Näin avaat keskustelun ikääntyvien vanhempien hoidon järjestämisestä – yksi paikka on erityisen huono keskustelun aloittamiseen
Reilu jako vanhempien hoitovastuussa ei välttämättä aina tarkoita tasapäistämistä. Sopu säilyy, kun vaikeistakin asioista puhutaan suoraan, vinkkaa psykologi Jaana Mäntykoski.
Vanhempien ikääntyminen on jälkikasvulle usein vaikea paikka. Joskus hoitovastuun jakaminen sujuu ongelmitta, mutta aina ei. Saattaa olla, että yksi sisaruksista lusmuilee, ja toinen kantaa vastuun yksin. Psykologi Jaana Mäntykoski, 37, tapaa työssään pääsääntöisesti jälkimmäisiä.
”Vastaanotolleni hakeutuvat tunnolliset ihmiset, jotka uuvuttavat itsensä taakkansa alle. Epäreilun vastuunjaon lisäksi heitä saattaa hiertää sisaruksen huono käytös.”
Mäntykoski on törmännyt tapauksiin, jossa sisarusparvessa nainen ottaa miehiä suurempaa vastuuta ikääntyvien vanhempien hoidosta.
”Naiset kantavat tutkimusten mukaan yhä miehiä suurempaa vastuuta kotitöistä, jollaiseksi ikääntyvien vanhempien hoito voidaan ajatella.”
Ihannemaailmassa jokainen pystyisi itse määrittelemään, kuinka paljon ja millä tavoin osallistuu ikääntyvien vanhempien hoitoon.
”Sisaruksilla voi olla menossa erilaisia elämäntilanteita. Jos on työttömyyttä, sairautta tai erityishoitoa vaativa lapsi, voimavarat eivät ehkä riitä vanhemmista huolehtimiseen. Myös taloudellinen tilanne ja välimatka vanhempien luo vaikuttavat.”
Työtaakkaa ei voi jakaa tasan kuin täytekakkua.
”Reiluus ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tasapäistää. Kuorman kokeminen on subjektiivista. Sisaruksista joku saattaa olla luonteeltaan hoivaavampi ja haluta osallistua enemmän. Tällaiset asiat on hyvä sanoa ääneen.”
Lue myös: Apua kotiin vai paikka jo hoivakodissa? Kartoita iäkkäiden vanhempien avuntarve
Kutsu koolle sisaruskokous
Kun vanhemmat eivät enää pärjää arjessa, on aika kutsua sisarukset koolle. Keskustelussa voi soveltaa työelämästä tuttua mallia. Sisaruksille voi lähettää kokouskutsun, jossa kertoo, mistä asioista olisi hyvä puhua ja mitkä ovat keskustelun tavoitteet.
”Näin jokainen voi pohtia jo valmiiksi, kuinka pystyy osallistumaan vanhempien auttamiseen. Keskustelua ei kannata aloittaa sukujuhlissa, vaan sille varataan aika ja paikka.”
Myös jatkoa ajatellen on hyvä, jos joku sisaruksista ottaa puheenjohtajan roolin. Usein perheen sisällä roolit jakautuvat luonnostaan.
Tärkein ohjenuora sopuisaan yhteistyöhön on suoraan puhuminen.
”Suoruus on hyvä keino välttää riitoja. Vaikeita tunteita ei kannata kierrellä. Usein mieltä hiertämään jääneet asiat näkyvät jollain muulla tavalla ja saattavat haitata jatkossa keskusteluyhteyttä. Avoimuus taas herättää luottamusta ja kutsuu yhteistyöhön.”
Jos kokee oman kuormansa suhteettoman suureksi, katkeruudelle ei kannata antaa valtaa. Jos sisarukseen on puheyhteys, sitä on paras käyttää.
”Omista tunteista kumpuava keskustelunaloitus on paras. Toista syyttelemällä asiat harvoin ratkeavat. Itseään on hyvä hillitä ja tarkastella tilannetta toisen näkökulmasta.”
Lue myös: Asiantuntija neuvoo: Varaudu ajoissa oman vanhemman ikääntymisen tuomiin muutoksiin
Hoivaaminen on muutakin kuin taakka
Yhtä oikeaa tapaa jakaa vastuuta vanhempien huolehtimisesta ei ole olemassa. Yhdellä sisaruksella voi olla enemmän aikaa, toisella rahaa.
”Urheiluseurat edellyttävät usein lasten vanhempia joko osallistumaan talkoisiin tai maksamaan tietyn summan yhteiseen kassaan. Samaa ideaa voi soveltaa myös sisarusten kesken.”
Kysymys siitä, tulisiko lasten huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan kytkeytyy vahvasti arvoihin: Minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Onko kyse minusta vai meistä?
Ikääntyvien vanhempien hoivaaminen ei ole pelkästään taakka.
”Se, ettemme ulkoista vanhuksista huolehtimista yhteiskunnalle, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.”
Lue myös Seura.fi: Iäkkäät vanhemmat eivät enää pärjää kotonaan – mitä voin tehdä?
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/23.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Näin avaat keskustelun ikääntyvien vanhempien hoidon järjestämisestä – yksi paikka on erityisen huono keskustelun aloittamiseen