Transsukupuolista oma keho voi ahdistaa – miehiksi sukupuoltaan korjaavat Nooa ja Mesi kertovat tarinansa, jotta ymmärrys lisääntyisi

Transsukupuoliset Mesi, 14, ja Nooa, 25, kertovat, miltä tuntuu kokea olevansa eri sukupuolta kuin mikä syntymässä on määrätty. Monien transsukupuolisten tavoin he toivovat, että oppivat joskus vielä rakastamaan itseään.

Lapsi katsoo itseään pelistä. Silmissä tuikkii uteliaisuus mutta myös epävarmuus. Kuka se siellä? Pidän rullalautailusta, matkustelusta ja eläimistä. Inhoan mekkoja. En jaksa höpöttää meikeistä.

Kun muut nuoret miettivät kiinnostuksen kohteitaan ja arvojaan, 14-vuotiaalle Mesille ne olivat jo varhain selvät. Sen sijaan hän mietti, katsoiko peilistä tyttö vai poika.

”En samastunut lapsena kumpaankaan sukupuoleen”, Mesi sanoo.

Kuuntele juttu:

Hän leikki sekä tyttöjen että poikien kanssa ja piti itseään poikamaisena tyttönä. Kasvu ja kehitys paljastivat kuitenkin koko ajan lisää omasta itsestä.

Viimeisen kerran Mesi suostui pukemaan mekon neljännen luokan tansseihin. Vastahakoisesti.

”Halusin yrittää olla tyttö, mutta ei siitä tullut mitään.”

Kun Mesi oli 11-vuotias, kaverin sanat pysäyttivät. Tämä kertoi näkevänsä Mesin poikana. Oliko Mesi miettinyt asiaa? Kyllä oli, mutta nyt Mesi oivalsi, että kaikki muut näkivät hänet poikana.

”Kaverit vain odottivat, että tulen kaapista.”

Mesi mietti, miten kertoisi vanhemmilleen. Vaikka he ovat rakastavia ja lempeitä, Mesiä pelotti.

Lue myös: Entä jos nuorella on vain jokin vaihe? Näin tuet transnuorta

Mesi Kissaniitty

Mesi, 14, harrastaa nykyisin roller derbyä ja lumilautailua. Hän rakastaa matkustamista, vaikka onkin joutunut vaikeuksiin passintarkastuksessa passiinsa kirjatun sukupuolimerkinnän vuoksi.

Mikä on luonnollista?

Sukupuoli ei ole selkeä asia. Eikä luontokaan: on yksineuvoisia, kaksineuvoisia ja uroksia, jotka synnyttävät.

Lääketieteessä sukupuoli määritetään synnytyssairaalassa vauvan ulkoisten genitaalien perusteella, mutta joskus ne eivät ole selkeät. Aihe on ollut pitkään tabu, vaikka osa lapsista syntyy kehoon, jossa on sekä tyttöihin että poikiin liitettyjä tunnusmerkkejä.

Tällaisten lasten määrästä ei ole täyttä selvyyttä, ja eri määritelmissä luku vaihtelee. Suurimmillaan luku on yksi lapsi sataa syntynyttä kohden, pienin arvio taas yksi lapsi 1 500:sta syntyneestä vauvasta.

Sukupuolta ei voi myöskään määritellä vain kromosomeista. Yleensä vauva syntyy tytöksi (XX), jos siittiö kantaa munasoluun sukukromosomin X, ja pojaksi (XY), jos siittiö on Y-tapaus. Alkioon voi kuitenkin päätyä muitakin yhdistelmiä.

Myös mielen mekanismit vaikuttavat. Ihmisen kokemus voi olla toinen kuin mitä anatomia antaa olettaa.

Siinä missä intersukupuolisuus on synnynnäinen fyysinen tila, transsukupuoliset kokevat, että oma sukupuoli ei vastaa sitä, miksi se on syntymässä määritelty. Muunsukupuolinen taas ei koe omakseen tytön eikä pojan sukupuoli-identiteettiä.

Lisäksi sukupuolesta puhuttaessa on huomioitava sosiaalinen ja kulttuurinen kulma. Jaamme ihmiset kahteen luokkaan, tyttöihin ja poikiin, ja jo ultraäänitestin tulokset muovaavat sitä, mitä odotamme syntyvältä lapselta.

Lue myös: Sukupuolen korjaus pelasti Samuelin elämälle

Pakon edessä

Sängylle on aseteltu kaikki tarvittava: testosteroniampulli ja ruisku, jossa on kolmen sentin neula. Nooa, 25, puhdistaa reitensä desinfiointiaineella.

Neula pitää työntää reisilihakseen suorassa kulmassa. Jos lihas ei ole rento, sattuu. Nooa laittaa kuulokkeet korvilleen ja rauhoittaa mieltään pehmeästi soljuvalla folkilla. Rauhallinen painallus, ja hormonit ovat kehossa. Seuraavat pari päivää Nooalla saattaa olla puujalka.

Kun Nooa oli parikymppinen, hän alkoi olla varma siitä, mitä tunsi. Hän oli väärässä kehossa.

”Jouduin tekemään paljon ajatustyötä. Olin pitkään vain ajatellut, että olen poikamainen tyttö, mutta jokin ahdisti koko ajan”, hän sanoo.

Puolitoista vuotta sitten Nooa pyysi lähetteen sukupuoli-identiteetin poliklinikalle ja pääsi tutkimusjaksolle. Keskustelut psykologin ja sairaanhoitajan kanssa auttoivat paljon.

”Ymmärsin, että tämä ei ole minulle mikään vaihe tai pelkkä mielenpinttymä.”

Hoitoprosessi jännitti. Nooa mietti, miten hän muuttuu vai muuttuuko, ja pääseekö hän naiseuteen liittyvästä puolestaan eroon. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut.

”Koin, että minun on pakko muuttua, jotta voin rakastaa itseäni.”

Harva katuu

Sukupuolen korjauksessa sukupuolta korjataan joko naiseksi tai mieheksi ihmisen omasta toivomuksesta.

Korjaushoitojen arvio aloitetaan sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla Helsingissä tai Tampereella.

Kaikki transsukupuoliset eivät tarvitse lääketieteellisesti toteutettua sukupuolen korjausta voidakseen hyvin. Mutta ne, jotka tarvitsevat, hyötyvät siitä. Näin sanoo apulaisylilääkäri Niina Puustinen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalta Helsingistä.

Hoitopolku alkaa tutkimusjaksolla, johon kuuluu psykiatrinen selvitys. Diagnoosin saanut voi hakeutua hormonihoitoon, jossa pyritään toivotun sukupuolen fysiologisiin hormonipitoisuuksiin.

Myöhemmin mahdollisia hoitomuotoja ovat aataminomenan pienentäminen, äänihuulikirurgia, puheterapia, kasvojen alueen karvanpoisto ja rintakehän maskulinisaatioleikkaus. Jotkut toivovat myös sukuelinkirurgiaa, mutta siihen liittyy monia riskejä.

Potilaat miettivät valintojaan perusteellisesti. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sukupuoltaan korjanneista vain 0,5–3 prosenttia katuu valintaansa niin, että he toivovat takaisinkorjausta. Vastaavat tiedot Suomesta saadaan ensi vuonna.

”Sukupuoli-identiteetin selvitykseen hakeutuvien henkilöiden määrä on lisääntynyt viime vuosina valtavasti, joten emme vielä tiedä, lisääntyykö myös katujien määrä”, Niina Puustinen sanoo.

Lue myös: Risto tuli kaapista nelikymppisenä ja rakastui ensimmäistä kertaa elämässään

Nooa ja puolisonsa Iina

Nooa iloitsee siitä, että mieli on aiempaa levollisempi. Puoliso Iinan isoäidin sutkautus on ilahduttanut rakastavaisia. Perinteiseen ajatteluun tottunut isoäiti totesi Iinalle, että sinullahan on nykyisin aviomies. Nooa seuraa muutostaan ja kertoo siitä kuvin Instagramissa tunnuksella Monimutkainenmies.

Paita pois

Nooa varttui pienessä mutta suvaitsevaisessa kunnassa Vesilahdella. Kolme vuotta nuoremman veljen kanssa oli hauskaa juoksennella ja leikkiä ulkona. Nukkeleikeissä kädessä olivat Bratzien mieshahmot, ja myöhemmin Nooa ihaili miespuolisia kuuluisuuksia.

”Olen ollut aina järki-ihminen. Ajattelin, että tällainen minä nyt vain olen, ja yritin olla positiivinen.”

Yläasteella ja ammattikoulussa Nooa kuitenkin huomasi selkeitä merkkejä, joista hän päätteli myöhemmin, että ehkä hän ei ole lainkaan tyttö. Nooa esimerkiksi kadehti veljeään, joka saattoi heittää kesäkuumalla paidan pois.

Pian rakas harrastus salibandy sai jäädä. Nooa pelasi 13 vuotta naisten joukkueessa, mutta lopulta ahdistus kasvoi liian suureksi. Hän koki olevansa ainoa mies joukkueessa ja pukuhuoneessa.

Pari kolme vuotta sitten Nooa tuli hiljalleen ulos kaapista. Hän kirjoitti läheisilleen viestejä, ja sitten juteltiin. Perhe suhtautui onneksi hyvin.

”Ei se ollut heille yllätys. Kirurgia huolestutti heitä, mutta he sanoivat seisovansa takanani, teen mitä vaan.”

Kun mielenterveyteen erikoistuneeksi lähihoitajaksi valmistunut Nooa kertoi tilanteestaan töissä, kukaan ei tuominnut.

”Minun oli pakko olla avoin, sillä luottamussuhteet ovat työssäni todella tärkeitä.”

Puolisolle kertominen oli helpotus. Iina, 24, oli jo huomannut Nooan mielialavaihtelut. Iina, joka on lesbo, oli mennyt naimisiin poikamaisen naisen kanssa, mutta nyt puoliso olikin korjaamassa sukupuoltaan mieheksi. Se ei ollut Iinalle ongelma.

”Rakastuin Nooaan ihmisenä. Hän ajattelee aina muita ja on luonteeltaan kiltti ja lämmin.”

Ennen hormonihoidon alkua suhde joutui kuitenkin kriisiin, sillä sukupuolen kanssa kipuilu tummensi Nooan mielen.

Lue myös: Sukupuolensa korjannut Samuel: ”Ihmiset suhtautuvat erilailla naisiin kuin miehiin”

Salaisuus jännitti

Aurinko paistaa lähiön uimarannalla, mutta 14-vuotias Mesi on vetänyt mustan hupun päähänsä ja laittanut silmille aurinkolasit.

Mesi aloittaa syksyllä yhdeksännen luokan. Murrosikä on tuntunut pahalta. Mesin mieli ja kehonrakenne ovat pojan, mutta nyt tyttöys puskee esiin.

”En vihaa kehoani, mutta siinä on kohtia, jotka eivät kuulu siihen.”

Vanhemmilleen Mesi kertoi salaisuutensa kirjeellä kolme vuotta sitten. Hän ei muista sanoja, vain sen, että ilmaisi asian suoraan: minä olen poika.

Mesin äidille Millalle tieto oli ahaa-elämys.

”Ajattelin, että nyt tällä asialle on olemassa sanat”, hän huokaa.

Milla ja Mesin isä Timo suhtautuivat ilmoitukseen ymmärtäväisesti. Palaset loksahtivat paikoilleen, ja kaikki näytti äkkiä selkeältä. Kun asiaa ajatteli, olivathan he huomanneet, ettei Mesi ollut kuten muut ikäisensä tytöt. Tärkeintä oli, että lapsi oli terve.

”Mietimme, että vaikka kyseessä olisikin pelkkä vaihe, lasta pitää tukea siinä hetkessä”, Milla painottaa.

Kaikille tieto Mesin tilanteesta ei ollut uutinen. Kun Milla kertoi asiasta siskolleen, tämä totesi ihmetelleensä jo pitkään, eivätkö vanhemmat oivalla, että Mesi muistuttaa enemmän poikaa kuin tyttöä. Mutta läheltä voi olla vaikea nähdä kokonaisuutta.

Yhdessä pohdittiin, olisiko parasta kertoa asiasta koulussa. He päättivät olla avoimia. Kun opettaja selitti asiaa luokalle, Mesiä jännitti.

”Onneksi minun ei tarvinnut mennä sinne eteen.”

Kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä Mesiä ole kiusattu koulussa.

Transpoika Mesi

Mesi uskoo, että hormonihoidosta olisi apua. Hän pystyisi olemaan enemmän sinut itsensä kanssa.

Saako nuori hoitoa?

Jos lapsi kokee sukupuoliristiriitaa, hoidon tarvetta voidaan arvioida siihen erikoistuneissa yksiköissä Helsingissä ja Tampereella.

Ylilääkäri Laura Suomalainen HUS nuorisopsykiatriasta kertoo, että tämä on mahdollista, kun nuoren kokemus sukupuoliristiriidasta on ollut pitkään riittävän vakaa. Yleensä puhutaan yli 13-vuotiaista nuorista, sillä lapsilla identiteettikehitys on vielä kesken ja erilaiset identiteettikokeilut kuuluvat nuoruuteen.

”Lapsen etu on saada pohtia rauhassa myös sukupuoli-identiteettiin liittyviä asioita”, Suomalainen sanoo.

Tutkimusjakso ja siihen liittyvät pohdinnat vaativat lapselta voimavaroja.

”Sukupuoliristiriidan aiheuttamaa pahaa oloa ei lähdetä hoitamaan biologisin hoidoin ennen kuin nuoren sukupuoli-identiteettikokemus on todettu vakaaksi ja hän on psyykkisesti riittävän hyvässä tasapainossa.”

Entä jos ahdistus johtuu juuri hoidon puutteesta? Laura Suomalainen vakuuttaa, että sukupuolidysforiaan erikoistuneet psykiatrit osaavat erottaa perusmasennuksen tai muut mielenterveydelliset häiriöt pahasta olosta, joka aiheutuu koetusta sukupuoliristiriidasta.

Entä hormoniblokkerit eli lääkehoito, jolla pyritään estämään biologisten murrosiän merkkien ilmaantuminen?

Niitä voidaan käyttää, jos nuori kärsii, koska kokee kehonsa olevan väärää sukupuolta, ympäristötekijät ovat vakaat eikä nuorella todeta psykiatrisia häiriöitä, jotka vaikuttavat identiteetin kehittymiseen.

Lääkkeitä käytetään yleisesti hidastimena, jos lapsen murrosikä alkaa liian varhain, mutta hormoniblokkereiden käytön turvallisuudesta juuri sukupuoliristiriidan hoidossa ei ole olemassa pitkäaikaista tutkimusnäyttöä.

Sateenkaari-ihmisten järjestön Setan tiedossa ei ole ainuttakaan suomalaista nuorta, joka olisi saanut hoitoa hormoniblokkereilla.

Lue myös: Optimismi voi estää sairastumisen ja suru lisää kuoleman riskiä

Väkivallan uhka

Luonnoton! Friikki! Sairas! Transihmiset kokevat usein syrjintää.

EU:n perusoikeusviraston vuonna 2012 tekemässä kyselyssä hieman yli puolet suomalaisista transvastaajista kertoi tulleensa syrjityksi transsukupuolisuutensa vuoksi kuluneena vuonna.

43 prosenttia kertoi kokeneensa väkivallan tai seksuaalisen väkivallan uhkaa viimeisen viiden vuoden aikana, ja kolme neljästä oli kokenut häirintää.

Nuorilla on vielä vaikeampaa. Nuorisotutkimusverkoston selvityksestä vuodelta 2014 ilmenee, että transnuorista lähes kaikki kertoivat kokeneensa psyykkistä väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut noin puolet vastanneista.

Transnuorten hyvinvointiin vaikuttaa paljon se, miten he voivat ilmaista sukupuoltaan, olla sellaisia kuin haluavat. Mielenterveysongelmille altistavat ympäristön asettamat normit ja syrjintä, ei transsukupuolisuus itsessään.

Lue myös: Jos huolestut läheisen mielenterveydestä, ota asia puheeksi pian

”Haluan tukea Nooaa”

Ennen sukupuolen korjaushoitoja Nooan mielialat vaihtelivat sinne tänne, ja hän haki hyväksyntää ja huomiota seurauksia ajattelematta. Tilanne johti siihen, että Nooa petti rakastaan.

”Olin ahdistunut ja epävarma itsestäni.”

Puolison sukupuolen korjaus johtaa monilla pareilla eroon, mutta Nooan vaimo Iina ei suostunut luovuttamaan. Pari on ollut yhdessä neljä ja puoli vuotta ja naimisissa reilut kaksi vuotta.

”Halusin kaikesta huolimatta tukea Nooaa”, Iina sanoo.

He menivät pariterapiaan, keskustelivat ja jakoivat tunteitaan avoimesti. Hoidon edetessä Nooa rauhoittui ja olo helpottui. Se näkyy Iinan mukaan itsevarmuutena ja huomaavaisuutena.

”Tärkeintä on, että Nooa pääsee itsensä kanssa eteenpäin, että hän pystyy rakastamaan itseään.”

Matka mieheksi tuntuu Nooasta pitkältä. Hän tarkkailee peilistä pieniä edistymisen merkkejä. Yksi partakarva voi saada kokoaan suuremman merkityksen.

”Silti tärkeintä prosessissa on se, miten pääni voi.”

Jos pari joskus haluaa lapsia, he luultavasti adoptoivat. Nooa ei tahdo omia biologisia lapsia sukupuolen korjauksen jälkeen.

”Olen mies ja haluan kohdun pois. Jos haluaisin tulla raskaaksi, joutuisin lopettamaan testosteronien käyttämisen.”

Muuttuuko translaki?

Siinä missä jokin asia on yhdessä kulttuurissa sairaus, toisessa se on hyväksyttyä. Esimerkiksi osalle Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ”kaksisieluiset” ovat arvostettu sukupuoliryhmä. Länsimaissa taas sairausluokitukset sisältävät lukuisia sukupuolen moninaisuuteen liittyviä diagnooseja.

Lainsäädännöllisessä mielessä transihmisiä ei ollut Suomessa olemassa ennen vuotta 2003, jolloin voimaan tuli translaki.

Nykyinen laki sisältää ihmisoikeusjärjestöjen kritisoimia kohtia, kuten vaatimuksen sterilisaatiosta. Jos ihminen haluaa korjata juridisen sukupuolensa, hän joutuu toimittamaan maistraatille lausunnon lisääntymiskyvyttömyydestä.

Intersukupuolisia on myös leikelty ei-lääketieteellisistä syistä, ja heitä on myöhemmin painostettu hormonihoitoihin – eli ihminen on haluttu sukupuolittaa naiseksi tai mieheksi. Kosmeettiset leikkaukset ovat aiheuttaneet paljon turhaa kärsimystä.

Nyt Suomi on uudistamassa translakia, viimeisenä Pohjoismaista. Jos lakiesitys menee läpi, transihmisen ei enää ole pakko suostua hoitoihin, jotta voi saada juridisen vahvistuksen kokemalleen sukupuolelle.

Keskustelua on herättänyt juridisen tunnustamisen rajaaminen täysi-ikäisille. Se tarkoittaa, että Mesin kaltaiset transnuoret joutuvat asioimaan eri sukupuolimerkinnän sisältävillä asiakirjoilla kuin mitä heidän sukupuolikokemuksensa, ulkonäkönsä ja mahdollisesti myös nimensä viestivät.

Esimerkiksi Norjassa yli 15-vuotias voi muuttaa juridista sukupuoltaan pelkällä ilmoituksella ja 12-vuotias vanhempiensa luvalla.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavan Seta ry:n puheenjohtaja Sakris Kupilan mukaan Norjassa ei syntynyt ilmoitusruuhkaa.

”Sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset haluavat olla varmoja asiasta. Sukupuoli on heille iso identiteettiä määrittävä asia, ja lisäksi asiakirjojen uusiminen maksaa”, hän sanoo.

Mesin unelma

Mesi haluaisi tulevaisuudessa tulla nähdyksi kokemassaan sukupuolessa. Hän uskoo, että siihen auttaisi hormonihoito. Silloin kyse ei olisi vain siitä, millaisena muut hänet näkevät, vaan jostakin vielä syvemmästä ja tärkeämmästä.

”Pystyisin olemaan enemmän sinut itseni kanssa.”

Mesi ja hänen äitinsä ymmärtävät, että perinteiseen sukupuolirooliin kasvaneen voi olla vaikea ymmärtää, miltä transihmisestä tuntuu. He ovat miettineet yhdessä, kuinka ristiriitaista sukupuolikokemusta voisi sanoittaa. Miten selittää sitä tunnetta, että omassa kehossa on jotakin häiritsevää ja jopa inhottavaa, josta ei pääse eroon?

Esimerkiksi näin:

Kuvittele, että kehossasi on epämääräinen, iljettävä uloke. Vaikkapa kolmas käsi. Haluaisit olla oma itsesi, mutta se ei onnistu, ei vaikka kuinka yrittäisit. Ylimääräinen kehonosa ei anna siihen mitään mahdollisuutta.

Lähteitä: Sukupuolentutkija FT Nina Järviön haastattelu; Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Toim. Tuovinen Liisa, Stålström Olli, Nissinen Jussi ja Hentilä Jorma, Gaudeamus Alanko, Katarina: Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Nuorisotutkimusverkosto.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2019.

Keskustelu

Tämä on väärää tietoa:
”Nykyinen laki sisältää ihmisoikeusjärjestöjen kritisoimia kohtia, kuten vaatimuksen sterilisaatiosta.”
Translaki:
”1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön;”

THL:n rekisteriin ei ole raportoitu yhtään sterilisaatiota transsukupuolisuuden perusteella koko lain voimassaoloaikana 2003 alkaen.
Tarkoittaa siis, että lisääntymiskyvyttömyys on saatu muulla tavalla, kuten itse halutut hormonilääkkeet, tai muut lisääntymiselinten leikkaukset.

”Jos lakiesitys menee läpi, transihmisen ei enää ole pakko suostua hoitoihin, jotta voi saada juridisen vahvistuksen kokemalleen sukupuolelle.”
Hormonit ja leikkaukset eivät ole pakollisia. Tutkimusvaihe ja transsukupuolisuusdiagnoosi ovat pakollisia juridiselle vahvistamiselle.
Diagnoosi ja lisääntymiskyvyttömyys riittävät juridiseen vahvistamiseen.
Hoitoja ei ole pakko ottaa, mutta useimmat haluavat niitä itse.

Kommentoi juttua: Transsukupuolista oma keho voi ahdistaa – miehiksi sukupuoltaan korjaavat Nooa ja Mesi kertovat tarinansa, jotta ymmärrys lisääntyisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X