Terveys

Kun Minnalla todettiin vaikea munuaisten vajaatoiminta, ystävä Henna luovutti hänelle toisen munuaisensa: "Itkimme molemmat, sillä helpotus oli niin suuri"

Kun Henna päätti luovuttaa munuaisen ystävälleen Minnalle, hän ei kysynyt lupaa puolisoltaan tai lapsiltaan. ”Selitin asian pojille ja heidän isälleen. Puolisoni sanoi, että häntä pelotti mutta että päätös oli minun", Henna kertoo.

Kolmetoista vuotta sitten Minna Hovi, 54, ja Henna Koski, 42, odottivat kumpikin kaksosia. Kaksosvalmennuksessa kohdatessaan he eivät voineet kuvitella, että tulisivat jakamaan myöhemmin toisenkin elämää mullistavan kokemuksen.

Henna luovutti Minnalle toisen munuaisensa 2.6.2021.

Päivää ennen leikkausta ystävät olivat menneet yhdessä Helsingin ylipistolliseen keskussairaalaan. Hennalta kysyttiin ties kuinka monennen kerran, oliko hän aivan varma asiasta. He kävivät leikkaukset läpi anestesialääkärin ja siirtokirurgin kanssa.

Seuraavana aamuna Henna meni odotushuoneeseen, jossa potilaat ottivat esilääkkeet ja vaihtoivat ylleen sairaalavaatteet.

Leikkaussalissa häntä alkoi jännittää.

”Meinasi tulla itku, mutta hoitaja silitti kättäni.”

Kun Henna heräsi, hänen mielensä oli kirkas, mutta ääni käheä kurkussa olleen hengitysputken takia. Hän soitti kotiin ja jäi odottamaan, milloin Minna tulee leikkaussalista. Henna tiesi, että kaikki oli mennyt hyvin hänen osaltaan, mutta ei Minnan tilannetta.

”Odotus oli hirveää. Kun kahden tunnin kuluttua sitten näin, että Minnan sänky kuljetettiin ohitseni, minulta pääsi itku. Olimme päässeet tähän asti. Se helpotti.”

Kun Minna heräsi, hänelle kerrottiin, että siirretty munuainen oli alkanut toimia heti ja että munuaisarvot olivat viitearvojen sisällä.

”Olin tokkurassa ja mietin, ­voiko tämä oikeasti olla totta ja mennä näin hyvin.”

Henna ja Minna olivat sairaalassa samalla osastolla mutta eri huoneissa. Jo seuraavana päivänä Henna pääsi katsomaan Minnaa. Minnan leikkaus oli isompi, ja toipuminen kesti kauemmin.

”Kohtaaminen oli tunteikas. Itkimme molemmat, sillä helpotus oli niin suuri”, Minna sanoo.

Lue myös: Kuolleen veljen elimet pelastivat lapsen

Äiti oli sairastanut, nyt sairastui velikin

Kun Minna odotti kaksostyttöjään vuonna 2009, havaittiin, että hänen munuaisarvonsa olivat kohonneet. Asialle ei löydetty selitystä, mutta Minna jäi työterveyshuollon tarkkailuun.

Syksyllä 2018 vuositarkastuksessa huomattiin, että munuaisarvot olivat koholla. Minnalla todettiin vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Tuolloin myös Minnan veli oli tarkkailussa samasta syystä. Heidän äidillään oli ollut munuaissairaus, johon hän kuoli 61-vuotiaana.

Minna otti yhteyttä perinnöllisyysklinikalle. Ei voinut olla sattumaa, ­että kolmesta sisaruksesta kaksi sairasti samaa tautia, johon äiti oli kuollut. Selvisi, että kyseessä oli sama perinnöllinen MUC1-geeni. Se aiheut­taa sairastumisen aikuisiällä.

Minnalla on kolme tytärtä, ­vanhin 24-vuotias. On ollut puhetta, että hän voisi mennä tutkimuksiin. Sairauden varhainen tunnistaminen saattaa auttaa, koska muun muassa ruokavaliolla voi vaikuttaa jo etukäteen sen etenemiseen.

”On epätodennäköistä, että kukaan lapsistani ei olisi saanut tätä geeniä.”

Minnan veli sai munuaisen lokakuussa 2021 elinsiirtolistalta.

Sovittu siirto peruuntui viime hetkellä

Syksyllä 2018 Minna kävi ensimmäisen kerran munuaispoliklinikalla. Lääkäri, joka oli hoitanut myös hänen äitiään, totesi, että dialyysi pitäisi aloittaa noin vuoden sisällä. Minna huolestui.

”Äitini oli käynyt dialyysissä ja ehti saada kaksi siirrännäistä, joista kumpikaan ei toiminut kovin hyvin. Olin nähnyt huonoimman mahdollisen tapahtuvan.”

Minna tiesi, ettei ollut varmaa, saako hän siirrännäisen ja auttaako se. Hän alkoi valmistautua dialyysiin.

Minna oli nähnyt, mitä dialyysi tarkoitti. Äiti oli ajanut kolmena päivänä viikossa sairaalaan 4–5 tuntia kestävään hemodialyysiin, jossa veri puhdistetaan kuona-aineista ja ylimääräisistä nesteistä.

Minna halusi lykätä dialyysiä niin pitkälle kuin mahdollista, koska se hankaloittaisi elämää. Hän noudatti lääkärin ohjeistamaa ruokavaliota, jossa hän vältti ruista, lihaa, maitotuotteita ja ylipäätänsä kaikkea, missä on fosfaattia.

Munuaisen siirtoa alettiin selvittää syksyllä 2019. Nykyään on mahdollista päästä elinsiirtolistalle jo ennen dialyysin aloittamista.

Samalla otettiin esille luovuttamismahdollisuus, josta Minna kertoi lähipiirilleen. Hänen puolisonsa ei voinut terveysongelmiensa takia olla luovuttaja, mutta Minnan lapsuudenystävä Katri halusi luovuttaa munuaisensa.

Luovuttajan ja vastaanottajan terveydentila ja yhteensopivuus selvitetään tarkasti. Luovuttajan pitää olla terve ja kudostyyppien yhteensopivat. Myös psyykkinen puoli tutkitaan huolella.

Katrin munuainen piti siirtää Minnalle maaliskuussa 2020. Kun Minna meni sairaalaan ja siirtoa varten annettava esilääkitys oli jo aloitettu, havaittiin, että hänen verensä vasta-aineet olivat nousseet. Siirto olisi riskialtis.

”Se oli järkytys. Asiaa oli selvitelty jo yli puoli vuotta, ja ongelma ilmeni loppumetreillä. Lääkärit eivät osanneet selittää syytä eivätkä olleet törmänneet vastaavaan aikaisemmin.”

Dialyysia myös lomamatkalla

Minnan dialyysi aloitettiin touko-­kesäkuun vaihteessa 2020.

Dialyysejä on kahta tyyppiä: hemodialyysi, joka tehdään veriteitse, ja vatsakalvodialyysi, joka tehdään vatsaan asennettavan putken avulla vatsakalvon kautta. Minna valitsi vatsakalvodialyysin, jonka hän saattoi tehdä itse kotona yöaikaan.

”Halusin elää myös muuta elämää ja pitää sairauteni sivuosassa.”

Dialyysi vaati kuitenkin säännöllistä elämää ja suunnitelmallisuutta. Dialyysinesteitä oli kotona pahvilaatikoittain, ja niitä kuljetettiin mukana. Kun perhe ajoi lomalle Lappiin, Minna teki matkan ajan dialyysiä.

Yöllä dialyysikoneen hurina ja hoidosta johtuvat kivut ja suonenvedot haittasivat nukkumista.

Kummankin lapset tarvitsevat äitejään

Henna ja Minna olivat pysyneet ystävinä kaksosten ­syntymästä asti. Ensin Henna tiesi vain, että Minnalla oli häiriöitä munuaisarvoissa ja että hänen piti välttää tiettyjä ruokia.

”En aluksi tajunnut, että dialyysi oli niin lähellä. Mutta kun Minna kertoi äidistään, aloin huolestua”, Henna sanoo.

Henna oli miettinyt munuaisen luovuttamista ystävälleen jo ennen kuin Katri tarjoutui avuksi. Kuullessaan, että siirtosuunnitelma oli mennyt pieleen, hän päätti toimia.

”Kyse ei ollut edes ystävyydestämme, vaan siitä, että meillä oli samanikäiset lapset. Minun lapseni tarvitsevat äitiä, niin myös Minnan.”

Minnasta olisi tuntunut vieraalta kysyä itse jotakuta luovuttajaksi.

”Olin valmis munuaisen luovutukseen, kun Henna kertoi halustaan. Olen nähnyt, miten äitini kävi. Dialyysin kanssa kunto heikkenee ajan myötä ja voi tulla muita sairauksia.”

Lue myös Anna.fi: Elinluovuttaja voi pelastaa kuuden ihmisen hengen

Pettymys sai varovaiseksi

Loppukesällä 2020 Henna soitti elinluovutuskoordinaattorille. Hänelle tehtiin perushaastattelu ja määrättiin kokeita, joita jatkettiin pitkin talvea ja kevättä. Kumpikin tiesi, että kaikki loppuu, jos tulee jokin häiriö.

Hennan perhe tiesi asiasta.

”En kysynyt lupaa, mutta selitin asian pojille ja heidän isälleen. Puolisoni sanoi, että häntä pelotti mutta että päätös oli minun.”

Minna ei seurannut Hennan kokeiden edistymistä aktiivisesti, koska hän oli jo pettynyt kerran.

”Ennen kuin saimme tietää, että siirto on mahdollinen, emme juuri puhuneet asiasta”, Minna sanoo.

”Ajattelin, että Minna suojeli ­itseään. Kun keväällä tuli tieto, että olen sopiva, kävimme tulokset läpi”, Henna kertoo.

Korona oli siirtämässä leikkausta syksyyn, sillä sitä varten tarvittiin teho­hoitopaikka, ja niitä oli koronaviruksen takia vähän.

Huhtikuussa 2021 tuli tieto, että 2.6. olisi vapaa paikka. Tuletteko?

”Olin kuin puulla päähän lyöty, kun sain tietää, että Henna on sopiva ja ­että leikkausaika on varattu. Kävimme kävelyillä ja keskustelimme. Monta kertaa kysyin, oliko hän ihan varma. Minulle oli tärkeää käydä asiaa läpi sitten, kun selvisi, että sen kanssa voidaan edetä”, Minna muistelee.

”Sanoin Minnalle, että kun olemme tähän asti tulleet, menemme loppuun asti”, kertoo Henna.

Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä

Leikkauksen jälkeen Henna oli sai­rauslomalla kolme viikkoa. Luovuttajalle leikkaus ei ole sairaus, eikä työnantajan tarvitse lain mukaan maksaa hänelle palkkaa. Hennan työnantaja S-pankki tiesi tilanteen ja maksoi palkan.

Sen sijaan Minnan ensimmäisen luovuttajan Katrin työnantaja ei olisi maksanut hänelle palkkaa, vaikka tämä on terveydenhuoltoalan ammattilainen.

”Elävältä luovuttajalta tehtävä siirto on luovutuksen saajalle paras vaihto, siirto voidaan suunnitella etukäteen ja munuainen tulee elävältä ihmiseltä. Siksi ihmetyttää, ettei asiaa tuoda enemmän esille eikä yhteiskunta tue luovuttajaa rahallisesti paremmin”, Minna sanoo.

Siirron jälkeen Minna kävi tarkastuksessa ensin viikon, sitten kahden viikon välein ja puolen vuoden kuluttua kahden kuukauden välein. Ensimmäisen vuoden jälkeen tarkastus tehdään kerran vuodessa. Munuaisen tilanne tarkastetaan koepalalla.

Hennalla oli vuositarkastus kesäkuussa, ja seuraava on viiden vuoden päästä.

Nyt Minnan munuaisen siirrosta on kulunut toista vuotta, ja kaikki näyttää hyvältä. Minna on käynyt vuoden alusta asti jälleen kokopäivätöissä. Hän ei myöskään enää tarvitse päiväunia jaksaakseen iltaan asti ­kuten dialyysin aikana.

Hyljintäreaktioita ei ole ollut, ja Minna uskaltaa olla varovaisen optimistinen. Hän syö hyljinnänestolääkkeitä, jotka aiheuttavat erilaisia sivuoireita. Ne esimerkiksi lisäävät syöpäriskiä. Hänelle oli järkytys, ­että hiukset alkoivat lähteä, ja lopulta ne oli pakko leikata lyhyiksi.

”Hiukset ovat minulle naisena tärkeä asia, mutta lopulta ne ovat kosmeettinen juttu. Olen hengissä ja saan elää”, Minna sanoo nyt.

Hennalla erityinen paikka Minnan sydämessä

Hennalle selvisi tutkimusten yhteydessä, että hänellä on ”supermunuaiset”. Hänellä on ollut varaa antaa niistä toinen, koska viitearvot ovat kohdallaan yhdenkin munuaisen kanssa.

”En ole ollut huolissani itsestäni enkä ole enää huolissani Minnastakaan. En mieti siirrännäistä, se on nykyään Minnan elin. En kanna vastuuta, sillä en voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten pitkään se toimii.”

Munuaisen siirto kyllä sitoo heitä yhteen entistä tiiviimmin.

”Hennalla oli jo tätä ennen erityinen paikka sydämessäni. Ajattelen myös, että tyttärieni sydämissä on tietty paikka sille, että hän on tehnyt asian, joka on heidän elämässään merkittävää”, Minna sanoo ja katsoo Hennaa.

Lahjan vastaanottajana Minnalla on suurin huoli siitä, että Hennalle sattuisi jotain.

”Kuinka huono omatunto ­minulla olisi loppuelämäni siitä, että hän antoi minulle tämän lahjan? Olenko itsekäs, kun otan sen vastaan? Poden tavallaan kiitollisuudenvelkaa, mutta olen ymmärtänyt, ettei Henna halua sitä.”

Henna tahtoo, että he menevät eteenpäin ja elävät normaalisti.

”En halua, että otamme aina hiljaisen hetken munuaiselle.”

Siirron yksivuotispäivänä he kävivät yhdessä syömässä hyvin ja muistelivat vuoden takaisia tunnelmia ja tapahtumia. Minna sitä ehdotti ja tarjosi.

”Millään en tätä lahjaa voi korvata enkä yritäkään. Olen kiitollinen ihanasta ystävästä, saamastani lahjasta ja siitä, että saan jatkaa elämääni äitinä, kuten Henna toivoi.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 21/2022