Suhteet

Kun yksin elämiseen tottuu, huomaa sen hyvät puolet – Aulin mielestä kenenkään ei pitäisi joutua asumaan alle 30 neliössä, koska yksin asuvakin tarvitsee tilaa

Auli, Santtu ja Hanna asuvat mielellään yksin. Yksin ei tarvitse miellyttää ketään tai kysyä lupaa hankintoihinsa. Yksin saa myös puhua rauhassa rumia.

Espoolainen Auli Sulin on asunut eronsa jälkeen yksin, nyt jo yli 34 vuotta. Yksin asumisen hyvät puolet ovat tulleet hänelle siis hyvin tutuiksi.

Santtu Palm muutti omilleen kahdeksan vuotta sitten. Puolet ajastaan hän asuu yksin, puolet tyttärensä kanssa. Asuinpaikan määrittää tytär, sillä Santtu haluaa asua hänen lähellään silloinkin, kun hän on äidillään.

Hanna Vuorinen on puolestaan asunut virallisesti yksin vasta vähän aikaa, mutta käytännössä näin on ollut pidempään. Nuorin lapsi muutti omilleen vuosi sitten, mutta vietti jo sitä ennen pitkiä aikoja tyttöystävänsä luona.

Kysyimme kaikilta kolmelta, mikä yksinasumisessa kiehtoo.

Lue myös: Tiede sen tietää: 5 syytä, miksi sinkkuelämä tekee hyvää.

Santtu Palm nauttii siitä, ettei hänen tarvitse olla kotonaan tilivelvollinen kenellekään

”Asun kerrostalossa Helsingin Vallilassa. Kahdeksanvuotias tyttäreni ­Hulda asuu puoliksi minun, puoliksi äitinsä luona. Haluan olla hänen lähellään silloinkin, kun hän on äidillään, joten Huldalla on iso merkitys sille, missä asun.

Yksin en pysty ostamaan tältä alueelta riittävän kokoista asuntoa. Siksi olen luopunut omistusasuntohaaveista. Vuokratkin ovat huimia, joten asun nyt kaksiossa, jossa Huldalla on oma huone. Itse nukun olohuoneessa.

Jos en asuisi Vallilassa, meillä molemmilla olisi varmasti oma makuuhuone. Mutta kämppä on kiva ja talossa on paljon Huldan ikäisiä lapsia. Tila riittää meille. Paikka on siis ihan täydellinen juuri nyt.

Tykkään asua yksin, ja siihen on useita syitä. Osan tiedostan ja osa on varmasti tiedostamattomia.

En luokittele itseäni intro- tai ekstrovertiksi, mutta sen tiedän, ­että vaikka viihdyn ihmisten kanssa hemmetin hyvin ja olen sosiaalisesti aika taitava, sosiaalisuus myös väsyttää. Tarvitsen paljon yksin olemista, että saan vain olla ja ladata akkuja rauhassa.

Vaikka meillä on Huldan kanssa todella kivaa yhdessä, huomaan yksinhuoltajan arjen olevan myös sillä tavalla kuormittavaa, että kun Hulda lähtee äidilleen, minun pitää vähän aikaa hengitellä.

Santtu on kamppaillut itsensä kanssa siitä, että halutessaan hän voi olla tekemättä yhtään mitään

Kun olen kotona, en tee oikein mitään, ainakaan kovin hyödyllisiä ­asioita. Pelaan pleikkaa ja katson telkkaria. Oleskelen ja nautin siitä, ­että saan olla omissa oloissani. Ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään.

Tehokkuuden ja itsensä kehittämisen eetos on niin vahva, että tästä huolimatta välillä kipuilen, olenko tarpeeksi aikaansaapa. Olen joutunut tekemään paljon duunia sen kanssa, että jos haluan, voin olla tekemättä mitään.

Kääntöpuolena etsin balanssia itsekurin ja armollisuuden välillä. Kun asuu yksin, välillä täytyy tsempata itseään, että lähtee tekemään asioita, lenkille tai vaikka museoon.

Toiseksi luotaan ehkä liikaa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Kun olen yksin, en ole kenenkään arvioivan katseen alla. Tiedän, että ympärilläni on ihmisiä, joille olen tärkeä, jotka hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, mutta kun olen itsekseni, sitä ei tarvitse ajatella. Nautin siitäkin.

Hanna Vuorinen nauttii siitä, ettei kukaan kiellä katsomasta jääkiekkoa ja tekemästä jatkuvaa remonttia

”Viihdyn yksin. En jaksa miellyttää ihmisiä ja olen luonteeltani hemmetin puuhakas. Askelmittari raksuttaa, vaikka en omasta mielestäni tekisi juuri mitään.

Teen akateemista tutkimusta ja sovittelen riitatilanteita työpaikoilla. Työhön liittyvää kirjoitustyötä teen usein yöllä. Koiraparka joutuu kuuntelemaan, kun luen sille ääneen englanninkielistä tutkimustekstiä.

En ole koskaan ollut ihminen, ­joka viihtyisi valmiissa ympäristössä. Kotini täytyy olla vähän kesken ja rempsallaan. Olen motorisesti levoton. En halua elämääni ihmistä istumaan sohvalla.

Pari vuotta sitten opiskelin myös puusepäksi. Toinen ammattini näkyy kotona niin, että täällä on koko ajan meneillään jokin keskeneräinen homma. Nyt pitäisi muurata ­uusi takka ja oikaista vino lattia. Kesällä rakennan purkutalosta saamistani ikkunoista kasvihuoneen ja möyrin muutenkin pihalla.

Puhun rumia ja katselen jääkiekkoa aina kun mahdollista. Asiasta saa sanoa, mutta en kestä yhtään tavan vuoksi tapahtuvaa toppuuttelua.

En ole tehnyt mitään kategorista päätöstä asua yksin, mutta sanotaanko, että olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.

Tässä iässä jo ihan tykkään itsestäni ja ajattelen, että ihminen joka ei osaa olla yksin, ei osaa olla myöskään toisen kanssa.”

Hanna on asunut vuoden verran yksin

Erosimme, kun nuo­­rin lapsemme oli kaksivuotias. Rakkaus ei kadonnut, mutta halusin oman kodin ja hallinnan elämään. Teimme mieheni kanssa pitkään monia asioita yhdessä, mutta minulla ja pojilla oli oma koti.

Nyt ex-miehelläni on uusi kumppani ja meillä molemmilla omat kuviot. Olen asunut vuoden verran yksin koiran ja kissan kanssa, kun nuorinkin lapsi lähti maailmalle.

Olen aina ollut hyvin itsenäinen. Totta kai elämässä on ollut aika, jolloin ensisijainen tehtäväni oli olla ­äiti, mutta se ei ole koskaan ollut ainoa identiteettini.

Olen selkeästi sosiaalinen ihminen. En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Kun haluan olla jonkun kanssa, kutsun ystäviä käymään. Jos tarvitsen läheisyyttä, minulla on pari miespuolista ystävää, joita kutsun lempeästi ihomiehiksi. En ole koskaan ollut mikään kainaloinen, mutta välillä on kiva olla jonkun lähellä.”

Auli Sulin voi valita lukuisat harrastuksensa ja käyttää rahansa, mihin haluaa

”Asuin mieheni kanssa 20 vuotta ennen kuin erosimme. Itsenäisen elämän alku oli kauheaa. Ennen kuin sain rahat yhteisestä kodistamme jouduin asumaan nelisen vuotta yksiössä. Se oli todella hankalaa.

Kenenkään ei pitäisi joutua asumaan alle 30 neliömetrin tilassa, koska kotiin pitää voida kutsua ystäviä, sinne täytyy mahtua harrastusvälineet, siellä pitää pystyä pyykkäämään ja laittamaan ruokaa.

Nuorena naisena erotessaan helposti ajattelee, että ehkä tulee vielä uusi parisuhde, mutta jostain syystä ei ole tullut. Kun yksin elämiseen tottuu ja huomaa sen hyvät puolet, ei välttämättä enää haluakaan.

En ole koskaan ollut mikään perheenäitityyppi. Tykkään harrastaa kaikenlaista, pelaan tennistä ja ohjaan joogaa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on työni ansiosta arkielämään riittävä eläke.

Ja kun elää yksin, voi valita omat harrastuksensa ja panna rahansa mihin haluaa. Kukaan ei sano, että et osta sitä kolttua tai harrasta tätä harrastusta. Voin elää omannäköistäni elämää.

Matkoillakin Auli hankkii oman huoneen, jotta voi keittää yöllä puuroa

Minusta on tullut niin kranttu, että matkallakin otan yhden hengen huoneen. Jos tulee vaikkapa yöllä nälkä niin kuin vanhoille ihmisille monesti tulee, ei tarvitse pelätä, että häiritsee muita. Voin nousta ylös vaikka neljältä, keittää puuroa tai lueskella.

Koska minun ei tarvitse siivota kenenkään jälkiä, kotini pysyy järjestyksessä. Tiedän, missä mitäkin on. Minun ei tarvitse etsiä tavaroita.

Näin vanhemmiten hirvittävän hyvä juttu on se, että pystyn säilyttämään itsenäisyyteni. Minulla on naispuolisia tuttavia, joiden miehet ovat aina hoitaneet perheen hankinnat ja raha-asiat. Kun mies kuolee, naiset eivät osaa täyttää edes veroilmoitusta tai viedä autoa huoltoon.

Kodissani minulle on tärkeää, ­että mahdun tekemään siellä asioita. Kuuntelen lähes koko ajan klassista musiikkia. Käyn paljon konserteissa ja katson niitä myös televisiosta. Moni miehen kanssa asuva nainen huokaa, ettei kotona saa siunaaman rauhaa, kun urheilu polpottaa telkkarissa.

Nyt kun olen flunssassa, minun ei yksin asuvana tarvitse huolehtia kenestäkään muusta, vaikka toisaalta siinä on se huono puoli, että joudun huolehtimaan itse itsestäni. Kukaan ei käy puolestani kaupassa.”

Lue myös Anna.fi: Yksinasuminen voi olla paras asumisen muoto – mutta yksinasuvia sivuutetaan: ”Tuntuu, että edelleen on häpeä olla ilman parisuhdetta tai asuinkumppania.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2023.