Hyvinvointi

Miksi mukavakin elämänmuutos voi tuntua uhalta? Psykologi vastaa

Myönteinenkin elämänmuutos voi tuntua uhalta, sillä aivot pitävät pysyvyydestä. Myös parisuhteelle toisen muuttuminen on kriisi. Muutoksen keskellä tarvitaankin aikaa ja ymmärrystä.

Mitä vielä ehtisin? Mitä kaikkea elämällä olisi minulle annettavana? Nämä ovat tyypillisiä kysymyksiä, joita ihminen ryhtyy pohtimaan keski-iän lähestyessä.

”Uraan liittyvät heräämiset alkavat usein nelikymppisenä. Moni ajattelee olevansa elämän taitekohdassa, jolloin on vielä mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin. Sen sijaan viisikymppisenä monille tulee ihmissuhteisiin ja omaan kasvuun liittyviä muutoksia”, sanoo psykologi ja työterveyspsykologi Outi Pikkuoksa.

Monet ovat siirtymävaiheen edessä, kun lapset varttuvat ja omaa aikaa jää enemmän. Samalla herää uudenlainen tarve toteuttaa itseään.

”Tähän saattaa liittyä kriiseilyä, sisäistä painetta muutokseen. On kaksi vaihtoehtoa: voi lähteä kehittymään uuteen suuntaan tai sitten elinpiiri alkaa kaventua ja piirit pienenevät.”

Lue myös: Ahdistaako jatkuva muutos? Näin vaalit onnellisuutta

Onko muutos kirkastus vai kriisi?

Muutoksen tekeminen vaatii sisäisen motivaation, joka pohjautuu omiin arvoihin ja tavoitteisiin. Usein se on halua kasvaa ihmisenä ja oppia uutta.

Toki kyseessä voi olla myös pakottava ulkoinen tekijä, kuten työttömyys tai terveydentilaan liittyvä kriisi, ero tai lähiomaisen menehtyminen. Uranvaihtoon taas kannustaa ajatus siitä, että ihminen tuntee saaneensa ammatistaan irti jo kaiken.

”Myös uupuminen työssä saa ihmisen monesti pohtimaan arvojaan uudelleen. Silloin voi tuntua hyvältä ajatukselta hypätä irti oravanpyörästä ja muuttaa maalle.”

Joskus muutoksen kaipuu pohjautuu hetkelliseen turhautumiseen. Silloin sen taustalla on todennäköisesti uupumus eikä välttämättä leipääntyminen oman elämän peruspilareihin.

”Jos joku sanoo haluavansa muuttaa Bahamasaarille ja keskittyä varpaidensa upottamiseen hiekkaan, se kertoo enemmän väsymyksestä kuin ura- tai ihmissuhteiden kriisistä.”

Muutos on vuoristorataa

Pikkuoksa muistuttaa, että muutos ei etene suoraan paikasta a paikkaan b.

”Isojen muutosten tekemiseen liittyy paljon vuoristoratamaista liikehdintää. Muutos ei koskaan ole nopea vaan aika hidas prosessi.”

Vaikka itse mullistava tapahtuma kuten yllättävä ero tapahtuisi yhdessä yössä, sopeutuminen vie aikaa.

”Kokemukseni mukaan lähes aina menee pari vuotta, jotta esimerkiksi erotilanteesta toipuu kunnolla.”

Mieli ja keho saattavat reagoida riippumatta siitä, onko muutos myönteinen vai negatiivinen. Elämänmuutosta tekevä saattaa olla yllättäen ärtynyt, väsynyt ja stressaantunut vaikka tietää olevansa matkalla kohti parempaa elämää.

”Ihmisen aivot kaipaavat pysyvyyttä ja ne tulkitsevat muutostilanteet uhkaksi. Siksi moni jää usein tuttuun, koska muutos tuntuu hurjalta ja ryhtymisen kynnys on korkealla.”

Jos puoliso haluaa suuren elämänmuutoksen, toinenkin joutuu koville. Vaikka tietää toisen tekevän hyviä ratkaisuja, itsestä voi tuntua pahalta.

”Parisuhteen toisen osapuolen suuri elämänmuutos on suhteelle aina kriisi. Se vaatii ihmiseltä psykologista joustavuutta sopeutua tilanteeseen, jota ei ole itse tilannut tai halunnut.”

On normaalia olla vihainen ja pettynyt, jos menettää jotain tuttua. Tilanne vaatii surutyötä, jos muutos on negatiivinen – mutta myös sopeutumista, vaikka se olisi positiivinen. Toisen osapuolen elämäntapamuutos saattaa muuttaa koko perheen arkea.

”Tällöin kannattaa miettiä, millaiselle pohjalle kumppanuus perustuu. Mielestäni suurin rakkauden osoitus on antaa toiselle tilaa olla se, kuka hän haluaa olla.”

Entä jos tuli mokattua?

Mitä jos kaikki meneekin pieleen? Uusi ura ei vastaa odotuksia, kotiutuminen uudelle paikkakunnalle sakkaa tai eron jälkeen kaduttaa.

”Se on mahdollista. Kaikki eivät ole tyytyväisiä elämäänsä koskaan. Muutos voi myös olla monivaiheinen, ehkä tämä mullistus onkin vasta askel kohti seuraavaa. Ei kannata lannistua, sillä reissu saattaa vielä jatkua.”

Palaaminen vanhaan on myös oivallinen ratkaisu, jos ihminen on täydellisen muutoksen myötä ymmärtänyt entisen elämän arvon.

Entä jos elämänmuutos houkuttaa, mutta uskallus ei riitä? Silloin kannattaa pohtia, mikä pitää kiinni vanhassa. Mikä on pahin, mitä voisi tapahtua, jos muutoksen tekisi?

”Kuvittele itsesi 10 vuoden päähän ja mieti, mitä tulevaisuuden minä sanoisi tässä tilanteessa. Kannustaisiko se jatkamaan eteenpäin?”

Lue myös Anna.fi: Minna Kulmala aloitti uuden elämänvaiheen nelikymppisenä 

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2022.