Kolumni: Nuoruutta eletään nyt etänä, eikä se tee nuorille hyvää

Paljon puhutaan siitä, miten talous nousee koronapandemian jälkeen. Entä kuinka nousevat nuoret, kysyy toimittaja Essi Salonen.

Muistatko nuoruudestasi tunteen, että kun et ollut joissain pippaloissa paikalla, olit varma, että siellä tapahtui jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa ja elämäsi oli pilalla, koska et päässyt mukaan? Nuoruus oli yhtä kuin porukkaelämä koulussa ja harrastuksissa, yhteishenki riparilla, ohi on -tunnelmat abiajelulla tai kavaljeerin käsivarsilla keinahtelu vanhojentansseissa.

Nuoruuden pitäisi olla likiolemista. Lähielämää.

Mutta nyt se on kaikkea muuta.

Koronavuonna nuoruus on ollut monelle istumista läppäri sylissä omassa huoneessa. Se on ollut yksinäistä puurtamista abiturienteille, ammattiin opiskeleville ja fukseille yliopistoissa.

Kuka maksaa rajoituksista kovimman hinnan?

Vasta kun pandemian toinen vuosi käynnistyi, alkoi julkisuudessa voimistua äänenpainot, joissa todettiin, että nuoret ihmiset ovat joutuneet maksamaan rajoituksista kaikkein kovimman hinnan.

Jotkut nuoret ovat itse avautuneet sosiaalisessa mediassa, etteivät jaksa enää, vaan keskeyttävät opintonsa. Myös heidän vanhempansa kirjoittavansa tuntevansa voimattomuutta ja surua tilanteen edessä. Nuorten mielenterveyspalvelut ovat niin ruuhkautuneet, että jotkut ovat hädässään hakeutuneet päivystyspoliklinikoille.

Kun pandemia on joskus ohi, miten mennään eteenpäin? Useampi ikäluokka on saanut kovan kolauksen vaiheessa, jossa pitäisi nousta omille siivilleen ja huomata, että ne kantavat.

Paljon puhutaan siitä, miten talous nousee. Entä kuinka nousevat nuoret?

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kolumni: Nuoruutta eletään nyt etänä, eikä se tee nuorille hyvää

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X