Pappi Kai Sadinmaa näkee kriisitilanteessa myös toivoa: ”Voimme hiljentyä ja nähdä, mikä on oleellista”

Koronaepidemia ei tarkoita vain eristäytymistä, pelkoa ja kärsimystä. Pappi Kai Sadinmaa sanoo, että kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden hiljentyä ja ymmärtää, mikä elämässä on oleellista.

Lähimmäisen rakkautta mutta vain etänä. Vielä muutama viikko sitten ajatus olisi kuulostanut pappi Kai Sadinmaasta oudolta. Ihminen kun kaipaa toisten ihmisten seuraan.

Korona on kuitenkin muuttanut sitä, miten lähimmäisen rakkaus ilmenee.

”Olemme nyt fyysisesti toisistamme etäällä, mutta samalla tämä on meille tilaisuus löytää itseemme ja toisiin ihmisiin syvempi yhteys”, Sadinmaa sanoo.

Lue myös: ”10 arkista tapaa, jotka voivat pelastaa parisuhteesi”

Hän on puolustanut luterialisessa kirkossa Jeesuksen viitoittamaa radikaalia lähimmäisenrakkautta, halua huomata ja ottaa osallisiksi kaikki, myös enemmistöstä erilaiset, ihmiset.

Nyt korona on pysäyttänyt Sadinmaan pohtimaan ihmisen tilaa. Ilmassa on huolta, pelkoa ja kärsimystä. Mutta kaikki ei ole vain synkkyyttä.

Sadinmaan näkee tilanteessa paljon myös toivoa.

Mahdollisuus pysähtyä

Keväinen sää piristää ulkoilijoita. Ihmiset pysyvät etäällä toisistaan, mutta moni hymyilee, ja lapset keinuvat tyytyväisinä leikkipuistossa.

Sadinmaa taluttaa rescue-koiraansa Duškoa ja kertoo, että koronan vuoksi käsissämme on uusi mahdollisuus.

”Voimme hiljentyä ja nähdä, mikä on oleellista. Se on ollut vaikeaa, sillä nykymaailma on hajottava paikka, jossa ihminen kohtaa monenlaisia ärsykkeitä ja houkutuksia.”

Oleellista on yhteys toiseen ihmiseen. Se ei juuri nyt voi olla kokoontumisia, mutta fyysisten tapaamisten sijaan meillä on aikaa vetäytyä.

Voimme harjoittaa hiljaista rukousta, meditaatiota tai hiljentymistä hetkeen.

”Sydämestään jokainen voi löytää yhteyden ja kosketuksen itseensä ja sitä kautta koko luomakuntaan.”

Toivo piilee tämän yhteyden ymmärtämisessä.

Aikaa käsitellä pimeitä puoliamme

Meren tummassa pinnassa välkkyvät auringon säteet. Samoin meissä kaikissa on sekä valoa että varjoa.

Sadinmaa kokee, että maailma on ollut pitkään koston kierteessä, uhitellut varjoissa.

“Ihminen on sellainen, kuten filosofi Simone Weil kirjoittaa: Jos sinua loukataan tai lyödään, kostat tai haet jotenkin muuten tasapainoa. Haluat tasata tilit.”

Toisten kampittelun ja koston ikeestä voi kuitenkin vapautua. Tämä onnistuu hiljentymisen avulla. Tässä kristitylle avaintekijä on armo.

“Hiljentyminen luo meihin avaran tilan, jossa näemme myös kaikki pimeät puolemme. Mutta sen sijaan, että levittäisimme pahaa ympärillemme, voimme sulauttaa ne meihin armon avulla. Se helpottaa oloa.”

Lohtua kirjallisuudesta

Korona-kriisi on synnyttänyt solidaarisuutta. Ihmiset ovat perustaneet auttajaryhmiä, joissa esimerkiksi haetaan ruokaa yksinäisille vanhuksille.

Sosiaalisessa mediassa jaetaan kannustavia ja välittämistä ilmaisevia toivotuksia.

Samalla eristäytyminen saattaa ahdistaa. Sadinmaa pohtii, että hengellisyyden ja meditaation lisäksi lohtua ja toivoa voi tuoda taide ja kirjallisuus. Sivistyksen vaaliminen.

”Nyt olisi hyvä tilaisuus lukea enemmän.”

Viisaus tulisi tarpeeseen, sillä maailma kaipaa muutosta. Meidän on mietittävä uudelleen suhdettamme globaaliin talouteen ja luontoon.

”Olemme ihmiskuntana savijaloilla seisova järjestelmä. Yksi virus voi sitä horjuttaa.”

Lue myös: ”Naaman lääppiminen ei kannata korona-aikana – Sanna yritti noudattaa suositusta vain tunnin ajan, mutta silti käsi eksyi kasvoille”

Teknologian kaikkivoipaisuuteen uskova ihminen on luonut itselleen illuusion, että kaikki asiat ovat ratkaistavissa, kuin napin painalluksella. Nyt huomaamme, ettei niin ole.

“Koemme turvattomuutta, mutta se ei ole vain huono asia. Epävarmuus on luova tila. Se mahdollistaa sen, että voimme löytää uutta.“

Lepoa epävarmuudessa

Sadinmaa työskentelee tällä hetkellä freelancerina ja tiedostaa itsekin monien epävarmuuden tunteet ja taloudelliset huolet. Tärkeimmät asiat elämässä ovat kuitenkin näkymättömiä.

”Ne eivät ole mitään, mitä voit omistaa.”

Vähäkin riittää. Sadinmaa tulkitsee, että jatkuvalla omaisuuden haalimisella ihminen pyrkii voittamaan epävarmuutensa, jopa ajatuksen kuolemasta.

”Ihminen pelkää. Se on luonnollista.”

Sadinmaan on oppinut lepäämään epävarmuudessa. Selkänojana toimii luottamus tulevaan ja usko.

“Löysin haavojen kautta toisen todellisuuden. Silloin kaikki ulkoinen kadotti merkityksensä. Jäi vain rakkaus. Minun ei enää tarvinnut pelätä mitään.”

Tärkeintä on rakkaus

Viime kesänä Sadinmaa käveli pappina Malmin hautausmaalla ja kirjoitti teoksen Kuolleiden kirja (Into). Siinä hän kertoo tarinoita edesmenneistä, aikanaan ihmisiä kiinnostaneista henkilöistä.

Sadinmaa huomasi, että legendat, kuten Tapio Rautavaara ja Laila Kinnunen, olivat saavuttaneet elämässään paljon, mutta mikään ylistys tai omaisuus ei loppupeleissä ollut todella merkityksellistä.

Kateus on Sadinmaasta turhaa. Järjetöntä.

“Järkeä on vain siinä, että saamme rakastaa ja kokea olevamme rakastettuja.”

Ajatus, joka saattaa kirkastua koronan pysäyttämälle ihmisille.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Pappi Kai Sadinmaa näkee kriisitilanteessa myös toivoa: ”Voimme hiljentyä ja nähdä, mikä on oleellista”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X