Kaalimaan kasvatit

Kaaliperhe on runsaslukuinen. Vanhojen tuttujen valko- ja kukkakaalin rinnalle on ilmestynyt maukkaita ja näyttäviä erikoiskaaleja, joten kannattaa tutustusta vieraampiinkin kaalimaan kasvatteihin.

Kaalien kanssa samaan pataan sopivat erinomaisesti porsaan- ja lampaanliha, makkara ja jauheliha. Eri mausteilla saa kaaliruokien makuun uusia vivahteita. Kaalit pitävät erityisesti hunajasta, pippureista, valkosipulista, kuminasta, aniksesta ja fenkolista. Kaalit säilyvät parhaiten viileässä, 2 – 4 asteessa. Muovikelmuun käärittynä ne säilyttävät mehukkuutensa.

Kyssäkaali

Kyssäkaalista syödään maan päälle kehittyvä mehevä varsimukula. Kuori on vaaleanvihreä tai sinipunertava, mutta malto on aina vaalea. Kyssäkaalin maku on mieto ja sitä käytetään lantun tai nauriin tavoin. Erityisen maukkaalta se maistuu paloiteltuna dippikastikkeen kanssa. Kyssäkaalia voi myös keittää aterian lisäkkeeksi tai käyttää lämpimiin ruokiin, ja se sopii hyvin sosekeittoihin, patoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. Kyssäkaalikuutioita voi pakastaa 2-3 minuutin esikiehautuksen jälkeen.

Punakaali

Punakaali muistuttaa valkokaalia, mutta sen sisältämät punaiset väriaineet peittävät lehtivihreän. Lehtiruodit ovat valkoiset, minkä ansiosta suikaloitu punakaali on hyvin koristeellista. Punakaali on valkokaalia pienempi ja C-vitamiinipitoisempi ja maultaan makeahko. Punakaali soveltuu samoihin ruokalajeihin kuin valkokaalikin. Uunissa tai padassa haudutettu punakaali käy ruokien lisäkkeeksi. Sitä keitettäessä tulee keitinliemeen lisätä etikkaa tai sitruunamehua, jotta punainen väri säilyisi mahdollisimman hyvin.

Valkokaali

Valko- eli keräkaali on tunnetuin ja suosituin kaalilajimme. Keräkaali jaetaan varhais-, kesä-, syys-, ja talvikaaleihin. Varhais- ja kesäkaalin kerät ovat löyhiä, rapeita ja kokoonsa nähden syyskaaleja kevyempiä. Syyskaalit ovat tiiviimpiä ja kookkaampia. Talvikaalit korjataan vasta lokakuussa, jolloin ne ovat kehittyneet erityisen tiiviiksi ja painaviksi. Keräkaali on monikäyttöinen, se maistuu raakana raasteissa ja sopii hyvin keittoihin, muhennoksiin, kääryleisiin, murekkeisiin ja erityisen hyvin lampaanlihan seuraksi.

Kurttukaali

Kurttukaali eli savoijinkaali muodostaa löyhän, voimakkaasti poimuttuineista, kurttuisista lehdistä koostuvan kerän. Uloimmat, tummanvihreät lehdet, rullautuvat usein ulospäin, sisemmät lehdet ovat vaaleita tai kellertäviä. Kurttukaalin maku on mieto, hieman pähkinään vivahtava. Kurttukaali sopii hyvin koristeluun ja sitä käytetään valkokaalin tapaan myös salaatteihin, keittoihin, kääryleisiin ja patoihin.

Lehtikaali

Lehtikaalista käytetään sen tummanvihreät, kiharareunaiset ja erittäin koristeelliset lehdet.Voimakkaanmakuista lehtikaalia kannattaa suosia ruuanlaitossa, sillä sen C-ja A-vitamiinipitoisuus on erittäin korkea. Se sisältää myös runsaasti karoteenia, kalsiumia, valkuaisaineita ja rautaa.

Lehtikaalin karkea lehtiruoti pilkotaan ja esikypsennetään ennen lehtiosan lisäämistä lämpimiin ruokiin. Silputtua lehtikaalia voi käyttää persiljan tavoin ja se sopii salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin.

Parsakaali

Parsakaalilla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä varsinaisen parsan kanssa. Se on kehittynyt Välimeren seudulla kasvavasta villikaalista. Parsakaalista käytetään vihreä, nuppuasteella oleva kukinto mehevine varsineen.

Parsakaali on parhaimmillaan silloin, kun kukintojen nuput ovat vielä pienet eikä terälehtien keltainen väri näy. Parsakaalissa on runsaasti valkuaisaineita, A- ja C-vitamiinia. Sitä voi käyttää liha-tai kalaruokien lisäkkeena, gratiineissa, kinkku-juustokastikkeella kuorrutettuna tai siitä voi tehdä keiton.

Kukkakaali

Kukkakaalista käytetään ruuaksi sen kukinto, jonka tulisi olla pienehkö, kiinteä ja valkoinen. Tosin valkoisen kukkakaalin rinnalle on tullut myös hieman miedomman makuinen vihreä kukkakaali ja kukinnoltaan kartiomainen tummanvihreä kukkakaali. Kukkakaali sisältää runsaasti C-vitamiinia.

Raaka kukkakaali on loistava tarjottava vihannestarjottimella, kermaviilikastikkeessa dipattuna tai salaatissa. Keitettyä kukkakaalia käytetään patoihin, keittoihin, muhennoksiin ja vuokaruokiin. Sen voi tarjota myös gratinoituna tai liharuokien lämpimänä lisäkkeenä.

Kiinankaali

Kiinankaalin kerä on pitkulainen ja tasapaksu, väriltään vaaleanvihreä tai kellanvalkoinen. Kiinankaalin mieto maku tulee parhaiten esiin lämpimissä ruuissa, kuten keitoissa, padoissa, kastikkeissa ja kääryleissä. Erityisen hyvin se sopii itämaisiiin vokkiruokiin.

Ruusukaali

Ruusukaalin eli brysselinkaalin pitkän varren lehtihankoihin kehittyy kasvukauden lopulla pieniä vihreitä kaalinkeriä, joiden läpimitta on 2-4 cm. Ruusukaalissa on runsaasti C-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa. Voimakkaan makuinen ruusukaali on parhaimmillaan kypsennetyissä ruuissa, keitoissa ja vuokaruoissa. Ruusukaali säilytetään kylmässä, mielellään muovipussin sisässä.

Kokeile Kotileden kaalireseptejä:

Paras kaalilaatikko
Kaalipiirakka
Coleslaw-kaalisalaatti
Lammaskaali
Kaalikääryleet
Hapankaali
Kukkakaalimuusi
Kuorrutettu kukkakaali
Lämmin savoijinkaalisalaatti
Parsakaali-munavuoka

Lue myös:
Parsakaali
Herkuttele syksyisillä kaaliruoilla
Kaalilaatikko muuntuu mausteilla moneksi

Lähde: Kotimaiset Kasvikset ry

Teksti:Leena Kalliokoski

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.