Mangoldi ja lehtikaali kasvavat helposti

Kotipuutarhurin suuria iloja on tuoreiden vihannesten noutaminen omalta kasvimaalta. Eri aikaan varttuvia kasvilajeja viljelemällä satoa riittää alkukesästä myöhäiseen syksyyn.

Lehtikaali, Brassica oleracea var. sabellica, on vanha arvokas kasvi, mutta sen viljely on edelleenkin melko vähäistä, vaikka se menestyy meillä hyvin ja sitä voidaan kerätä maasta syksyllä aina lumen tuloon asti.

Lehtikaali ei tee kerää, vaan sen tummanvihreät tai purppuranpunaiset monipoimuiset lehdet kasvavat viuhkamaisesti ulospäin. Ne ovat varsin koristeellisia ja näyttäviä, joten niitä käytetään usein vain koristeluun, vaikka niitä pitäisi valmistaa ruoaksi ja syödä.

Lehtikaali on kasvisten ravintokuningas, sillä se on nokkosen jälkeen vihanneksistamme ravintorikkain. Se sisältää esim. kaliumia 490 mg, kalsiumia 212 mg, magnesiumia 31 mg, rautaa 1,9 mg, A-vitamiinia 358 mikrogrammaa, C-vitamiinia 110 mg /100 g, B-vitamiineista tiamiinia (B1) ja riboflaviinia (B2). Lehtikaalin energiasisältö 0,16 MJ/39 kcal/100 g.

Kasvatus aloitetaan taimikasvatuksella, mutta lehtikaalin siemen kestää viiden asteen lämpötilan, joten sen siemenet voi kylvää myös suoraan avomaalle. Ne itävät heti mullan lämmetessä.

Kylvön tai istutuksen jälkeen taimien päälle on vedettävä suojaharso, etteivät rapsikuoriaiset tai kaalikärpäset pääse taimien kimppuun. Suojapeitettä pidän heinäkuun alkupuoliskolle.

Lehtikaali ei ole kovin arka tuholaisille, mutta  nokkosvesikastelu on paikallaan, jos tuholaisia ilmaantuu. Kasvukauden alussa satoa voi poimia muutama lehti tainta kohti ja varsinaisen sadonkorjuun aikana lehtikaalit ovat kookkaita ja lehdet täyteläisen poimuiset.

Lehtikaali on erittäin monipuolinen raaka-aine. Koske sen lehdet ovat sitkeänpuoleiset, ne hakataan palasiksi salaatteihin. Keitoissa, pataruoissa, muhennoksissa, wokeissa, lettu- ja sämpylätaikinoissa, myös osana hapankaalissa, lehtikaali on verraton kauniin vihreän tai punaisen värinsä säilyttävänä makuelämyksenä ja ravintolähteenä. Ylijääneen sadon voi pakastaa, kun ensin poistaa lehdestä lehtiruodon ja leikkelee lehdet ohuiksi.

Mangoldi eli lehtijuurikas

Mangoldi, Beta vulgaris var. vulgaris, on erinomainen kasvi, jota ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin. Mangoldi eli lehtijuurikas on vanha pinaattikasvi, sokerijuurikkaan ja punajuuren sukulainen.

Se kasvattaa valkoiset leveät ruodit ja paksumaltoiset kauniin vihreät lehdet. Uudempi tulokas on punainen mangoldi, jonka lehtiruusuke muodostuu punaisista ruodista ja punertavista lehdistä.

Mangoldin kylvetään touko-kesäkuun vaihteessa suoraan avomaalle ilman taimikasvatusta, sillä se on usein tarpeetonta. Suomen kesän kasvukausi riittää jopa kahteen kylvöön ja satoa voi korjata aina kylmien tuloon saakka.

Mangoldi on helppo viljeltävä, taudit melkein unohtavat paksut varret, mutta pieni kukintariski kuitenkin on olemassa ja silloin kukintavarret leikataan heti pois. Syksyllä ensimmäiset lyhyet pakkasyötkään eivät pilaa sen lehtiruotia, mutta toistuvat kylmät jo vahingoittavat kasvia.

Mangoldi parhaina sadon antajana kasvaa kookkaaksi ja mehukkaaksi lehtijuurikkaaksi, jossa on kuin kaksi kasvia yhdessä; soikeat pitkänomaiset, poimulliset vaaleanvihreät lehdet ja paksut, hopeanvalkoiset lehtiruodit.

Uutena lajikkeena on punainen mangoldi, jonka lehtiruoditkin ovat punaiset. Mangoldista käytetään ravinnoksi koko maanpäällinen ravintorikas osa sisältää mm. runsaasti A-vitamiinia eli 4 800 mikrogrammaa, rautaa 3,3 mg, kaliumia 550 mg ja magnesiumia 65 mg/100 g Energiasisältö 0,1 MJ/25 kcal/100 g.

Mangoldin pehmeä ja upea maku takaa ruoanlaittajalle korvaamattomia makuelämyksiä jo sellaisenaan salaateissa tai kypsennettynä keitoissa, pataruoissa ja ennen kaikkea kääryleissä. Mangoldin taipuisia lehtiä ei tarvitse ryöpätä vaan ne huuhdotaan ja täyte laitetaan lehdelle ja kääritään kääryleeksi, jotka kypsennetään miedossa lämmössä ja valmiiden kääryleiden väri on tumman vihreä muistuttaen viininlehtikääryleiden väriä.

Vaaleat tai punaiset lehtiruodit tarjotaan höyrytettynä lisäkkeenä parsan tapaan. Mangoldi säilyttää kiitettävän hyvin värinsä kypsänäkin ja se säilyy freesinä pakastettaessa kuten lehtikaalikin.

Kokeile mangoldi- ja lehtikaalireseptejä:

Värikäs lehtikaalisalaatti
Mangoldisalaatti
Mangoldikeitto
Lehtikaali-linssimureke

Keskustelu

Laitoin toukokuun lopussa mangoldin siemeniä muutaman ryhmissä suoraan penkkiin n 20 cm:n välein. On syöty salaatissa ja olen ryöpännyt varsia ja aina sieltä sitä tuppaa! Tänäänkin oli eväsleipien välissä söpöjä pieniä lehtiä. Kaunis kasvi, eikä etanatkaan siihen ensimmäisenä mene. Kasvattakaa ensi kesänä!

Istutin mangoldia myös toukokuussa suoraan avomaalle (tosin Saarenmaalla) ja satoa on tullut koko kesän. Tosin lehdissä on ”kaalimato” joka yrittää nakertaa lehtiin reikiä. Torjuntana olen kumihanskat kädessä nyppinyt matoja pois. Tietäisikö joku parempaa keinoa?
Mangoldista ja fetajuustosta olen tehnyt monta ihanaa piirakkaa. Keittoihin lisään lähes aina muutaman ison lehden silputtuna ja varret paloiteltuna. Pakastinkin pursuuaa valmiiksi ryöpättyjä lehtiä ja varsia. Kasvatan mangoldia ehdottomasti myös ensi kesänä.
Kasvatin myös Paksoita, satoa tuli runsaasti, mutta istutin siemenet liian varhain ja kasvit alkoivat kukkia. Niihin iski myös jokin ötökkä, joka söi lehtiin pieniä reikiä. Ensi vuonna olen viisaampi, ja istutan siemenet vasta Juhannuksen tienoilla, kun päivä alkaa taas pidentyä. Liian pitkä päivävalo kuulemma aiheutti kukinnan. Näin sitä oppii:-)

Ostin kokeeksi Mangoldin siemeniä, nyt minulla on pitkä rivi violettia versiota. Olen huono syömään kasviksia, mutta opettelen koko ajan. Mangoldissa on vahva punajuuren maku, siitä en osaa pitää. Olen vienyt työkavereille ja erityisesti Mangoldiin on rakastunut työkaverin luppakorva kani. Lehtikaali on ollut minulle iloinen yllätys, nyt vieläkin iloisempi, kun luin sen ravintoarvoista. Yllättävän tiukassa on aikuisellakin ihmisellä tuo kasvisten syönti.

Tämä oikeastaan ei ole kommentti, vaan kysymys. Miten pohjoisessa mangoldi kasvaa ja mistä saa siemeniä. Tietääkö kukaan.

Siemeniä saa jo melkein minkä tahansa marketinkin siemenvalikoimista, sekä nettikaupoista. Itse tilasin niitä Isoäidin Kasvit Oy:ltä.

Minulla kasvaa jo mangoldia ikkunalaudalla laatikossa. 🙂

Kysymys, mitä nimimerkki tarkoitti kommentillaan ” paljonko on yksi + kaksi” Kysyn vaan?

Mangoldi on helppo kasvamaan, keväällä ostin pussin siemeniä ja nyt sato on syötävissä. Haluaisin mangoldikääryleiden ohjeen, olisiko jollakin kokkaajilla kokemusta?

Hei,

Meillä toimivaksi kääryleohjeeksi on havaittu (kokeilujen kautta) seuraava. Huom. määrät ovat ohjeellisia, riippuu tietysti siitä kuinka paljon kerralla valmistaa. Kääryleiden teko on aina pikku näpertelyä, joten kannattaa tehdä isompi satsi kerralla. Kääryleitä voi mainiosti pakastaa. Tässä ohjeessa hyödynnetään myös mangoldinvarret täytteessä. Tärkein ainesosa lienee PEKONI (sori kasvissyöjät), joka sopii mangoldin kanssa aivan loistavasti.

Isoja mangoldinlehtiä ryöpätään 1-2 min, pelkkä kastaminen kiehuvaan veteen voi riittää myös.

Täyte:
2 dl couscousia (turvotetaan kylmässä vedessä)
1 paprika pieneksi kuutioituna
1-2 sipulia (kuullotetaan pannulla)
(1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna)
mangoldien varret (kevyesti ryöpättynä ja pilkottuna)
1-2 prk tomaattipyreetä
loraus ketsuppia (lähinnä makeuden takia)
suolaa
mustapippuria rouhittuna
runsaasti persiljaa, kuivattua tai tuoretta
paprikajauhetta
loraus öljyä, pysyy helpommin kasassa kääryleitä kootessa

1-2 pakettia pekoni (pitkiä suikaleita)

Aseta mangoldinlehti leikkuulaudalle lehden sisäpinta päällepäin. Oikein paksua lehtiruotia voi tarvittaessa ohentaa
veitsellä. Laita lehdelle ensiksi pekonisiivu, sitten 1 rkl tai enemmän täytettä. Rullaa kääryleeksi. Valuta kääryleiden päälle siirappia. Paista kääryleet leivinpaperilla vuoratulla pellillä tai voidellussa uunivuoassa 200 asteessa n. 50 min.

Olen ihastunut Mangoldiaan jo vuosia sitteen, kun sveitsität Carterine asui kodissamme. Olen kasvattanut sitä j Nuttinut sen lehdistä monella tapaa kääryleistä erilaisiin satatteihin. Mutta mitä tehdä juurelle? Voiko sitä käyttää vai voiko jättää maahan ja saada siitä ensi vuonna uuden kasvuston? Olen tähän saakka ottanut pois ja käyttänyt kuin porkkanaa1 Kertokaa ohjeet ennenkuin pakkaset vievät juuretkin. Kiitos Ripukka

Kommentoi juttua: Mangoldi ja lehtikaali kasvavat helposti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X