Pinja, 36, hylkäsi vakaan työn konsulttina ja perusti kahvialan yrityksen Laosiin: ”Olen onnellisempi nyt”
Vielä pari vuotta sitten Pinja Puustjärvi loi uraa konsulttina, mutta samalla haaveili yrityksestä Laosin ylätasangoilla. Nyt hän kertoo, miksi urahyppy kahvialan yrittäjäksi kannatti peloista huolimatta.
Kun Pinja Puustjärvi valmistui syksyllä 2014 kansantaloustieteen maisteriksi, hän sai työpaikan bisneskonsulttina. Hän matkusteli ympäri maailmaa, verkostoitui ja oppi bisnesmaailmasta. Palkka oli vastavalmistuneelle hyvä, ja McKinseyn konsulttiyhtiö työnantajana maineikas. Kaikki sujui mallikkaasti – ainakin paperilla.
Jollekulle tämä saattoi olla unelmien urapolku, mutta ei Pinjalle. Siksi hän päätti irtisanoutua alkuvuonna 2018 tehtävästään ja aloittaa oman firman kahvialalla Kaakkois-Aasian Laosissa. Slow Forest Coffee perustettiin vuonna 2019.
”Kyllä urahyppy suoraan sanottuna pelotti, ja mietin, että onko tässä mitään järkeä. Kaikki kaverini vetivät hirveää urapolkua ja tienasivat paljon rahoitusalalla ja pääomasijoittajina. Itse päätin tehdä jotain ihan muuta.”
Nyt Pinjalla on yhdeksän työntekijää ja 34 laosilaista perhettä, jotka tuottavat yritykselle kahvia Suomen ja Tanskan markkinoille. Yritys on toiminut tähän asti tanskalaisten sijoittajien rahoituksella, eikä toiminta ole vielä kannattavaa. Kasvu näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 2021 yritys voisi pärjätä omillaan, ilman rahoittajien tukea.
Pinja tienaa yrittäjänä alle puolet konsulttina saamastaan palkasta, mutta työn mielekkyys ja merkityksellisyys voittavat hyvän palkan mennen tullen.
”Olen erittäin tyytyväinen, että tein hyppäyksen. Vaikka en tienaa niin paljon kuin konsulttina tienasin, olen paljon onnellisempi, kun olen päässyt tekemään mitä halusinkin alun perin.”
Kiintymys Laosiin muuttui haluksi auttaa
Pinja asui Laosissa ensimmäisen kerran 9–12-vuotiaana, kun hänen vanhempansa muuttivat sinne kehitysyhteistyön perässä. Pinja kävi englanninkielistä koulua, ja perheelle muodostui maassa läheinen ystäväpiiri.
Elämä Laosissa oli rentoa ja sosiaalista. Viikonloppuisin käytiin uima-altaalla tai autoajelulla maaseudulla, tavattiin ystäviä ja perhetuttuja. Kotona asui taloudenhoitaja nimeltä Oon, johon Pinja kiintyi, vaikka heillä ei ollut yhteistä kieltä.
Jo silloin Pinja ymmärsi, että laosilaisessa elämäntavassa on jotain ainutlaatuista, josta me suomalaiset voisimme oppia. Pinjan mieli on harhaillut Laosiin lapsesta saakka.
”Laos on minulle jollain tavalla todella rakas. Siellä elämänmeno on hidasta. Nykyään tuntuu, että kaikki pyrkii siihen, että olisi enemmän rahaa, enemmän sitä ja tätä. Laosissa tehdään vain sen verran kuin täytyy. Sen jälkeen keskitytään perheeseen ja hauskanpitoon. Minusta on hienoa, että he eivät ole niin suorituskeskeisiä”, Pinja kuvailee.
Opiskellessaan Pinja kävi Laosissa jokaisen tilaisuuden tullen. Hän teki Laosissa harjoitteluja konsulttiyrityksille ja kansalaisjärjestöille ja tutki maan metsäkatoa: laitonta metsähakkuuta ja puukauppaa. Aivan kuten hänen vanhempansa olivat tehneet, kun Pinja oli lapsi.
Pinja näki, että hänen rakastamansa seutu kärsi alhaisesta elintasosta ja hakkuiden köyhdyttämästä luonnosta. Asuessaan tutkintojensa välissä vuoden Laosissa hän alkoi ajatella, että liiketoiminnalla näihin ongelmiin voisi vaikuttaa tehokkaammin kuin kehitysyhteistyöllä.
”Minua kiehtoi ajatus vastuullisesta yritystoiminnasta, jolla on joku muu tarkoitus kuin pelkkä rahanteko. Yritystoiminta on vielä kehitysyhteistoimintaa käytännönläheisempää. Siinä pääsee miettimään käytännön ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin.”
Konsultin maailma ei istunut, mutta valmensi yrittäjän rooliin
Opintojensa jälkeen Pinja ei ollut valmis perustamaan omaa yritystään, vaan päätti kerätä kokemusta konsultin ammatista.
”Olen todella iloinen, että sain olla siellä kolme vuotta töissä, mutta oli se suoraan sanottuna todella rankkaa. Työ on todella bisnesorientoitunutta, ilman muita missioita kuin parantaa kannattavuutta.”
Pinjan mielessä konkretisoitui ajatus omasta yrityksestä Laosissa. Pinja halusi, että hänen tuleva yrityksensä suojelisi alueen metsiä ja kohentaisi laosilaisten elinoloja. Kahvinviljely nousi Pinjan mieleen, koska se aiheuttaa Laosissa suuria hakkuita.
Kahvia viljellään Laosissa pääosin puista parturoiduilla aukeilla, joissa ei kasva mikään muu kuin kahvi. Tämä on ekologisesti köyhää ja aiheuttaa ongelmia, kuten tuholaispopulaatioita, joita torjutaan kemikaalein.
”Paljon parempi vaihtoehto on viljellä kahvia metsässä. Puut sitovat biomassaa ja auttavat säilyttämään luonnon monimuotoisuuden, kuten linnut ja hyönteiset. Tuotantomäärät eivät ole yhtä korkeita, mutta sitä kompensoidaan korkeammalla hinnalla. Kun me maksamme viljelijöille ekologisemmasta kasvatustavasta, se sitoo heidätkin metsäkahvin viljelyyn.”
Konsultin työ oli opettanut paljon rahoituksesta, budjetoinnista ja markkinoinnista. Vuoden taustatyön jälkeen Pinjalla oli oma yritys, jota tanskalaiset sijoittajat tukivat.
Lue myös: 5 kysymystä plan b:hen: aloita varasuunnitelman tekeminen näistä
Työn tulos palkitsee
Oma yritys on ollut Pinjalla kovan työn takana. Laosista on täytynyt etsiä yhteistyöhaluiset viljelijät ja levittää sanomaa ympäristöystävällisemmästä metsäkahvista.
Pinja löysi onnekseen kahvialalla parikymmentä vuotta toimineen Bopannan, josta tuli Pinjan ensimmäinen työntekijä.
Laosissa kahviala on hyvin miesvaltainen. Kun Pinja kävi juttelemassa kahvinviljelijöiden kanssa Laosin maaseudulla, Pinjaa luultiin monesti Bopannan harjoittelijaksi. Tämä lähinnä huvitti.
”Ei se minua haittaa. Me emme ole kovin hierarkinen yhteisö.”
Yhteistyökumppanit löytyivät lopulta melko helposti, sillä Slow Forest Coffee maksaa viljelijöille metsäkahvista korkeampaa palkkaa kuin Laosissa yleensä. Halukkaita kahvinviljelijöitä on nyt jonoksi asti.
Lisäksi yritys on tarjonnut joitain etuja, jotka helpottavat viljelijöiden elämää. Yritys maksaa vuoden sadosta 40 prosenttia jo syksyllä ja loput sadonkorjuun jälkeen tammikuussa, jotta perhe ei joutuisi odottamaan palkanmaksua kokonaista vuotta. Hätätilanteisiin on myös perustettu sairaustapausrahasto, josta voi lainata korottomasti rahaa palkanmaksuun asti.
Yritys on saanut hyvän vastaanoton paikallisten keskuudessa. Pieniä merkkejä elintason noususta on jo nyt nähtävissä.
”Laosissa moni asuu heikkotekoisessa puutalossa. Kun ihmiset alkavat rakentaa kunnollisia taloja, joissa on tiilielementtejä, se kertoo siitä, että elintaso on noussut. Nyt olen huomannut, että moni rakentaa näitä taloja. Se on konkreettinen merkki, että teemme jotain oikein.”
Urahyppy pelotti, mutta oli oikea valinta
Pinja on iloinen, että uskalsi hypätä tuntemattomaan työhön peloistaan huolimatta. Nyt hänen ystäväpiirinsä ja pääomasijoittajana Lontoossa toimiva poikaystävänsä näkevät, että Pinja on uudella urallaan omassa elementissään.
Ainoa vaikeus on, että rakastamaansa työtä saattaa tehdä välillä liikaa.
”Kun lähdin tähän, en ymmärtänyt, kuinka työlästä tämä on. Lähdin nollasta enkä tiennyt kahvista mitään. Kun motivaatiota riittää, työtä pystyy tekemään paljon ilman että väsyy. Mutta rajansa kaikella. Ei voi olla 24/7 töissä. Pitää ottaa aikaa itselleen.”
Pinja suosittelee kaikille urahypystä haaveilevalle kokeilemaan siipiään pienen taustatyön jälkeen. Jokainen ansaitsee tehdä työtä, josta nauttii.
”Ehdottomasti kannattaa mennä unelmien perässä. Taustatyö on todella tärkeää, mutta sitä ei tarvitse tehdä liika. Jos ikuisesti vain miettii, teenkö vai en, ei pääse mihinkään.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Pinja, 36, hylkäsi vakaan työn konsulttina ja perusti kahvialan yrityksen Laosiin: ”Olen onnellisempi nyt”