Terveys

Sari, 40, ei vuosiin suostunut myöntämään itselleen, että sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä – salasi diagnoosin jopa puolisoltaan

Kaksisuuntainen mielialahäiriö syöksi Sari Ollilan, 40, syviin masennuskausiin. Maniavaiheessa hän taas saattoi puunata lasten DVD-levyjä desinfiointiaineella keskellä aamuyötä. Sairauden hyväksymisen myötä elämä on muuttunut paljon paremmaksi.

”Ensimmäisen kerran minulla oli pitkä masennusjakso yläkouluikäisenä. Koin sen johtuvan etäisestä isäsuhteestani. Kävin juttelemassa koulukuraattorin kanssa, mutta sen kummempaa apua en saanut. Jossakin vaiheessa masennus helpotti itsestään, ja elämä alkoi tuntua taas vauhdikkaammalta.

Sama toistui seuraavien vuosien aikana monta kertaa. Masennusjaksojen aikana soitin moneen eri paikkaan ja yritin päästä hoitoon siinä onnistumatta. Suomessa ei ole helppoa saada masennukseen apua.

Kun olin 27-vuotias, iski siihen mennessä pahin masennusjakso. Elämästäni hävisivät kaikki värit, ja minusta tuntui, että kävelin päivästä toiseen harmaassa suossa. Kaikki tuntui yhdentekevältä, eikä tilanteesta tuntunut olevan ovea ulos.

Silloin sain ajan lääkärille, joka määräsi minulle masennuslääkettä. Otin sen helpottuneena vastaan. Huomasin kuitenkin pian, että lääke ei sopinut minulle. Olin jatkuvasti ärtynyt, räjähtelevä ja hankala. Kun kerroin kokemuksistani lääkärille, hän sanoi, että oireeni viittaavat siihen, että minulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Lue myös: Psykologi Outi Olani on kokenut ulosoton ja vaikean masennuksen – nyt hän neuvoo, miten epäonnistumiset käännetään voitoksi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö todetaan

Tutkimusten jälkeen minulla ­todella diagnosoitiin kaksisuuntainen ­mielialahäiriö ja lääkitykseni vaihdettiin mielialatasaajaan. Aloin käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Tilanne oli minusta kummallinen, sillä minulla ei ollut sairaudentuntoa. Ajattelin, että olen aivan terve ja mielialan laskemis- ja kohoamisvaiheet kuuluvat normaaliin elämään. Diagnoosista en kertonut läheisilleni, en edes silloiselle aviomiehelleni.

Lääkärin määräämää lääkettä käytin puoli vuotta, mutta sitten minusta alkoi tuntua, että se oli muuttanut elämäni jo liian tasaiseksi. En kokenut enää iloa, rakkautta, vihaa tai kiukkua, vaan kaikki tuntui loputtoman tasapaksulta. Päätin omin päin lopettaa lääkkeen. Masennus palasi jo muutaman viikon jälkeen, ja jouduin taas etsimään apua.

Samanlaista kierrettä elin muutaman vuoden ajan. Kun kaikki tuntui olevan hyvin, lopetin lääkkeet. Kun huono olo väistämättä palasi, menin takaisin lääkäriin.

Iso käännekohta elämässäni tapahtui nelisen vuotta diagnoosin saamisen jälkeen. Pääsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiville tarkoitettuun oirehallintaryhmään, jossa opin paljon uutta. Muiden tarinoita kuullessani uskalsin tunnustaa itselleni, että sairastan samaa sairautta. Silloin aloin käyttää lääkkeitä säännöllisesti.

Kerroin sairaudestani vihdoin myös miehelleni ja lapsilleni. Kukaan ei ottanut tietoa dramaattisesti. Mieheni kommentoi vain, että diagnoosi selittää käytöksessäni monta asiaa.

Oikea lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön löytyy

Vuosi 2015 oli poikkeuksellisen raskas. Moni läheinen kuoli yllättäen. Lääkitystäni yritettiin saada kohdalleen, mutta se ei onnistunut. Kun olin masentunut, olin todella alamaissa. Manian eli mielialan kohoamisjakson aikana taas pursuin energiaa ja saatoin esimerkiksi desinfioida lasten DVD-levyjä kolmelta aamuyöllä.

Loppuvuodesta voin todella huonosti. Masennuksen ja manian jaksot tulivat välillä päällekkäin. Lisäksi minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Silloin päädyin ensimmäistä kertaa psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Sairaalassa osaava henkilökunta piti minusta huolta, ja apua oli jatkuvasti saatavilla. Tunsin oloni turvalliseksi.

Seuraavien vuosien aikana olin välillä kotona, välillä sairaalassa. Se oli rankkaa aikaa. Jäin ensin töistä sairauslomalle ja myöhemmin sairauseläkkeelle. Lisäksi mieheni ilmoitti, että hän haluaa erota.

Viimeisen, lyhyeksi jääneen sairaalareissun tein reilu vuosi sitten. Silloin lääkitykseni laitettiin jälleen kerran uusiksi. Uusien lääkkeiden ansiosta olen voinut todella hyvin.

Nykyään arkeni on vähän tylsää, mutta niin sen kuuluu ollakin. Stressi ja epäsäännölliset elämäntavat laukaisevat oireeni. Syön, liikun ja nukun säännöllisesti. Pyrin viettämään laatuaikaa lasteni, uuden miesystäväni ja ystävieni kanssa. Arkeen iloa tuo myös jackrussellinterrierini Sylvi.

Minua harmittaa, että psykiatrisiin sairauksiin liittyy usein voimakas stigma, minkä takia ihmiset eivät puhu niistä. Oikeasti me kaksisuuntaiset emme ole ollenkaan niin kummallisia ihmisiä kuin muut monesti kuvittelevat.

Lue myös Anna.fi: Parisuhde kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa voi olla raskas muttei mahdoton