Sattumus koiralenkillä paljasti Pian, 58, osteoporoosin – yksi sairauden merkki oli jäänyt huomaamatta
Pia Puumalaisella ei tietääkseen ollut osteoporoosin riskitekijöitä: hän ei tupakoinut, ei syönyt kortisonia, oli aina liikkunut paljon. D-vitamiiniakin hän uskoi saavansa riittävästi.
Rannemurtuma paljasti Pia Puumalaisen osteoporoosin. Ensimmäinen viite luuston heikentymisestä oli jäänyt häneltä huomaamatta: madaltunut nikamaväli selässä ja siitä seurannut pituuden lyhentyminen.
”Vuosi sitten keväällä olin metsälenkillä tyttäreni koiran kanssa. Kun olimme tulossa kotiin, halusi Santra vielä nuuskaista pientä kuusta. Koira oli minulla fleksissä kiinni, ja kun se kiersi kuusen ja kiskaisi samalla kovaa, kompastuin ja kaaduin.
Kaatuminen oli siitä ilkeä juttu, että rojahdin käteni päälle ja ranteeni taittui. Kun pääsin hoitoon, todettiin, että ranne täytyy vetää takaisin paikoilleen. Samalla vääntyneestä ranteesta otettiin kuvat.
Murtumahan sieltä löytyi, ja ranne pantiin pakettiin. Sairaalan seinältä olin bongannut ilmoituksen, jossa hoitava yksikkö tarjosi luuntiheysmittauksia muun muassa pienienergisen murtuman saaneille. Se tarkoittaa murtumaa, joka on sattunut seisaaltaan kaaduttaessa tai alle metrin korkeudelta pudottaessa.
Tarjouduin mukaan. Kun ranteen kipsihoito oli ohi, sairaalasta soitettiin ja pyydettiin tutkimuksiin.
Luitteni tiheys mitattiin DXA-kuvantamislaitteella, joka on eräänlainen röntgenkoje.
Jo ennen luuntiheysmittausta paljastui jotakin, mitä en aluksi tahtonut uskoa. Olen koko aikuisikäni ollut 168 senttiä pitkä, mutta nyt kävi ilmi, että olinkin lyhentynyt puolitoista senttiä. Sekin antoi viitteitä siitä, että luissani ei kaikki ollut ihan kohdallaan.”
Lue myös: Osteoporoosi painaa kumaraan – tiedätkö oman pituutesi?
Madaltunut nikamaväli – ”Siksi siis olin kasvanut alaspäin”
”Minulla diagnosoitiin osteoporoosi. Mittaus havaitsi paitsi rannemurtuman, myös yhden nikaman madaltumisen alaselässä – siksi siis olin kasvanut alaspäin. Diagnoosi oli yllätys mutta ei varsinaisesti järkytys.
Minulla ei ollut altistavia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi tupakointi, liian vähäinen liikunta ja suun kautta pidempään otetut kortisonikuurit. Toisaalta muistan, että äitini oli kerran kaatunut jäällä ja murtanut pahasti kyynärpäänsä, mutta ei siihen aikaan osattu epäillä osteoporoosia. Sairaudella tiedetään olevan vahva perinnöllinen tausta.
Miksi sitten sairastuin, sitä ihmettelen vielä tänä päivänäkin. Olen aina ollut liikkuvaista sorttia ja syönyt paljon esimerkiksi kalaa. Kalasta uskoin ammentavani riittävästi myös D-vitamiinia, jota luusto tarvitsee kalsiumin imeytymiseen. D-vitamiinilisän olin aloittanut vuosi ennen diagnoosia.”
Osteoporoosilääkitys vähentää luuston haurastumista
”Olipa sairauteni syyt mitkä tahansa, peittoon ne jäivät. Sen sijaan minun oli nyt alettava pitää itsestäni entistäkin parempaa huolta. Otan päivittäin D-vitamiini-kalsiumtabletin. Lisäksi minulle määrättiin reseptilääke alendronaatti, joka vähentää luuston haurastumista ja ehkäisee murtumariskiä. Lääketabletin nappaan vain kerran viikossa.
Luustoni kuntoa mitataan seuraavan kerran kahden tai kolmen vuoden päästä. Minulla on pieni pelko siitä, että myös lannerangassani saattaa olla jotakin vialla. Toinen lonkkani ei oikein kestä tietynlaista nukkuma-asentoa, ja epäilen, että sieltä saattaa vielä löytyä vikaa.
Liikun edelleen runsaasti. Käyn kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja harrastan asahi-voimistelua. Talvella käyn avannossa ja päälle kerrytän reippaasti arkiaskelia, kesäkaudet pyöräilen.
Rannettani olen kuntouttanut fysioterapiassa. Vaikka vaurioituneen ranteen puristusvoima on edelleen heikompi kuin toisen ranteen, teen koko ajan töitä sen eteen, että myös murtunut ranne voimistuisi.
Kiinnitän myös entistä enemmän huomiota syömisiini. Katson, että saan päivittäin tarpeeksi proteiinia, kuten kalaa ja kanaa, sekä kasviksia. Aamupalalla syön puuroa, marjoja, maitoa, leipää ja muutaman siivun juustoa. Näistä kaikista kerään osan tarvitsemastani D-vitamiinista ja kalsiumista.”
Kurssilta tasapainon hallintaa ja vertaistukea
”Tuoreena osteoporootikkona päätin lähteä Luustoliiton kurssille. Sieltä olen ammentanut valtavasti tietoa ja konkreettisia vinkkejä sairauteni omahoitoon. Kurssilla esimerkiksi opetellaan tasapainon hallintaa, jotta kaatuessa osaisimme korjata ajoissa asentoamme. Kurssin myötä olen myös oivaltanut, että en ole kokemuksineni yksin.
En anna osteoporoosin estää minua. Elämäni on hyvällä mallilla, ja työni tilitoimiston palkanlaskijana pystyn edelleen hoitamaan normaaliin tapaan. Vastikään olin silmäleikkauksessa, jossa silmiini vaihdettiin uudet mykiöt. Nyt näen liikkua ulkonakin ongelmitta.
Ja mitä tyttäreni koiraan tulee, meillä on Santran kanssa edelleen lämpimät välit. Lenkeillä pidän Santran lähellä ja katson, ettei se pääse enää kiskomaan rajusti.”
Lue myös Anna.fi: Luusto rakastaa tätä hyppytreeniä – helppo 6 liikkeen jumppa tuo tehokkaasti hien pintaan
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Sattumus koiralenkillä paljasti Pian, 58, osteoporoosin – yksi sairauden merkki oli jäänyt huomaamatta