Ruoka

Kuka on supersuositun Suklaapossu-leivontablogin takana? Tämän naisen keittiössä paistuvat kauneimmat kakut

Suklaapossu-blogi on ihastuttanut leivontaan hurahtaneita lukijoita jo vuosikausia. Supersuositun bloggaajan elämään mahtuu kuitenkin muutakin kuin herkkuja.

Kolmen lapsen äiti Irina Lisinen oli tottunut leipomaan tuttujen syntymäpäiville ja illanistujaisiin kakkuja ja muita herkkuja. Spiderman- ja Ninjago-kakkuja lapsille, herkillä sokerimassaruusuilla koristeltuja herkkuja aikuisille. Välillä suklaista, välillä raikasta.

Lue myös: Vältä 3 yleisintä virhettä ja valmista täydellinen täytekakku: ”Me emme ole koskaan epäonnistuneet tällä ohjeella!”

Sokerikuorrutusten ja syötävien kukkien sekainen leivonnan maailma oli tuttu, ja lähipiiri oli jo vuosien ajan saanut herkutella keittiöstä ilmestyvillä makeilla herkuilla. Leivontaharrastus oli mukavaa vapaa-ajan touhua.

Sen enempää siitä ei pitänyt tulla. Lasten serkun syntymäpäivillä kuultu kysymys muutti kuitenkin suunnan.

Oletko ikinä miettinyt, että alkaisit pitämään leivonnasta blogia?

Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Suklaapossu-blogi kerää viikottain tuhansia lukijoita ja Irinan reseptejä on painettu niin Kotilieden lehtiin kuin jaettu maailmanlaajuisesti sosiaalisessa mediassa. Komeat kakut ovat monille tuttuja, ja reseptien avulla on hyydytetty juustokakku jos toinenkin.

Mutta kuka on nainen niiden takana?

Mistä idea Suklaapossu-blogiin lähti?

”En ollut aiemmin ajatellut ryhtyväni bloggaamaan. Mutta miksi ei, mietin – blogihan voisi toimia itselleni hyvänä reseptipankkina, jonne saisin kaikki ohjeet säilöön. Rupesin sitten kotona katselemaan erilaisia alustoja ja päätin laittaa blogin pystyyn.

Nimeä mietimme yhdessä mieheni kanssa. Tiesin, että siihen tulee ainakin suklaa – sillä en pysty olemaan ilman sitä oikeastaan päivääkään. Mies heitti sitten vain perään, että possu. Suklaapossu! Sehän kuulostaa ihan hyvältä.

Aloin pikkuhiljaa kokoamaan omia ohjeitani uudelle alustalle. Yhtäkkiä huomasin, että blogissa alkoivat muutkin viihtymään kuin minä.”

Oletko aina leiponut?

”Lapsuudessa kotona leivottiin lähinnä niitä tiettyjä piirakoita ja pullia. Perusjuttuja.

Kiinnostus leivontaa kohtaan kasvoi, kun esikoiseni täytti vuoden. Silloin kuvittelin osaavani leipoa. Kuitenkin, kun katsoin jääkaapissa olevaa kakkua, jonka kynttilä oli vinossa, kinuskit valuivat kakun reunaa pitkin ja kermavaahdot olivat lautasella, tajusin sen. Enhän minä osaa leipoa.

Lähdin siitä sitten miettimään. Mitä olin tehnyt väärin? Miten hyviä leivonnaisia edes tehdään?

Kehityin aika lailla kokeilun ja erehdyksen kautta. Etsin jonkun ohjeen ja yritin muokata sitä omaan makuuni – montakin kertaa mahdollisesti. Yritin, erehdyin, yritin uudestaan ja hakkasin päätä seinään kunnes lopulta tajusin, että ahaa, tälleenhän se menee.

Nykyään katson vinkkejä ihan googlaamalla, jos en vaikka itse saa ratkaistua jotain ongelmaa.”

Mitä leivot mieluiten?

”Kaikkein eniten olen tehnyt suklaafudgea. Se on hyvä herkku, jos pitää äkkiä saada jotain hyvää, keksiä lahja jollekin tai joku on tulossa kylään. Suklaafudge voi olla myös tällaisena aikana hyvä äitienpäiväherkku. Jos ei asu äidin kanssa samassa paikassa, voi sen kääräistä sellofaaniin ja viedä tuliaiseksi oven taakse.

Se valmistuu parhaimmillaan kahdesta aineesta. Kondensoitua maitoa ja suklaata vain sekaisin ja se on siinä. Jos itse haluaa, voi fudgea maustaa oman maun mukaan esimerkiksi pähkinöillä.”

Kuinka paljon käytät aikaa leipomiseen?

”Suunnitteluun menee leipomista enemmän aikaa. Ensin pyörittelen erilaisia aiemmin testattuja reseptejä, poimin niiden parhaat puolet ja yhdistelen. Siihen menee eniten aikaa.

Leipominen on lähinnä suunnittelun lopputulos. Kun lopulta päätän tehdä jonkun leivonnaisen, se voi käytännössä tarkoittaa vain aineiden sekoittamista ja laittamista uuniin. Sitten päästään näkemään, että onnistuiko se vai ei. Jos ei, niin mietitään lisää.

Koronan takia leivon tällä hetkellä kuitenkin tavallista vähemmän. Ihan siksi, koska lapset ovat koko ajan kotona – on kaksi koululaista ja nuorimmainen, joiden perään katsoa. On vaikea löytää omaa rauhallista hetkeä. Mutta kyllä välillä Instassa tai Facebookissa näkee jonkun kuvan, josta innostun. Hei, jotain tällaista pitää koittaa!”

Lue myös: Miehestä kuoriutui puutarhuri, vaimo osaakin leipoa – nämä yllättävät asiat olemme oppineet perheenjäsenistämme korona-aikana

Suklaapossu: kuuluuko elämääsi muutakin kuin kermakuorrutusta ja sokeria?

”En ole opiskellut ruoka-alaa, vaan teen töitä biostatistikkona. Se on sellaista numeroiden pyörittelyä. Olen miettinyt, että onkohan leivontakin siksi niin kivaa, kun siinä voi pyöritellä numeroita. Se on tarkkaa puuhaa.

Kotona Turussa tykkään puuhailla puutarhassa. Ylipäätään tykkään olla ulkona pihalla, lenkkeillä, liikkua ja olla lasten kanssa. Jossain vaiheessa remppailin myös omakotitaloamme, mutta nyt senkin kanssa alkaa olla valmista.”

Lue myös Anna.fi: Kolmen naisen rohkeat uranvaihtotarinat: ”Nyt voin sanoa rehellisesti, että olen unelma-ammatissani”

Vaikuttaako perhe siihen, mitä leivot?

”Perheeni on aika tyytyväinen leivontaharrastukseeni, sillä he pääsevät aina napsimaan välissä herkkuja. Perheessä asuu yksi kriitikko. Hän sanoo kyllä suoraan mitä mieltä on – tuliko kakusta nyt hyvä vai huono vai pitäisikö sitä vielä vähän muokata. Siinä on vaan se, että välillä olemme eri mieltä!

Yleensä leivon kuitenkin ilman lapsia – varsinkin silloin, jos testaan jotain uutta ohjetta. Se vaatii oman rauhan. Jos ohje on testattu ja se varmasti toimii, lapset voivat halutessaan auttaa. Esikoinen on viime aikoina alkanut itsekin vähän kiinnostumaan leipomisesta.”

Miltä tuntuu, kun omasta Suklapossu-blogista on tullut niin suosittu?

”Se on jotenkin tosi… En edes löydä sanaa. Jännä. Yllättävä asia. On aina ihana yllätys nähdä, kuinka moni on löytänyt tiensä blogiini ja kuinka paljon ihmiset oikeasti leipovat ohjeillani. On ihana nähdä, että ne tuovat iloa niin monelle.

Välillä on tullut pieniä paineita, kun blogin lukijamäärät ovat kasvaneet. Silloin ajattelen, että tämä on edelleen oma reseptipankkini, mutta on mahtavaa jos muut löytävät jotain ideoita sieltä itselleen. Yritän olla ottamatta suorituspaineita ja vain jatkaa samaa rataa kuin aina ennenkin.”

Suklaapossu: mitä sanoisit aloittelevalle leipojalle?

”Ei kannata lannistua! Kannattaa aina yrittää uudestaan ja etsiä vaikka uusia ohjeita. Vika ei välttämättä ole leipojassa. Voi olla, ettei joku tietty ohje vain sovi omiin käsiin. Samalla ohjeella tulee erilaisia lopputuloksia. Kannattaa kuitenkin yrittää.

Voi myös aloittaa helpommista ohjeista. Sekoitettavista marjapiiraista ja liivatteettomista juustokakuista. Vaikkapa suklaafudgesta!

Leipominen on kivaa, kun onnistuu. Se onnistumisen riemu – se, kun lopputulos on just sellainen kuin halusikin – se on mahtavaa. Se, että näkee omien käsiensä jäljen ja pääsee myös lopussa maistelemaan.”