Neljän lapsen äiti Heini tekee jopa 26 tunnin vuoroja helikopterilääkärinä – näin arki pyörii
Heini Harve-Rytsälä on yhdistänyt neljän lapsen äitiyden ja vaativan työn helikopterilääkärinä. Mitä hän ajattelee äitiyteen kohdistuvista paineista?
Tuusulalainen Heini Harve-Rytsälä, 43, on neljän lapsen äiti, joka tekee vaativaa työtä ensihoitolääkärinä. Välillä hallinnolliset työpäivät kestävät kahdeksasta neljään, välillä on 12–26 tunnin pituisia vuoroja helikopterissa. Työssään hän kohtaa usein kuolemaa.
Kun työvuorossa on sattunut jotain ikävää, Heini saattaa mainita siitä lapsilleen töistä tullessaan – vaikkapa että äidin ikäinen ihminen kuoli työvuoron aikana ja nyt äiti on allapäin. Silloin lasten ei tarvitse miettiä, mikä on vialla.
”Omaa tunnetilaa ei kuitenkaan pysty peittelemään. Sen tarkempia yksityiskohtia en heille kerro”, Heini sanoo.
Kahden lääkärin perhe
Myös Heinin mies työskentelee lääkärinä ja tekee myös ajoittain pitkiä työvuoroja. Pariskunnan lapsista nuorin on päiväkoti-iässä, vanhin on yläkouluikäinen.
Koska molemmat vanhemmat tekevät työtä, jossa joutuu valvomaan, he ovat sopineet järjestelyjä eri tilanteisiin. Pääperiaate on, että molemmat eivät valvo, jos lapsella on vaikkapa painajaisia tai kasvukipuja. Se, kumpi sillä hetkellä tarvitsee enemmän unta, voi laittaa korvatulpat korviin ja mennä nukkumaan.
Perheen arki vaatii myös tarkkaa suunnittelua ja sen hyväksymistä, että suunnitelmat voivat muuttua. Lisäksi tukiverkoston pitää olla vahva.
Vahvojen naisten ja miesten mallit
Alusta alkaen vanhempainvapaat on jaettu perheessä puoliksi. Esikoinen oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kun Heini meni töihin ja mies jäi kotiin.
”Sain kuulla puolitutulta ihmettelyä, miten voin hylätä lapseni. Mieheni taas kuuli ihastelua siitä, miten hyvä isä hän on, kun jää kotiin. Häntä nauratti, että eipä kukaan tainnut minua kehua silloin hyväksi äidiksi, kun jäin lapsen kanssa kotiin!”
Suvun malli on vaikuttanut Heinin valintoihin. Lasikatot on rikottu jo sukupolvia sitten.
Heini kertoo isoisästään, joka oli kolmivuotiaana viidestä lapsesta vanhin. Isoisän äiti kouluttautui suurperheestä huolimatta kätilöksi ja meni töihin.
Aikuisina myös isoisän siskot kouluttautuivat, vieläpä ammatteihin, jotka olivat 1900-luvun alussa naisille poikkeavia. Yhdestä tuli lääkäri, toisesta teologi, kolmas luki maa- ja metsätaloustieteitä.
Heinin lapsuuden perheessä molemmat vanhemmat kävivät töissä ja osallistuivat arjen pyörittämiseen ja ruoanlaittoon.
”Olen kasvanut ajatukseen, että äidit ja naiset voivat olla mitä haluavat, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Perheessä kaikki osallistuvat lastenhoitoon sukupuoleen katsomatta. On ollut sekä vahvojen naisten että miesten malleja. Puolisoni kanssa olemme yhdessä vahvoja.”
Edelleen useimmissa perheissä äiti jää pitkäksi aikaa kotiin lasten kanssa.
”Sekin on arvokasta. Tasa-arvoa on se, että hyväksytään erilaisia valintoja,” Heini sanoo.
Lue myös Anna.fi: Suvun menneisyys vaikuttaa itsetuntemukseen – kysy itseltäsi ainakin nämä kysymykset
Keskinkertaisuus on avain jaksamiseen
Täydellisen äitiyden vaatimukset kannattaa Heinin mielestä jättää omaan arvoonsa. Ensimmäisen lapsen kanssa hän kuunteli herkällä korvalla muiden näkemyksiä, nykyään hän kiinnittää niihin vähemmän huomiota.
Lapset ovat saaneet viettää vapaasti aikaa kavereidensa kanssa sen sijaan, että vapaa-aikaa olisi täytetty harrastuksilla. Jos joku lapsista on jotain harrastusta toivonut, vanhemmat ovat pyrkineet sen mahdollistamaan.
”Jaksamisen avain on ollut keskinkertaisuuteen ja epätäydellisyyteen tyytyminen. Meidän olohuonettamme ei voisi esitellä sisustuslehden kuvissa, mutta lapset ovat olleet tyytyväisiä, kun siellä on voimistelurenkaita, joogakangasta ja kiipeilytankoja”, Heini naurahtaa.
Hän lisää, ettei arvostele vanhempia, jotka panostavat sisustukseen. Jos sisustaminen on tärkeää ja tuo iloa elämään, sehän on hyvä asia. Heini vain ei ehdi pitää zen-henkeä yllä kodissaan. Se on valinta.
”Kaikkea ei voi saavuttaa. Minulla on tämä työ. Ja sitten minulla on ajoittain aika kaoottinen arki neljän lapsen kanssa. Se tuottaa minulle eniten onnea.”
”Luulen, että meihin vanhempiin on sisäänrakennettu se, että koemme ikuista riittämättömyyttä”, Heini sanoo.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Neljän lapsen äiti Heini tekee jopa 26 tunnin vuoroja helikopterilääkärinä – näin arki pyörii