Suhteet

Laitatko aina toisten tarpeet omiesi edelle? Helppo kikka auttaa tunnistamaan, mitä itse tarvitset

Omien tarpeiden laiminlyönti altistaa uupumukselle ja vaikuttaa haitallisesti myös ihmissuhteisiimme. Jos omia tarpeita on vaikea tunnistaa, ilon tunne toimii hyvänä kompassina.

Iida Mäkikallio, 30, on ihmissuhteisiin ja tunnetaitoihin erikoistunut psykologi, valmentaja ja puhuja. Hän kertoo, miksi omien tarpeiden tunnistaminen on tärkeää – ja miten on itse opetellut sitä.

1. Pidätkö itseäsi arvokkaana?

”Meillä jokaisella on tarpeita läpi elämämme. Koska lapsena henkiinjäämisemme on toisista kiinni, kehomme on virittynyt aistimaan, kuinka meidän tulisi olla, jotta olemme rakastettuja ja turvassa.

Kun lapsi oppii, minkälaisena hän on hyväksytty, syntyy ehtoja rakkaudelle. Lapsi saattaa oppia esimerkiksi, että kun olen kiltti ja reipas tai autan aina muita, olen turvassa.

Nämä varhaisissa vuorovaikutustilanteissa omaksutut mallit vaikuttavat elämäämme aikuisenakin. Jos on oppinut saamaan vanhemmiltaan hyväksyntää eniten koulussa menestymisen perusteella, saattaa aikuisena rakentaa identiteettinsä työn tekemisen varaan. Silloin ihmisen arvo on hänen ulkopuolellaan: hän ei pidä itseään arvokkaana itsessään, vaan suorituksensa kautta. Tämä mahdollistaa sen, että alamme asettaa toisten tarpeet aina omiemme edelle.

Myös myöhemmillä kiintymyssuhteilla on vaikutusta. Varhaislapsuuden tunnekokemukset kuitenkin korostuvat, sillä hermostomme on muokkautuvin muutaman ensimmäisen elinvuotemme aikana.”

Lue myös: Tuntuuko, ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet? Terapeutti kertoo, miten asiaa kannattaa lähteä purkamaan

2. Omien tarpeiden tunnistaminen on hyvinvoinnin ehto

”Kaikki me kasvamme jonkinlaisten hyväksytyksi tulemisen ehtojen kanssa. Siksi omien tarpeiden sivuuttaminen tai se, että niitä ei edes tunnista, on yleistä. Tämä hankaloittaa elämää monin tavoin ja voi altistaa esimerkiksi masennukselle tai uupumukselle.

Meillä joka tapauksessa on tarpeita, halusimmepa tai emme. Ihmisellä on tarve muun muassa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä tarve autonomiaan, läheisyyteen, kyvykkyyden kokemiseen ja kasvuun.

Jos et anna kasville, mitä se tarvitsee, eli valoa, vettä ja ravinteita, se lakastuu ja lopulta kuolee pois. Samalla tavalla ihminenkin näivettyy. Voimme voida hyvin ainoastaan tarpeitamme tunnistamalla ja niitä täyttämällä.

Omien tarpeiden laiminlyönti vaikuttaa negatiivisesti myös ihmissuhteisiimme. Kun emme ilmaise suoraan tarpeitamme, syntyy herkästi negatiivinen kierre: Omien tarpeiden suoran ilmaisun sijaan alamme arvailla kumppanin tarpeita ja täyttää niitä. Salaa toivomme, että kumppani toimisi puolestaan meitä kohtaan niin kuin haluamme. Saatamme myös tehdä kumppanille palveluksia, joita hän ei ole pyytänyt, ja kun hän ei sitten vastaakaan niihin toivomallamme tavalla, koemme katkeruutta.”

3. Opettele tuottamaan pettymyksiä

”Kun huomaat, että asetat herkästi muiden tarpeet omiesi edelle, tiedosta, että tämä on ollut paras tapa selviytyä lapsuuden ympäristössä. Voit kiittää itseäsi siitä, sillä mukautuminen on pitänyt sinut turvassa. Aikuisissa ihmissuhteissa monet lapsuudessa opitut toimintamallit eivät enää toimikaan, vaan on opeteltava uusia.

Omien tarpeiden huomioiminen liittyy yhteen rajojen asettamisen kanssa. Jos lupaudut ystävälle muuttoavuksi, vaikka oikea tarpeesi olisi saada levätä, et aseta rajoja ja päädyt ohittamaan tarpeesi.

Joskus ajatellaan, että toisia aina auttava ihminen on helppo läheinen. Asia on itseasiassa juuri päinvastoin. Ihminen, joka osaa pitää huolta omista tarpeistaan, on luotettava ja vakaa kumppani. Jos hän lupautuu muuttoavuksi, hän todella tarkoittaa sitä ja tekee sen ilolla, eikä uhrin roolissa viimeisillä voimillaan.

Moni pelkää kieltäytymistä siksi, ettei halua tuottaa toiselle pettymystä. Pettymysten tuottaminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä ihmissuhdetaidoista. On mahdollista oppia yhtä aikaa pitämään kiinni omista tarpeistaan ja olemaan toiselle empaattinen. Jos kieltäydyt saamastasi juhlakutsusta, voit aidosti harmitella sitä, että joudut tuottamaan toiselle pettymyksen.”

Lue myös: Terve itsekkyys on rajojen asettamista – Kotilieden lukijat paljastavat parhaat vinkkinsä

4. Ilo on hyvä mittari omien tarpeiden tunnistamisessa

”Tunteet ovat hyvä kompassi omien tarpeiden tunnistamisessa. Jos et ole varma siitä, mitä tarvitsisit juuri nyt, kysy itseltäsi, mitä tunnet. Menetkö lupaamallesi sukulaisvierailulle ilolla vai nouseeko mieleesi ärtymystä tai velvollisuudentuntoa? Ilo on hyvä mittari moneen tilanteeseen. Totta kai elämässämme on esimerkiksi työhön ja perheeseen liittyviä velvollisuuksia, jotka täytyy hoitaa, mutta on myös päätöksiä, jotka saa tehdä ilosta.

Tarpeiden tunnistamisen voi aloittaa miettimällä asioita, joita ei ainakaan kaipaa. Se vie sinut tarpeidesi äärelle: jos et kaipaa lisää kiirettä, kaipaat kenties lepoa.

Jos olemme eläneet pitkään toisia miellyttäen, oma todellinen halumme voi olla vaikea tunnistaa. Harjoittelun voi aloittaa arkisista valinnoista. Tekeekö mieleni aamiaisella enemmän banaania vai päärynää? Minkä lämpöinen vesi tuntuu minusta parhaalta käsien pesuun?

Keskittymällä pieniin valintoihin omat syvemmät tarpeet alkavat nousta esiin. Avuksi kannattaa ottaa utelias asenne. Jos kukaan ei ole koko elämäsi aikana kysynyt sinulta, mitä sinä haluat, nyt on sinun aikasi kysyä sitä itseltäsi.”

5. On aika selvittää, kuka sinä oletkaan

”Moni huomaa erityisesti keski-iässä, että on sysännyt omat tarpeensa sivuun. Jos on elänyt vuosia työlle tai perheelle, voi olla mullistavaa alkaa ottaa selvää siitä, kuka minä olenkaan.

Muutos voi johtaa jopa persoonan uudelleensyntymiseen. Jos on mukautunut tähän asti vaikkapa kiltin ja hillityn rooliin, omia tarpeita kuulostelemalla itsestä voi alkaa kuoriutua uudenlaisia puolia.

Olen itsekin joutunut harjoittelemaan tarpeideni tunnistamista. Kasvoin perheessä, jossa levon tarvetta ei juuri osattu kunnioittaa, ja reippautta ja työn tekemistä arvostettiin. Uupumus avasi portit omien tarpeideni tunnistamiseen. Se vaati ison identiteettitason muutoksen. Jouduin kyseenalaistamaan identiteettiäni, jonka mukaan olin aina pirteä ja energinen. Minun oli hyväksyttävä, että voidakseni aidosti hyvin myös vapaa-ajalla, minun tulee tehdä huomattavasti vähemmän töitä kuin olin aiemmin tehnyt.

Luovuin kuvasta, jossa pidin itseäni erityisen energisenä ihmisenä ja aloin ajatella, että olen ihminen, joka tarvitsee paljon lepoa, apua ja tukea. Hyvinvointini on parantunut muutoksen ansiosta merkittävästi.”

Lue myös: Yksinhuoltaja Annamari, 41, katkaisisi ”täysin järjettömän” lapsille uhrautumisen ketjun – ”Järjestys on se, että minä laitan ensin oman happinaamarini”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2024.