Terveys

Satu, 42, sai rajun myyräkuumeen ja joutui sairaalaan: ”Aloin itkeä lääkärille, etten enää kestä”

Satu Talvio ehti potea myyräkuumetta tuskallisesti kaksi viikkoa ennen diagnoosia. Hän ei osannut arvata, että tartunta on peräisin uuden kodin ulkovarastosta.

Myyräkuume on punaruskean metsämyyrän levittämä tauti, joka ei tartu ihmisestä toiseen. Tauti on usein oireeton tai lievä, eikä se johda tutkimuksiin. Joskus myyräkuume voi kuitenkin oireilla rajusti. Niin kävi Satu Talviolle, 42.

Kahdeksan vuotta sitten Satu osti miehensä Tuukan kanssa vanhan talon Kanta-Hämeestä. Helmikuussa he siivosivat taloa ja pihalla olevaa ulkovarastoa, jossa säilytettiin polttopuita. He eivät kuitenkaan muuttaneet taloon vielä asumaan.

Satu asui siihen aikaan Helsingissä ja oli juuri valmistautumassa biologian pääsykokeisiin. Maaliskuussa hänen olonsa muuttui todella huonoksi.

Lue myös: Myyräkuume uhkaa huolimatonta mökin siivoojaa – tunnista vaaranpaikat ja taudin oireet

Myyräkuume vei ambulanssilla sairaalaan

”Minulle nousi korkea kuume, ja aivoni tuntuivat puutuneilta. Lukiessa en nähnyt kunnolla kirjaimia enkä ymmärtänyt lukemaani.

Menin terveysasemalle, jossa tehtiin erilaisia testejä, mutta niistä ei löytynyt mitään. Lääkäri kehotti lepäämään ja ottamaan oireiden lievittämiseksi Buranaa. Seuraavina päivinä oloni huononi entisestään. Tulehduskipulääke sai ruumiinlämpöni heittelemään. Lääke laski kuumetta hetkeksi, ja pian se kohosi taas korkealle. Minulla oli myös lihaskipuja.

Heikosta olosta huolimatta sinnittelin kotona melkein pari viikkoa. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä oireet johtuivat. Miehelleni sen sijaan tuli mieleen myyräkuume. Hänen kotiseudullaan Kanta-Hämeessä tauti oli tuttu, ja hän tiesi, että se tarttuu muun muassa ulkovarastoista, joissa on kuivunutta metsämyyrän virtsaa.

Siinä vaiheessa oloni oli jo niin kammottava, että minun oli pakko raahautua lähimpään terveyskeskukseen. Olin kuumeesta lopen uupunut. Aloin itkeä lääkärille, etten enää kestä. Samalla kerroin epäilystäni, että tauti saattaa olla myyräkuumetta.

Lääkäri otti epäilyni heti vakavasti ja lähetti minut ambulanssilla sairaalaan. Siellä minut laitettiin tiputukseen, sillä kehoni oli pahasti kuivunut. Minulta otettiin myös verikoe, josta tutkittiin, oliko veressäni vasta-aineita myyräkuumetta aiheuttavalle Puumala-virukselle.

Lisäksi minut vietiin pyörätuolissa keuhkokuvaukseen. Se tuntui dramaattiselta, sillä olen ammatiltani puistorakentaja ja olen aina ollut hyvässä fyysisessä kunnossa.

Pääsin kotiin illaksi. Lääkäri kertoi, että myyräkuume-epäilyn takia sain käyttää kuumelääkkeenä vain parasetamolia. Myyräkuumeessa tulehduskipulääke on haitallinen.

Lue myös Seura.fi: Parasetamoli on turvallinen lääke koronavirustaudissa – WHO ei suosittele ibuprofeiinia

”Juuri kun luulin olevani paranemassa, iski elämäni pahin päänsärky”

Muutamaa päivää myöhemmin lääkäri varmisti, että minulla todella oli myyräkuume. Hän myös kertoi, että tautiin ei ole parantavaa lääkettä, vaan se täytyy vain sairastaa pois.

Sain diagnoosin hyvin myöhään, sillä kenellekään ei ollut aikaisemmin tullut mieleen, että voisin sairastaa myyrä­kuumetta. Tauti voi olla Helsingissä harvinainen, ja olin sairastunut epätyypilliseen vuodenaikaan, sillä tartunnat ovat yleisimpiä syksyllä.

Parasetamoli-lääkityksen avulla ruumiinlämpöni alkoi pysyä tasaisempana ja oloni kohentui vähitellen. Vielä oli kuitenkin jäljellä yksi takapakki. Juuri kun luulin olevani paranemassa, minuun iski elämäni pahin päänsärky. Samalla minusta tuntui kuin joku olisi puukottanut minua niskan ja hartioiden alueelle. Onneksi kivut kestivät vain päivän ja hävisivät sitten.

Lue myös: Kuumeen hoito kotikonstein – lääkäri neuvoo oikean hoidon

Myyräkuume jätti vahvan jäljen

Kun tauti vihdoin oli ohi, olin huojentunut, että olin hengissä. Se oli erikoinen tunne, sillä olin vielä nuori enkä ollut aikaisemmin kokenut kuoleman läheisyyttä.

Kolme viikkoa sairastumisen jälkeen palasin takaisin puistonrakennustöihin. Olo oli kuitenkin heikko vielä monta viikkoa jälkeenpäin.

Vasta sairastumisen jälkeen olen ymmärtänyt, miten tärkeitä tukijoukot ovat elämässä. Koska mieheni ei asunut Helsingissä, äitini kävi hoitamassa minua ja tuomassa ruokaa. Ilman häntä en olisi pärjännyt. Kun lapsena pidin äidin hoivaa itsestäänselvyytenä, aikuisena osasin olla siitä kiitollinen. Kokemus lähensi meitä entisestään.

Myyräkuume jätti minuun vahvan jäljen. Tiedän, ettei sitä voi saada enää uudestaan, mutta yhä kammoan metsämyyrän virtsan hajua. Aiomme remontoida ulkovaraston kesähuoneeksi niin, että rakennamme sinne lattian. Silloin metsämyyrillä ei ole sinne enää asiaa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2020.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Satu, 42, sai rajun myyräkuumeen ja joutui sairaalaan: ”Aloin itkeä lääkärille, etten enää kestä”

Saara

Sukulaispoika kuoli verenmyrkytykseen kun lääkäri makuutti sairaalassa myyräkuumediagnoosilla….

Kolmas kerta toden sanoo?

Kaikissa myyräkuumetta käsittelevissä lehtijutuissa sanotaan, ettei myyräkuumetta voi saada toista kertaa. Kyllä voi. Itse olen sen sairastanut kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla samoilla oireilla, verikokein vahvistetusti. Toisella kerralla jouduin sairaalahoitoon ja jopa siellä sanottiin, ettei kahteen kertaan sairastuminen ole yleistä, muttei myöskään harvinaista. Tapauksia tunnetaan kyllä.

Oireet olivat molemmilla kerroilla voimakkaat ja helposti tunnistettavissa. Onneksi osaava lääkäri määräsi labrakokeisiin aiemmasta kerrasta huolimatta.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.