Suhteet

Mari miettii, miten voisi pitää yllä lastensa suhdetta isovanhempiin korona-aikana – asiantuntija jakaa vinkkinsä 

Mummi odottaa soittoa, mutta lapset eivät jaksaisi jutella puhelimessa. Miten vanhempi voisi huolehtia siitä, että lasten suhde nyt eristyksessä eläviin isovanhempiin säilyisi?

”Yli 70-vuotiaat vanhempani asuvat nyt koronaviruksen vuoksi karanteenissa. Ennen vierailimme toistemme luona viikoittain, ja he auttoivat kuopuksemme hoidossa. Nyt yhteydenpito on kutistunut puheluihin pari kertaa viikossa. Tuntuu, että lapset jo kohta unohtavat isovanhempansa, kun eivät heitä näe. Isommat lapseni eivät tykkää oikein puhelimessa jutella. Vanhempani taas varmaankin odottavat, että minä olisin aktiivisempi. Itse taas koen olevani hyvin väsynyt. Mitä voisin tehdä?” miettii Mari, 42.

Kysyimme vastausta erityistason perhe- ja pari­psykoterapeutti Paula Hietaselta Terapiax-vastaanotolta. Näin hän vastaa:

”Mari on tärkeän kysymyksen äärellä ja on hienoa, että hän tämän kriisitilanteen keskelläkin jaksaa miettiä asiaa.

Vanhemmilla on iso rooli kuljettaa isovanhempia mukana perheen elämässä, ja sitä voi tehdä monella tapaa. Vanhempi määrittää käyttäytymisellään, mikä rooli isovanhemmilla perheen elämässä on, ja tämä suhtautumistapa siirtyy lapsille.

Parhaimmillaan läheiset ihmiset voivat tukea toisiaan tässä tilanteessa, vaikka eivät voisikaan fyysisesti tavata.

Lue myös: Koronakaranteeni sai Selman, 76, pelkäämään, että lapsenlapset unohtavat hänet – kysyy nyt, mikä avuksi

Kriisi tai ei – isovanhemmat ovat osa perhettä

On monia tapoja osoittaa mummille tai vaarille, että tilanteesta huolimatta olemme samaa perhettä. Jos perhe asuu lähekkäin, Mari voi miettiä, onnistuisivatko he ulkoilemaan turvavälit säilyttäen ja annettujen ohjeistusten mukaisesti.

Jos tämä ei ole mahdollista, kannattaa rohkeasti yrittää käyttää erilaisia digitaalisia kanavia. Jos perheessä on tietokone, sen kautta voisi yrittää järjestää videopuheluyhteyden. Tähän sopivia  ohjelmia ovat esimerkiksi Hangouts, Meet, Zoom, Teams ja Skype. Myös WhatsApp-puhelu toimii videoyhteydellä ja varsin helposti.

Isovanhempi voi tällaisen yhteyden kautta esimerkiksi lukea satua tai auttaa isompaa lasta koulutehtävissä tai kuulustella koealuetta.

Pieniä viestejä usein

Jos vanhemmat lapset eivät jaksa jutella puhelimessa, heitä voi kannustaa laittamaan isovanhemmille viestiä. He voivat myös ohjata isovanhempiaan lataamaan omalle puhelimelleen sovelluksen, jolla yhteyttä voi pitää. Ehkä joku heistä voisi tehdä perheelle WhatsApp-ryhmän, jonka kautta myös isovanhemmat näkisivät kaikki viestit?

Mari voisi ehdottaa kuopukselleen, että tämä laittaisi ryhmään tai muuten lähettäisi isovanhemmilleen kuvia piirustuksistaan tai askarteluistaan. Myös lapsen laulun voi äänittää ja lähettää isovanhempia ilahduttamaan. Tai sen voi esittää puhelimessa! Kaikki tällainen voi samalla kasvattaa lapsen itsetuntoa.

Lue myös KaksPlussan juttu: Vessapaperikakku on korona-ajan osuvin piristys isovanhemmille! Piilota sisään nämä

Vanhemmat kasvattavat lapsia kunnioittamaan isovanhempia

Mari mainitsee olevansa väsynyt. Perheissä koronakriisi näkyy monilla kiireenä. Joskus väsymys kuuluu puheessa. Jokaisen vanhemman kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten isovanhemmista puhuu lasten kuullen. Jos isovanhemmalle ei ”taas jaksaisi soittaa” tai isovanhempi ”käy hermoille”, lasten mielessä voi vahvistua negatiivinen kuva ukista tai mummista. Silloin he eivät niin innostu pitämään yhteyttä.

Lapselle voi esimerkiksi sanoa, että vaikka joskus hermostunkin siihen, että pappa puhuu aina samat asiat tai soittaa silloin kun minulla on kiire, niin se ei tarkoita, etten välittäisi hänestä.

Lapsia on hyvä kasvattaa huomioimaan isovanhempia samalla tavoin kuin heitä opetetaan huomioimaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. Tämä on kasvattamista pienten asioiden kautta ja tapahtuu vuosien aikana osana arkea: ”Ymmärrän, että vastustat, mutta me mennään mummin syntymäpäiville, koska se on tapa osoittaa mummille, että välitämme hänestä.”

Kenen velvollisuus olla aktiivinen?

Joskus isovanhempi saattaa jumittua ajattelemaan, että on nuoremman sukupolven tehtävä ottaa yhteyttä ja tulla käymään. ”Koska olemme tehneet heidän eteen niin paljon, nyt on takaisin maksun aika.”

Perheterapiassa perheenjäsenet johdatetaan kuitenkin ajattelemaan, miten kukin voi itse omalla toiminnallaan kohentaa tilannetta. Mari voi kannustaa myös vanhempiaan olemaan aktiivisia. Heille voi kertoa, että he ovat lapsille tärkeitä.

Eri ikäisillä on erilaiset mielenkiinnon aiheet. Vanhempi voi hyvin vinkata isovanhemmalleen, mistä aiheista tämän kannattaa lapsenlapsilta kysellä.

Kenties elämänkokemusta omaava isovanhempi voisi jollakin lailla osoittaa, että tästäkin kriisistä selvitään? Hän voi jakaa omia kokemuksiaan poikkeusolosuhteista ja kertoa valikoiden lapsille tarinoita. Vanhemman kannattaa ensin tosin kertoa isovanhemmalle, miten kriisistä tai vaikeisiin aikoihin liittyvistä muistoista sopii lapselle puhua. Vanhemmat tuntevat aina parhaiten lapsensa herkkyystason.

Jos isovanhempi vetäytyy, niin vanhempi voisi miettiä, onko perheessä osattu osoittaa välittämistä. Ehkä oman vanhemman kanssa voisi asian ottaa puheeksi?

Luota siihen että läheiset suhteet palautuvat

Kun tilanne palautuu normaaliksi, Marin kannattaa aktiivisesti olla yhteydessä isovanhempiin ja sopia tapaamisia. Tällöin suhteet lapsiin korjaantuvat ajan kanssa.

Maria ehkä lohduttaa myös tieto, etteivät pienet lapset yleensä etäänny isovanhemmistaan niin helposti, sillä heidän kanssaan yhteys yleensä syntyy kohdattaessa luonnollisella tavalla. Isovanhempi voi istahtaa viereen ja yhdessä katsotaan kirjaa tai lapsen piirustusta.