Salaattilajikkeet

Salaatit jaetaan makunsa puolesta mietoihin ja voimakkaisiin lajikkeisiin. Useat miedot salaatit ovat tuttuja, mutta myös voimakkaamman makuisia ja tuntemattomampia lajikkeita kannattaa kokeilla. Yllättävän makuelämyksen saa yhdistelemällä mietoja ja voimakkaita lajikkeita reilusti samaan salaattikulhoon.

Lollo Rosso

Italiasta kotoisin oleva lollo rosso on lehtisalaateista voimakkain. Lollo rosson lehdet ovat kauniin ripsureunaiset ja niiden väri vaihtelee vaaleanvihreistä punertaviin. Kauniin ulkonäkönsä ja värikkyytensä vuoksi salaattia käytetään paljon koristeluun ja salaattisekoituksiin.

Tammenlehtisalaatti

Tammenlehtisalaatin lehdet ovat nimensä mukaisesti tammipuun lehden muotoiset ja väriltään tumman vihreät, hieman punertavat. Lehdet ovat maultaan mietoja ja hieman makeahkoja. Tammenlehtisalaatti on hyvin kestävä ja sopii niin ruokien koristeluun, voileiville kuin tuoresalaatteihin sellaisenaan.

Roomansalaatti eli sidesalaatti eli romaine

Roomansalaatti on lähtöisin Kreikasta. Salaatin mieto maku sopii vastineeksi vahvoille mauille kuten anjovikselle ja parmesaanijuustolle tutussa Caesar-salaatissa. Roomansalaatti on yksi kestävimmistä salaattilajikkeista, ja se kestää kuumennustakin. Roomansalaatti käy kylmiin ja lämpimiin salaatteihin sekä lämpimiin ruokiin kuten wokkeihin.

Pikkusalaatti eli sydänsalaatti eli latinsalaatti

Pikkusalaatti on roomansalaatin ja pehmeän keräsalaatin välimuoto. Sen pienet kiinteät kerät ovat pystyt. Lehdet ovat pehmeitä, mutta tukevia ja erinomaisen makeita ja meheviä. Pikkusalaatti sopii kokonsa puolesta erinomaisesti voileipien päälle. Se sopii myös salaatteihin ja sen lehtiä voidaan täyttää ja käyttää tarjoiluastioina.

Friseesalaatti eli kähäräendiivi

Friseesalaatintuuheat lehdet ovat kapeita ja kauniin pitsireunaisia. Uloimmat lehdet ovat tummemman vihreitä, kun taas salaatin sisus pysyy kellertävän vaaleana. Lehtien maku on voimakkaan pippurinen ja hiukan kitkerä. Se sopii sekoitettavaksi muiden salaattilajien joukkoon sekä näyttäväksi koristelusalaatiksi.

Rukolasalaatti eli sinappikaali

Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa rukolasalaattia on saatavissa mietona sekä vahvemman aromisena villirucolana. Rukolan hennot ja kapeat lehdet voidaan käyttää varsineen. Niiden hienoarominen, hieman kirpeän mausteinen maku sopii salaatteihin ja voileiville sellaisenaan. Rukolan lehdillä voi myös viimeistellä tai maustaa ruokia kuten pizzaa tai pastaa.

Salaattisikuri eli lehtisikuri

Salaattisikurin lehdet ovat kermavaaleita, meheviä ja kirpeitä. Lehdet voi syödä raakana, joskin kanta ja tiivis ydin leikataan pois kitkeryyden vuoksi. Yksitellen irrotettuja lehtiä voi dippailla kastikkeisiin. Salaattisikuri sopii kypsennettynä lämpimiin ruokiin ja lisukkeeksi keitettynä tai keittämisen jälkeen gratinoituina. Voimakkaan maun saa miedommaksi pitämällä sitä hetken lämpimässä vedessä.

Punasalaatti eli punasikuri eli radicchio

Punasikuri on salaattisikurin punalehtinen muunnos ja kotoisin Pohjois-Italiasta. Maku on voimakkaan aromikas ja väkevähkö. Punasikurin kulhomaisia lehtiä voidaan käyttää salaattien tai alkuruokien tarjoiluastioina. Salaatinlehtiä pilkotaan usein myös salaattien joukkoon tuomaan makua ja koristeellisuutta. Punasikuri käy myös lämpimiin ruokiin kuten risottoihin.

Vuonankaali eli mache

Vuonankaali kuuluu nimestään huolimatta salaattikasveihin. Sen pienet, lusikkamaiset lehdet ovat pehmeitä ja melko miedon makuisia. Vuonakaalin maku on hienostuneen pähkinämäinen. Vuonakaali on herkullista yksinään tuoresalaattina tai muiden salaattilehtien kera. Lehdet käytetään mahdollisimman pian, koska se ei kestä pitkiä säilytysaikoja.

Tatsoikaali eli tatsoi eli tah tsai

Tatsoikaali on kotoisin Kiinasta. Japanilaiset kutsuvat tatsoikaalia vitamiinivihannekseksi sen korkean vitamiinipitoisuuden vuoksi. Sen tummanvihreät lehdet kasvavat tiiviinä ruusukkeena ja muistuttavat muodoltaan vuonankaalia. Tatsoin maku on mieto ja hienostuneen aromaattinen. Se sopii salaatteihin ja lämpimiin ruokiin kuten keittoihin ja wokkiruokiin.

Mizuna eli japaninkaali

Mizunan hennonvihreät lehdet ovat reunoiltaan koristeellisesti liuskoittuneet. Mizunan maku on mieto ja muistuttaa hieman aromikasta lehtikaalia. Kiinasta ja Japanista kotoisin oleva mizuna sopii monenlaisiin ruokiin. Nuoria lehtiä käytetään sellaisenaan salaatteihin ja leivän päälle ja suurempia lehtiä piiraisiin, patoihin, keittoihin, munakkaisiin tai wokkiruokiin.

Punamangoldi

Punamangoldi on punajuuren sukulainen ja sen lehdet muistuttavat ulkonäöltään punajuurenversoja. Lehtiä käytetään nuorena salaatteihin ja vanhempana pinaatin tavoin. Koristeelliset lehdet ovat voimakkaan makuisia. Niillä voi koristella voileipiä sekä salaatti- ja ruoka-annoksia. Isommat lehdet sopivat hyvin lisukkeeksi kevyesti höyrytettynä, lämpimiin pastakastikkeisiin tai muhennoksiin.

Teksti: Katri Schröder
Kuvat: Kristiina Kurronen

Lue myös:
Salaatin käsittely ja säilytys
Salaatti on loistava lounaseväs
Kesäpäivän ruokaisat lounassalaatit

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.