Tarinat

Outi kerää kaduilta toisten roskat – ja postaa saaliin Facebook-ryhmään, jotta ihmiset tajuaisivat, kuinka paljon roskaavat  

Maahan heitetyt roskat alkoivat ärsyttää helsinkiläistä Outia. Valittamisen sijaan hän kääri hihat ja ryhtyi keräämään roskia.

Kun lumet keväällä sulavat, alkavat Helsingin Roihuvuoressa asuvan Outi Diin roskaretket. Kirjaimellisesti.

Outi kerää lähiympäristöstään roskia, joita kanssaihmiset kylvävät maahan. Vain talviajan hän pitää taukoa keräilystä.

Lue myös: Älä heitä lahjapaperia roskiin! Kääreen voi käyttää ainakin 7 tavalla uudelleen – katso kekseliäät ideat

“Ei tauko kokonaan onnistu, tämä on mennyt niin veriin. On tosi vaikeaa katsella, jos maassa lojuu maski tai tyhjä pullapussi. Poimin pahimmat lähiroskikseen.”

Juuri maskeista Outin jätteenkeräily alkoi.

“Olin jo aiemmin katsellut, että täällä on tosi roskaista. Mutta maskit katkaisivat kamelin selän: minun oli pakko tehdä asialle jotain.”

Osa kiittelee, osa kyttää roskienkerääjää

Outi ei ole ainoa roskien kerääjä kotikaupunginosassaan. Usein hän kiertää kaverinsa Pirjo Hellströmin kanssa roskaretkellä. Vuonna 2020 tämä roskaleideiksi kutsuttu kaksikko valittiin yhteisen hyvän eteen tehdyn työn takia Vuoden roihuvuorelaisiksi.

”Kadulla ihmisiltä saa usein hyvää palautetta. He kiittelevät ja jäävät monesti juttelemaan.”

Jotkut kannustavat Outia hyvin konkreettisesti, tuomalla suklaapatukan, roskapusseja tai keräilyhanskoja.

Heitäkin tulee vastaan, jotka kyttäävät, minne Outi laittaa kerätyt roskat. Kerran Outi oli siivonnut koulun pihan ja tyhjensi roskapussin koulun roska-astiaan.

”Mitä laitat sinne! Eikö sinulla ole omaa roskista”, huusi ohikulkija.

Outi kertoi roskien olevan peräisin pihalta. Ohikulkija ei pahoitellut väärintulkintaansa, mutta antoi Outille luvan käyttää koulun roskista.

Roskia kerätessä näkee, ketkä ovat siistejä, ketkä sottapyttyjä

Roskia keräillessä Outille on kehittynyt näkemys siitä, ketkä ovat siisteimpiä ja ketkä puolestaan ympäristön pahimpia sottaajia. Vanhat ihmiset eivät pudota roskaa maahan vaan laittavat sen roskikseen tai taskuun. Sen sijaan lapset, nuoret ja tupakoitsijat likaavat kadunvarsia ja pihoja paljon.

”Sen hahmottaa ihan siitä, minkälaista roskaa maasta löytyy eniten.”

Lasten ja nuorten jäljiltä löytyy näiden suosimien karkkien kääreitä, mehu- ja limonaditölkkejä. Erityisen roskaisia paikkoja ovat koulujen pihat siitä huolimatta, että niissä on useita roskiksia. Varsinkaan maskit eivät osu roska-astiaan vaan päätyvät maahan.

Tupakoitsijat kylvävät tumppeja varsinkin bussipysäkeille.

”Voi kun ihmiset tajuaisivat, että tupakantumpit ovat myrkyllisiä.”

Niitä on Outin mielestä erityisen ärsyttävää poimia roskapihdeillä, koska se on tehtävä yksitellen. Hän toivoo, että pysäkeillä olisi erillinen astia tumpeille, tai että ihmiset tumppaisivat omaan, mukana kulkevaan purkkiin. Purkin hyvä puoli on se, että tumppi sammuu heti, kun kannen sulkee.

Lue myös Seura.fi: Roskaaminen vähenee esimerkin voimalla ja paheksuvilla mulkaisuilla

Siivotessa tulee vastaan outoja asioita

Kun roskienkeruukausi alkaa, Outi kerää roskia muutamana iltana viikossa, kymmenisen tuntia yhteensä, päivätyönsä ohessa. Viikonloppuisin hän saattaa tehdä kaksikin reissua päivässä.

”Tykkään lähteä heti aamusta, kun aurinko nousee. Kesäaamun rauha on niin ihana. Saatan lähteä myöhemmin samana päivänä uudelle kierrokselle Pirjon tai jonkun muun seuraksi.”

Keräillessä tulee vastaan välillä outoja asioita, jotka kutkuttavat mielikuvitusta. Mikä oli pusikosta löytyneen veitsen tarina? Miten rintaliivit päätyivät puuhun? Entä mikä oli tilanne, jossa käytetty tamponi päätyi tielle? Ketkä pitävät kirkon edessä olevaa pusikkoa vessanaan?

Omanlaisensa ympäristövaikuttaja

Oleellinen osa Outin roskareissuja on se, että hän laittaa kuvan saalista Facebookin Roihuvuori-ryhmään. Hän ei tee tätä nostaakseen omaa häntäänsä, vaan kiinnittääkseen ihmisten huomion roskaamiseen. Se on hänen tapansa olla ympäristövaikuttaja.

“Uskon samaan mihin mainostajatkin uskovat: mitä enemmän jokin asia on silmissä, sitä enemmän siihen alkaa kiinnittää huomiota – ja ehkä hoksaa muuttaa käytöstään.”

Lue myös: Uskoisitko, että kierrätys voi olla näin helppoa? HSY:n Jäteopas neuvoo, mikä roska lajitellaan minnekin – tätä on pakko testata!

Outi on nimittäin huomannut, että roskaaminen ei johdu roskisten puutteesta. Niitä on hänen kaupunginosassaan ja sen lähiympäristössä tarpeeksi, ja usein juuri roskisten ympärillä on eniten roskia.

”Roskaaminen on asennepuolen juttu.”

Outi haluaa pitää siivoamisestaan ääntä myös sen takia, ettei joku luulisi, että roskaamisongelma on selätetty. Jos hän siivoaisi vähin äänin, kukaan ei ymmärtäisi, että ympäristö ei ole siisti siksi, että ihmiset eivät roskaa, vaan siksi että Outi ja muut roskaleidit siivoavat jäljet.