisin syy on PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Kyseisen diagnoosin kriteerinä ovat myös epäsäännölliset kuukautisvuodot tai ultraäänitutkimuksessa todetut monirakkulaiset munasarjat. Usein oireena on myös akne.

Lisäksi ylipaino ja vaihdevuodet voivat muuttaa karvoitusta. Kaikilla naisilla on kehossaan aina testosteronia. Kun munasolujen ja estrogeenin tuotanto loppuvat vaihdevuosien aikaan, keskimäärin 50–51-vuotiaana, ja munasarjat jatkavat testosteronin tuotantoa, karvankasvu saattaa provosoitua. Yleensä huuliin ja leukaan tulee tummempaa ja paksumpaa karvaa. Karvoitus voi ihmisestä riippuen olla partamaista tai yksittäisiä karvoja.

Kasvojen alueen liikakarvoitusta voivat aiheuttaa myös harvinaiset geneettiset sairaudet, joihin liittyy ylimääräinen testosteronin tuotanto, tai Cushingin tauti, jossa kortisolin tuotanto on koholla.

Todella harvinaisia syitä karvankasvulle ovat mieshormoneja ja testosteronia tuottavat kasvaimet. Kasvainta ei tarvitse epäillä, jos testosteronitaso on alle 5. Joillakin potilailla testosteronitasot ovat normaalit, mutta karvatupet reagoivat testosteroniin voimakkaammin.

Kenenkään karvoihin ei ole koskemista, jos potilas ei koe karvoja häiritseviksi.

6. Milloin kasvojen alueen liikakarvoitus voi olla oire sairaudesta, joka vaatii lisätutkimuksia?

Kasvojen alueen liikakarvoitus on harvoin vakavan sairauden oire. Jos oma karvoitus muuttuu aikuisiällä selkeästi ja häiritsevästi, silloin on hyvä määrittää testosteronipitoisuus. Tilanteen mukaan voidaan tehdä myös endokrinologisia eli hormonaalisia tutkimuksia, esimerkiksi tarkistaa kortisolitasot.

On syytä muistaa myös, että yhdistelmäehkäisypillerit vähentävät karvankasvua. Jos pillerien syönnin lopettaa pitkäaikaisen käytön jälkeen ja karvaa alkaa kasvaa, se on vain merkki siitä, että e-pillerin vaikutus on päättynyt.

7. Millaisia myyttejä kasvojen alueen liikakarvoitukseen liittyy?

Kaikki tietävät parrakas nainen -vitsit, jotka juontavat juurensa siitä, että vielä 1950-luvulla parrakkaita naisia on ollut sirkuksessa näytillä. Vitsit lisäävät naisten kasvokarvoihin liittyviä negatiivisia mielikuvia.

Yhteiskunta on onneksi mennyt parempaan suuntaan sukupuoli-identiteetin moninaisuuden suhteen. Nykyään ei olla enää niin mustavalkoisia karvoituksen suhteen, vaan hyväksytään se, että nainen voi olla karvaisempi ja mies karvattomampi. Vuoden 2014 Euroviisu-voittaja Conchita Wurst on positiivinen esimerkki siitä, että varsin feminiininen henkilö voi olla myös parrakas.

Myös lääkäreiden on sopeuduttava siihen, että todellisuus on moninainen. Kenenkään karvoihin ei ole koskemista, jos potilas ei koe karvoja häiritseviksi.

8. Miten liikakarvoitusta hoidetaan?

Diagnoosi vaikuttaa hoitoon. Hirsutismissa hormonaalisilla hoidoilla pyritään vähentämään androgeenien määrää veressä. Hypertrikoosiin eivät tepsi hormonaaliset hoidot. Kaikkien hoitojen kohdalla on oltava kärsivällinen, sillä karvatuppi on hidas reagoimaan hormonimuutoksiin. Vaikutus alkaa näkyä 6–12 kuukaudessa.

9. Miten kasvojen liikakarvoitusta ei pidä hoitaa?

Suomessa kaikki käsittelyt ovat aika turvallisia. Jos sheivaa usein ja unohtaa kosteutuksen, voi tulla karvatupintulehdus. Se on ongelma etenkin sukupuolielinten alueella, harvoin kasvoilla.

Myös hiusten värjäykseen tarkoitetut värit ovat sinänsä turvallisia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että päänahka on paljon ihoa paksumpi, joten kasvojen iho voi ärtyä väriaineista. Usein karvojen poisto on värjäystä helpompi tapa.

Lähteet: HUS:n naistentautien, synnytysten ja lisääntymislääketieteen erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Kaisu Luiro-Helve ja Terveyskirjasto.

Lue myös Anna.fi: ”Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme” – asiantuntija kertoo, mistä tunnistaa hirsutismin eli liiallisen karvankasvun