Terveys

Narkolepsiaa diagnosoidaan ADHD:ksi ja jopa skitsofreniaksi – tällainen sairaus unihäiriö oikeasti on

Sadat suomalaiset saattavat kärsiä narkolepsiasta tietämättään. Unitutkija kertoo, millainen tauti narkolepsia on ja miksi sen diagnosoiminen on niin vaikeaa.

Äkillistä ja tahatonta nukahtelua, jatkuvaa väsymystä ja toistuvia päiväunia. Nämä oireet tulevat monelle mieleen narkolepsiasta eli nukahtelusairaudesta. Narkolepsia on kuitenkin monelle sitä sairastavalle paljon muutakin. Sairaus vaikuttaa päivittäin elämän jokaisella osa-alueella.

Lue myös: Ensin iski flunssa, sitten keuhkokuume, ja lopuksi Jonna, 38, sairastui krooniseen väsymysoireyhtymään – nyt hän on 90-prosenttisesti vuodepotilas

Narkolepsia jaetaan nykytiedon mukaan tyypin 1 ja tyypin 2 narkolepsiaan. Harvinaisempi tyypin 2 narkolepsia vastaa oireiltaan sitä mielikuvaa, joka monella on narkolepsiasta. Silloin oireina ovat lähinnä tahaton nukahtelu ja huonolaatuinen yöuni, joka aiheuttaa voimakasta väsymystä päivällä.

”Narkolepsiapotilas ei nukahda ihan yhtäkkiä täysin valveilta, vaan ensin tulee voimakas väsymys, jota on erittäin vaikeaa vastustaa. Erityisen helposti nukahdetaan yksitoikkoisissa tilanteissa, kuten bussimatkalla tai auton kyydissä, oppitunnilla, palaverissa tai ruokapöydässä”, kertoo unitutkija ja professori Markku Partinen.

Usein narkolepsiaan kuuluu muitakin oireita. Tyypin 1 narkolepsiassa nukahtelun ja väsymyksen lisäksi esiintyy usein katapleksiaa eli äkillistä lihasjänteyden katoamista.

”Katapleksia voi olla osittaista. Kulmakarvat kohoavat ja kasvot valahtavat, esineet tippuvat kädestä. Täydellisessä katapleksiassa jalat pettävät kokonaan alta, jolloin ihminen lysähtää maahan”, Partinen sanoo.

Joskus tyypin 1 narkolepsiaan liittyy myös hallusinaatioita, kuten näkö- ja kuuloharhoja, unihalvauksia ja voimakasta lihomista. Yöunen laatu on huonoa, ja narkolepsiapotilas nukahtaa iltaisin suoraan REM-unen vaiheeseen, joka terveellä ihmisellä koittaa vasta kevyen unen vaiheiden jälkeen.

Lue myös Seura.fi: Jatkuva väsymys sai Päivin jopa nukahtamaan rattiin – yllättävä syy paljastui unitutkimuksessa

Narkolepsia saatetaan sekoittaa muihin sairauksiin, jopa skitsofreniaan

Syitä narkolepsian puhkeamiselle voi olla monia. Tyypin 1 narkolepsia on mitä todennäköisemmin autoimmuunisairaus, jossa elimistö alkaa tuhota aivojen uni- ja valvetilaa sääteleviä oreksiinisoluja. Sairastumisen edellytyksenä on perinnöllinen alttius sekä yksi tai useampi laukaiseva tekijä, kuten infektio tai virus. Varmaa syytä tyypin 2 narkolepsialle ei ole vielä tutkimuksissa löydetty.

Tällä hetkellä Suomessa elää noin 500–600 diagnosoitua narkolepsiapotilasta. Partinen arvioi, että todellisuudessa narkolepsiasta kärsivien määrä on kuitenkin suurempi, jopa 2 000.

”Uskoisin, että Suomessa narkolepsia tunnetaan paremmin kuin maailmassa keskimäärin. Siitä huolimatta se jää usein diagnosoimatta”, hän sanoo.

Yksi syy voi olla se, että osa narkolepsiapotilaista saattaa laittaa unihäiriönsä oireet ihan tavallisen väsymyksen piikkiin. Kouluikäisen nukahtelua ei ehkä oteta tosissaan, koska sen ajatellaan olevan tyypillistä. Jatkuva päiväunien tarve laitetaan huonosti nukuttujen öiden syyksi.

Partisen vastaanotolle saapuu vuosittain eläkeläisiä, jotka epäilevät itsellään narkolepsiaa.

”Tutkimuksissa on sitten todettu, että oireet ovat kuitenkin alkaneet jo teini-iässä. Jotenkin he ovat pärjänneet työelämässä, vaikka väsymystä on ollut koko ajan. Vaikka tämä on melko harvinaista, narkolepsia voi kyllä jäädä diagnosoimatta, jos ei ole hirveän voimakasta katapleksiaa.”

Toinen syy piilee siinä, että narkolepsia voidaan sekoittaa muihin sairauksiin. Erään tutkimuksen mukaan osalla narkolepsiapotilaista on diagnosoitu väärin keskittymishäiriö ADD tai ADHD. Koska ADHD:n hoidossa käytetään usein myös narkolepsian hoidossa käytettävää keskushermoston toimintaa kiihdyttävää lääkettä metyylifenidaattia, narkolepsian oireet saattavat jäädä lääkityksen takia lieviksi.

Narkolepsian oireita on luultu jopa skitsofreniaksi, Partinen kertoo.

”Tyypin 1 narkolepsiassa esiintyy keskimääräistä enemmän psykoottisia oireita muistuttavia hallusinaatioita. Potilas voi myös kuulla puhetta ja käskyjä – samanlaisia oireita kuin skitsofreniassakin. Minulla on tiedossa useampia potilaita, jotka on siksi diagnosoitu skitsofreenikoiksi, vaikka kyseessä on ollut narkolepsia.”

Narkolepsian psykoottisten oireiden tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta oreksiinisolut osallistuvat myös dopamiinijärjestelmän säätelyyn, minkä häiriintyminen on keskeistä psykoottisissa sairauksissa. Myös narkolepsian hoidossa käytetty lääke, natriumoksibaatti, saattaa aiheuttaa voimakkaita ja todentuntuisia kuuloharhoja.

Partisen mukaan narkolepsiapotilaalla voi myös olla lisääntynyt riski sairastua skitsofreniaan. Ero sen ja narkolepsian välillä on kuitenkin tärkeä tehdä.

”Jos jollekin on lyöty otsaan skitsofreenikon leima, sitä on vaikea saada pois.”

Narkolepsian hoito: lääkkeet ja päiväunet avainasemassa

Jos epäilee narkolepsiaa, tulee kääntyä lääkärin puoleen. Lääkehoidolla oireita pystytään usein lievittämään.

Torkahtelua, väsymystä ja tarkkaavaisuutta voidaan helpottaa erilaisilla piristeillä ja valvelääkkeillä. Myös katapleksian oireita voidaan helpottaa lääkityksellä. Masennuslääkkeet auttavat myös narkolepsiaan liittyviin hallusinaatioihin. Uusia lääkkeitä kehitetään markkinoille jatkuvasti. Lääkkeiden lisäksi arkea helpottavat terveelliset ja säännölliset elämäntavat.

”Narkolepsiapotilaan tärkein hoito on säännölliset päiväunet. Niitä kannattaa ottaa vähintään yhdet, mielellään kahdet päivässä. On hyvä, jos koulussa tai työpaikalla on järjestetty mahdollisuus lepoon. Jo vartin unet riittävät, ja niiden jälkeen on taas toimintakykyinen”, Partinen kertoo.

Päiväunien lisäksi Partinen painottaa ravitsemuksen merkitystä.

”Sokeripitoiset ruoat ja nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat narkolepsiapotilaalle myrkkyä. Nakkien ja muussin jälkeen takuuvarmasti nukahtelee iltapäivällä.”

Aamiaisella lautanen kannattaa täyttää hitailla hiilihydraateilla ja proteiinilla, lounaaksi sopii esimerkiksi kevyt vihanneskeitto. Säännölliset ateriavälit ovat tärkeitä, kuten on liikuntakin.

Hoidosta huolimatta narkolepsia vaivaa siitä kärsivää lopun elämän. Se vaikuttaa paitsi työelämään myös sosiaalisiin suhteisiin ja harrastuksiin. Hyvän lääkehoidon, seurannan ja omahoidon avulla narkolepsian kanssa pystyy kuitenkin elämään, Partinen lohduttaa.

”Mutta jotta pärjää, pitää nukkua vähintään yhdet – mielellään parit päiväunet päivässä ja käyttää säännöllisesti lääkkeitä. Ilman niitä ollaan täysin invalidisoituneita.”