Suhteet

Yksinäisyys voi ahdistaa niin, että sydän pakahtuu – mikä auttaa, kun on yksinäinen?

Yksinäisyys voi koskea ketä tahansa eri elämänvaiheissa. Myös seurassa voi tuntea olevansa yksin. Yhteyttä toisiin voi onneksi harjoitella.

Kouluttajapsykoterapeutti ja psykologi Arto Pietikäinen kertoo, mistä voi löytää apua yksinäisyyteen. Hänestä ongelmallisen yksinäisyyden voi nähdä viestintuojana siitä, mitä kaipaa elämäänsä.

Yksinäisyys voi altistaa masennukselle

”Yksinäisyys on ahdistava, yksilöllinen kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Jaan yksinäisyyden kahteen eri ryhmään: sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen.

Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa ihmissuhteiden puutetta. Emotionaalinen yksinäisyys taas on tunneyhteyden puutetta. Silloin ihminen kokee, ettei hän ole tärkeä kenellekään. Ihminen voi tuntea olevansa emotionaalisesti yksin vaikkapa parisuhteessa.

Yksinäisyyden kokeminen on yleistä. Se koskee monia jossain elämänvaiheessa, mutta ei useinkaan näy päällepäin. Ihminen, jolla somessa näyttää olevan paljon seuraa ja menoja, voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Myöskään mikään ammatti ei suojaa ulkopuolisuuden tunteelta.

Yksinäisyys on terveydelle haitallista. Pitkittyneenä se voi altistaa masennukselle. Yksinäisyyden kokemuksen alla on usein erilaisia tunteita surusta pelkoon ja häpeään. Yksinäinen saattaa pohtia, mitä vikaa minussa on, kun en kelpaa muille.”

Taustalla yhteiskunnan muutos: yhä useampi asuu yksin

”Vaikka nykyään meillä on nopeammat yhteydenpitovälineet kuin koskaan aiemmin, moni on yksinäinen. Taustalla vaikuttaa yhteiskunnan muutos. Elämme aivan erilaisessa sosiaalisessa ympäristössä kuin sata vuotta sitten.

Perheen tukijoukkoihin ei enää useinkaan kuulu sukuyhteisö. Isovanhemmat voivat asua satojen kilometrien päässä. Yhä useampi myös asuu yksin. Yhteiskunnan privatisoituminen on johtanut siihen, ettemme välttämättä tunne edes naapureitamme. Sosiaalisen tukiverkoston pirstaloituminen voi lisätä ihmisten kokemusta siitä, ettei ole ketään, kenen puoleen kääntyä.

Sosiaalinen media toisaalta yhdistää ihmisiä, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Somessa saattaa näyttää siltä, että kaikki muut saavat mökkikutsuja, mutta minä en.

Somessa tapahtuva vertailu muihin lisää helposti kokemusta siitä, ettei kuulu joukkoon. Some ei tue ihmisen perustarvetta kokea emotio­naalista yhteyttä toisten kanssa ja saada arvostusta muilta.”

Lue myös: Terapeutti Eevi Vuoristo pelkäsi ennen, että hänet hylätään ja että hän jää yksin – miten hän oppi taltuttamaan pelon?

Tunteiden turruttaminen pahentaa tilannetta

”Yksinäisyys liittyy usein tiettyyn elämänvaiheeseen, kuten uudelle paikkakunnalle muuttamiseen, leskeksi jäämiseen tai lapsien lentämiseen pois pesästä.

Minä koin yksinäisyyttä aikuisuuden kynnyksellä. Lukion jälkeen kaveriporukkamme hajosi ihmisten lähdettyä opiskelemaan eri teille. Sattumalta myös urheiluharrastukseni päättyi samoihin aikoihin. Kun tutut yhteisöt lakkasivat olemasta, olin ihmeissäni. Tuntui masentavalta, kun ei ollutkaan ketään, jota pyytää mukaan ravintolaan tai elokuviin.

Turrutin kipeitä tunteitani alkoholilla. Sosiaalisena jännittäjänä koin saavani alkoholista myös rohkaisua lähestyä ihmisiä.

Yritykseni ratkaista yksinäisyyttä on tyypillinen, mutta huono. Lääkkeet voivat pahimmassa tapauksessa muodostua alkuperäistä ongelmaa suuremmaksi pulmaksi. Kaikenlainen tunteiden turruttaminen vain pahentaa tilannetta.

Parasta olisi kohdata kipeä tunne ja kuunnella sitä. Kysy itseltäsi, mistä kaipuusta tunteeni kertoo. Mitä tarvitsisin elämääni juuri nyt? Ajattelen, että yksinäisyys ei ole vihollinen, vaan viestintuoja.”

Lue myös: Kun yksin elämiseen tottuu, huomaa sen hyvät puolet

Arvioi uskomuksiasi: oletko muka oikeasti tylsää seuraa?

”Yksinäisyyttä kokiessa kannattaa lähteä tarkastelemaan omia uskomuksiaan. Sosiaalisen kanssakäymisen esteenä saattaa olla erilaisia psykologisia haasteita.

Tyypillisesti kuulen vastaanotolla asiakkailtani muun muassa seuraavanlaisia uskomuksia: en osaa puhua mistään kiinnostavasta, olen tylsää seuraa tai muut pitävät minua outona.

Uskomuksista tulee meille helposti totta. Ihminen ei uskalla pyytää toista kahville, kun uskoo olevansa tylsä juttukaveri. Oma mieli saattaa lukita kotiin, vaikka tosiasiassa ympärillä olisi potentiaalisia ystäviä. Hyvään itsetuntemukseen kuuluu kyky tunnistaa omia uskomusjärjestelmiään. Tunnistamisen jälkeen niitä voi lähteä muuttamaan.

Yksinäisyyden kokemukseen voi vaikuttaa myös sosiaalisten tilanteiden pelko. Pahimmillaan pelko eristää neljän seinän sisälle ja estää sosiaaliset kohtaamiset. Myös heikot vuorovaikutustaidot voivat aiheuttaa yksinäisyyttä. Silloin small talk puolitutun tai vieraan ihmisen kanssa voi tuntua ylitsepääsemättömältä.”

Lue myös Anna.fi: Pitkittynyt yksinäisyys on elimistölle stressitila – psykoterapeutti kertoo, miten yksinäisyyden kerää voi lähteä purkamaan

Toimi pelosta huolimatta

”Kaikki tunteet – myös hankalat – tulisi kohdata hyväksyvästi ja armollisesti. Muista, että tunteita välttelemällä ne usein vain kasvavat. On myös hyvä tiedostaa, että tunteita ei voi kontrolloida. Ne tulevat ja menevät. Et kuitenkaan ole yhtä kuin tunteesi. Yksinäisyyden hetkellä on tärkeää hyväksyä tunne: nyt minusta tuntuu tältä. Tämän hetken tunteen ei tarvitse jatkua loppuelämää.

Tärkeää olisi harjoitella toimimaan peloista huolimatta. Se on vaikea laji, mutta mahdollista oppia. Kannattaa ottaa pieniä konkreettisia tavoitteita. Päätä soittaa tällä viikolla yhdelle ihmiselle ja katso, mitä siitä seuraa.

Myös sosiogrammikartan piirtäminen voi auttaa. Merkitse karttaan kehälle ne ihmiset, jotka ovat tai ovat joskus olleet elämässäsi. Ehkä kartalta löytyy kaveri, jonka kanssa yhteydenpito hiipui, kun hän muutti toiselle paikkakunnalle. Keneen kartan ihmisistä olisi helpointa ottaa yhteyttä ensin?

Yksinäisyydessä on yhtä monta tarinaa kuin yksinäistä. Sitä voi kokea niin lapsi kuin vanhuskin. Lohdullista on se, että yhteyden toisiin voi löytää uudelleen. Hyviä vinkkejä aiheesta saa esimerkiksi HelsinkiMission yksinäisyystyön verkkosivuilta.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 21/2023.